Havilla

Perjantaina kävimme siskon kanssa Havin outletissa Riihimäellä kynttiläostoksilla. Tuolla outletissa myydään kakkoslaadun kynttilöitä 3,80 euron kilohintaan. Itse kun polttelen paljon kynttilöitä, niihin saa menemään vuodessa pienen omaisuuden, joten on hyvä välillä tankata oikein kunnolla tuota kakkoslaatua. Ne palavat yhtä hyvin kuin ykköslaatuisetkin, mutta niissä on ulkomuodossa aina vähän sanomista, esim. pieniä kolhuja tai painaumia.

Tuli sitten ostettua melkein 10 kiloa kynttilöitä! Pöytäkynttilöitä, tuikkuja ja kruunukynttilöitä. Pärjää näillä vähän aikaa!

Vähän tuli joulunpunaistakin ostettua :) Ja servettejä decoupage-askartelua vasten. Tuolla on myynnissä sekä paketeissa olevia että irtomyynnissä olevia servettejä. Varsinkin nuo irtomyyntiservetit ovat käteviä, kun voi ostaa vain sen muutaman mitä askarteluihin tarvitsee.

Olin luullut, että kynttilävarastoni kumisevat tyhjyyttään, mutta kotona sitten havaitsin, että varmaan toinen samanlainen melkein kymmenen kilon satsi löytyi jo kotoa :D Kynttilöitä ostelen aina alennusmyynneistä kausiväripoistoja ja kirppareiltakin tulee ostettua, kun tulee vastaan.

Eiköhän tällä satsilla pärjää vähän aikaa! Lähes 20 kiloa kynttilöitä kestää varmaan jopa minulla pitkälle kevääseen...

Säilytän kynttilöitä koreissa kirjahyllyn päällä.

Lintulaudatkin laitoin viikonloppuna paikoilleen. Yleensä lokakuun lopulla olen aina aloittanut lintujen talviruokinnan, vaikka maa ei silloin välttämättä olekaan vielä jäässä, kun nämä talvet ovat mitä ovat nykyään. Tänä aamuna oli jo tirppoja hakemassa apetta :) Minulla on kolme eri ruokintapaikkaa, jotta kaikille riittää ruokaa ja suojaisa paikka käydä hakemassa sitä. Talipalloja en vielä laittanut, niitä laitan vasta sitten, kun tulee pakkasta ja linnut tarvitsevat kunnolla rasvaa pysyäkseen lämpiminä.

Viikonloppuna tuli haravoitua pihaa. Pidän haravoimisesta, mutta pihallani puita riittää ja haravoitavaakin on paljon. Enpä ehtinyt viikonloppuna kuin ehkä kolmasosan haravoida, ja hommaa jäi varmaan vielä arviolta kymmeneksi tunniksi. Mutta! Keskiviikoksi on luvattu lunta ja sen jälkeen pitäisi olla ainakin viikko pakkasta, joten lumi jää ainakin hetkeksi maahan, eli loppu haravoiminen jää ainakin hetkeksi. Ihanaa kun tulee lunta! On heti niin paljon valoisampaa. On niin ihana laittaa pihalle valoja ja lyhtyjä kun ne hohtavat hankea vasten.

Lumista alkanutta viikkoa siis kaikille!

Hyvää syntymäpäivää, Kuningas Jenson!

12 vuotta tuli Jensonille tänään mittariin! Naamasta sen uskoo, vanha herra on jo harmaantunut, mutta kun katsoo sen juoksua pihalla pallon perässä, ei ihan heti uskoisi. Ikinuori Jeppe :)

Palataanpa ajassa kaksi vuotta taaksepäin, kun Jeppe täytti 10. Pyöreiden vuosien kunniaksi piti tietenkin järjestää Kunkulle isot kekkerit! Jepen synttäreille tulikin enemmän vieraita kuin minun synttäreilleni ikinä :D Vieraita taisi käydä kaikkiaan kolmisenkymmentä, ihmisvieraista siis kyse. Jeppe kun ei ole koskaan toisista koirista niin välittänyt ;)

Talohan piti tietysti koristella juhlia varten. Koska Jeppe tuntuu jostain syystä mieltyneen vaaleanpunaiseen ja pinkkiin, olivat ne juhlien teemavärit.

Vieraillehan piti tietenkin olla myös tarjottavaa!

Riisimurokarkkeja, Kinder-kakkua, kauralastuja, fanipaloja.

Cocktail-piirakoita ja munavoita, savulohihyrriä ja paria eri salaattia. Emännän tavoitteena on aina, ettei vieraille jää nälkä, ja yleensä siinä onnistunkin :) 

Sankari sai lahjaksi ison köysilelun.

Oli kyllä ikimuistoiset pippalot! Naulakkokin tippui seinältä, kun väkeä oli niin paljon, ettei se kestänyt enää takkien painoa. Kirjahyllystäkin tippui kirjoja juhlien tuoksinnassa ja Jeppe taisi kaataa parit boolimukitkin leikkiessään ja joku tuikkukuppikin taisi saada osumaa, onneksi se vain sammui eivätkä Kunkun bileet päättyneet vähän isompaan liekkishow'hun...

Seuraavana päivänä oli sitten se virallinen juhlapäivä, jolloin Jeppe ja Emmakin saivat kakkua.

Lempinimi Kuningas Jenson/Kunkku muuten juontaa nimensä siitä, että Jensonilla on pienestä pitäen ollut kuninkaan eleet ja elkeet. Se on aina tiennyt olevansa pieni suuri koira, jonka ei tarvitse kumarrella ketään. Se on ehdottomasti osa sen viehätysvoimaa!

Jeppe ei ole ikinä tykännyt aikaisista aamuherätyksistä (aikainen=ennen puoltapäivää) ja se ei ole muuttunut kahdessatoista vuodessa yhtään. Niinpä se ei tänäänkään hirveän innoissaan ollut heräämässä synttäriselfietä varten... Illalla päivänsankari lienee enemmän juhlatuulella, joten illalla Jeppe saa sitten kakkua ja lahjan.

Paljon onnea, rakas pikku Kunkku!

Mummon vanhat matot

Taannoin mökiltä löytyi samalla reissulla, kun löytyi tämä vanha alumiinikattila, kolme vanhaa mummon mattoa. Luonnollisesti pelastin nämäkin räsymatot roskikseen päätymiseltä. Viikonloppuna sain vihdoin aikaiseksi käydä pesettämässä ne läheisessä 24 Pesulassa. Pesula on itsepalvelupesula paikallisen Prisman yhteydessä, joten ei muuta kuin matot koneeseen ja kauppaan. Ohjelma kesti puoli tuntia, joten siinä ajassa sai hyvin tehtyä ostokset. Sitten matot kuivauskaappiin ja kotiin, ja seuraavana päivänä kuivien mattojen nouto. Aika helppoa ja vaivatonta, mutta koska koneellinen maksoi 18 euroa ja kuivaus siihen päälle 4 euroa, tuskin tulee kauhean usein käytettyä, vaan varmaan jatkossa pesen matot mattorannassa kuten tähänkin asti. Näin lokakuussa siihen ei vain oikein ollut mahdollisuutta.

Kesällä minulla ei ole kauheasti mattoja lattialla, mutta nyt syksyn ja varsinkin talven tullen on mukavaa, kun aamusella lähtee tassuttelemaan alakertaan, ja jalan alla on kylmän puulattian sijasta matto. Nämä mummon matot ovat ihanan pirtsakan värisiä!

 Mukavasti jäänyt käsipyyhe tuonne vessan oven väliin :D

Eteiseen valitsin tämän lyhyimmän maton, joka on kyllä jo pikkuisen kulahtanut kun on ollut ilmeisesti ahkerassa käytössä.

Keittiöön tulikin sitten tällainen oikein riemunkirjava yksilö:

Tässä on mielestäni erityisen kaunis kuviointi!

Verhot kun vaihtaisi värikkäämpiin, niin istuisi tuo matto paremmin keittiöön.

Monsteritkin tykkää kun on lämmin matto pyllyn alla! Kuvassa iltasella jo väsyneitä monstereita kerjäämässä Dentastixejä.

Yksi mummovainaan matto jäi vielä paikkaansa vaille, se on samanlainen kuin tuo keittiön matto. Saa nähdä, jos sille jonkun paikan keksin. Toistaiseksi se saa jäädä varastoon.

Harmaasta sääennusteesta huolimatta värikästä viikkoa kaikille!

Emaliastioita, vol. 2

Emaliastiakokoelmani on taas kasvanut, aina niitä tarttuu kirpparilta mukaan, vaikka kuinka on päättänyt vähentää. Tässä uusimmat hankintani:

Tunnustan heti, että nämä kuuluvat kategoriaan "ostin, kun halvalla sain." Mutta onneksi keksin näille paljon käyttöä! Nämä viimeisimmät hankinnat eivät ole vielä käytössä, mutta entisille olen keksinyt hyvin käyttöä:

 Näitä on minulla nyt paljon toimittamassa kukkaruukun virkaa, kun pelargonit piti saada kuistille pakkaselta suojaan. Uhkaavasti vaan alkaa osa jo kellastua, eivät taida talvesta selvitä :/ Vaan onneksi minulla on niitä paljon! Yhden jouluruukunkin jouduin uhraamaan, kun loppui ruukut muuten kesken.

Eteisen pienen lipaston päällä on kaksi pientä emaliastiaa, toisessa koirien nameja ja toisessa ovat säilössä heijastimet yms. pikkusälä. Tykkään noista ranteeseen napsautettavista heijastimista, ovat käteviä!

Yksi emaliastia minulla on biojäteastiana.

Sitten, tämä on ehkäpä suosikkini:

Mummon pullavadissa on nykyään kylpyhuonetarvikkeita.

Jonkin verran olen sentään saanut näitä emaliastioita vähennettyä, kun myin kirpputorilla yhden kulhon sekä lautasia. Lautasille kun en mitään käyttöä keksinyt, kun se ihana kuvio oli siellä lautasen sisäpohjassa ja jäi aina piiloon.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Valoa pimeyteen!

Mielestäni on vielä vähän liian aikaista laittaa jouluvaloja pihalle, mutta kaamosvalot ovatkin ihan toinen juttu, ja niiden aika on jo ehdottomasti koittanut ;)

Koska minulla on ulkona todella nihkeästi pistokepaikkoja, päätin kokeilla josko paristokäyttöisistä valoista olisi jotakin iloa. Tokmannilta tarttui mukaan 8,99 euron hintaan tämä ulko- ja sisäkäyttöön tarkoitettu valosarja:

Virittelin sen tuohon paviljongin yhteen pylvääsen. Valo oli kauniin lämmin valkoinen ja paloivat sovitusti sen kuusi tuntia, mitä pitikin. Näissä valoissa on siis ajastin, eli palavat kuusi tuntia kerrallaan, sitten sammuvat 18 tunniksi, jonka jälkeen syttyvät taas. Valot saa käyttöön kyllä myös ilman ajastinta. Pakkauksessa luvataan, että nämä palavat yksillä paristoilla, eli kolmella AA-paristolla, noin 150 tuntia. Eli ajastinta käyttämällä 25 päivää. Jää nähtäväksi, toteutuuko tuo, ja varmaan tuohon vaikuttaa myös se, kuinka kylmä on. Valosarjan pakkaus oli tämännököinen, jos joku haluaa käydä ostamassa:

Aurinkokennovalot (nuo vaakatasossa olevat) jaksavat vielä palaa iltaisin jonkin aikaa, mutteivat tuntia kauempaa missään nimessä, kun auringon valo alkaa olla jo niin kortilla.

Kynttilöitä viriteltiin pihalle myös monstereiden kanssa eilen ja nautittiin hämärällä pihalla kynttilöiden tuikkeesta. Tai minä nautin, monstereita kiinnosti lähinnä leikkiminen ja riekkuminen, kuten aina.

Lauantaina käytiin monstereiden kanssa hakemassa polttopuita mökiltä, ja sen lisäksi latailtiinkin sitten akkuja. Olin nukkunut viime viikolla TODELLA huonosti, joten pitkät yöunet tulivat tarpeeseen. Eilen illalla en sitten päässytkään ajoissa nukkumaan, mutta kuinka ollakaan, aamulla oli silti levännyt olo, kun oli muuten ehtinyt nukkua viikonloppuna!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Mummon vanha alumiinikattila

Muutama viikko sitten olimme edesmenneen mummoni mökillä talkoissa, ja tämä kattila oli jo päätymässä kierrätykseen. Minä kuitenkin pelastin sen uusiokäyttöä varten.

Maalasin kattilan sillä kamalalla kalkkimaalilla, jota tuonnoin ostin. Huono maalausjälki ei tässä kattilassa niin haitannut. Sitten leikkasin servetistä kolme sydäntä ja kiinnitin ne decoupage-tekniikalla kattilan kylkeen. Lopuksi vielä lakka päälle, jotta kukkia kastellessa ohi roiskunut vesi ei pilaa maalauspintaa ja servettejä.

Tästä tuli ihan hauska, ja mummon vanha kattila sai vielä uuden elämän.

Monstereiden piti tietenkin olla tässäkin mukana, ja Jeppe päätti vetäistä pari vauhtiraita kylkeensä:

Viikonloppuna me tehdäänkin taas monstereiden kanssa puuhommia. Sitten pitäisi olla talveksi tarpeeksi polttopuuta. Takassa räiskyvä tuli on niin ihana tunnelmanluoja ja sillä on kyllä ihana pienentävä vaikutus sähkölaskuunkin...

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Puuhommia ja callunoita

Ahneella on paskainen loppu, sanotaan. No, lopusta nyt ei sentään ole kyse, mutta kyllä minä eilen mietin, että miksi ihmeessä on pitänyt haalia niin paljon ilmaista polttopuuta, että tuntuu, ettei sahattava lopu koskaan?

Töistä sain siis tuollaisen kasan purkupuuta. Se on rutikuivaa lautaa ja palaa ihanasti takassa. Sain sen vielä ilmaiseksi kotiinkuljetettuna, joten totta kai otin ilomielin vastaan, mutta onhan tässä ollut hirveä homma. Pelkkä sahaaminen kävisikin näppärästi, mutta kun nuo isossa pinossa olevat ovat ovia, jotka pitää purkaa ennen sahaamista. Ja se, joka ne on tehnyt, on tehnyt ne huolella, sen verran tiukassa on laudat kiinni. Sahaamisen jälkeen sitten vielä roudaus kellariin ja pinoaminen. Vaan kyllä nuo Ikean kassit ovat käteviä puuhommissakin!

Kieltämättä kävi mielessä moneen kertaan tuota kasaa pätkiessä, että eikös olisikin mukavaa, jos talossa olisi isäntä, jonka kanssa voisimme yhdessä sahata ja pinota ja lämmittää sen jälkeen tällä purkulaudalla saunan, ja saunomisen jälkeen tuijottaa yhdessä sohvalla takkatulta. Kyllä, olisi se mukavaa! Tilaan yhden sellaisen isännän heti ja välittömästi ja mielellään kotiinkuljetettuna.

No, itsepähän olen tähän muuttaessani päättänyt, että minähän pärjään ja minähän jaksan. No, jaksoinhan minä, suurimman osan, mutta muutama ovi jäi vielä ensi viikonlopullekin.

Melkoiset pinot noista tuli. Onpahan tuo puuhomma palkitsevaa hommaa kuitenkin, kun nyt voi ihailla tuota pinoa ja todeta, että noillapa takka lämpiää muutaman kuukauden. Nyt noilla laudoilla on vielä hyvä lämmittää, kun on vielä melko lauhaa. Kunnon pakkasille tarvitaankin sitten jo vähän jytympää tavaraa.

Puutarhamasennuksestani johtuen en ole jaksanut kauheasti laittaa puutarhaan syysistutuksia. Viikonloppuna sain kuitenkin aikaiseksi ostaa Lidlistä sikspäkin halpiscallunoita ja heivata padassa olleet kesäkukat kompostiin.

Eipä siitä nyt mikään kovin muhkea istutus tullut, mutta elättelenkin toiveita, että se saa pian lumihunnun päälleen. No, nyt kyllä naurahdin itsekin, sillä eikös niitä lumisia talvia ole povattu seuraavan kerran vuosille 2020 ja 2021? Lauhassa talvessa on kyllä puolensa, nimittäin sähkölaskut pysyvät mukavasti kurissa, mutta kyllä minä silti haluaisin, että talvella on lunta ja pakkasta ja että kesällä olisi lämpöä ja aurinkoa. En haluaisi, että kolme neljäsosaa vuodesta on syksyä.

Kylläpä tulee masentavaa tekstiä, huomaa että nyt on maanantai ja tuntuu että viikonloppuna jäi lepäämiset liian vähälle. Onneksi tällä viikolla on kuitenkin jänniä juttuja tiedossa, kuten huomenna Emman luustokuvaukset. Emma siis menee virallisiin luustokuviin sekä polvitutkimukseen. Näistä lisää myöhemmin, nyt maanantaista huolimatta mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Puutarhamasennusta

Nyt kun syksy on jo kunnolla käynnissä ja kesä on kaukainen muisto vain, on hyvä vielä kääntää katse menneeseen puutarhakesään ja miettiä, kuinka se onnistui ja mitä tekisin ensi vuonna toisin.

No, suoraan sanottuna harmittaa ja masentaa, kun miettii viime kesää. Tämä oli neljäs kesä, kun minulla oli kasvimaa ja toinen kesä, kun oli perunamaa. Kasvimaan sato jäi surkeaksi, samoin perunamaan. Kasvimaalla kasvoi herneitä, avomaankurkkuja, jäävuorisalaattia, lehtisalaattia, vuonankaalia, lollo rossoa, tilliä, persiljaa ja pinaattia. Salaatit menivät lehtokotiloiden ja etanoiden suuhun, avomaankurkkusato jäi surkeaksi, pinaattia tuli jonkun verran ja tillisato onnistui hyvin. Herneitä tuli kohtuullisesti. Lannoite oli samaa, mitä edellisinäkin vuosina: hevosenkakkaa.

 Jenson kasvimaarakennushommissa vuonna 2013.

 Kylväessäni kasvimaan toukokuussa oli hyvinkin lämmin, mutta viileät kesä- ja heinäkuu tekivät tehtävänsä. Vuonankaali menestyi kasvimaalla kyllä erinomaisesti, siitä napsin vielä eilen salaattiin satoa. Vuonankaali kypsyy myöhään eikä säikähdä pikkupakkasiakaan. Mutta kyllä ensi vuonna jää lehtisalaatti ja jäävuorisalaatti kylvämättä. Lollo rosso-lajike ei näköjään maistunut kotiloille ihan yhtä hyvin, joten sitä laittanen ensi vuonnakin. Ehkäpä herneitä voisi kylvää enemmän, kun se tuntui menestyvän kylmästä kesästä huolimatta.

 Myös perunasato jäi huomattavasti huonommaksi kuin viime vuonna :(

Kyllähän ne oman maan perunat maukkailta maistuivat, mutta vähäisesti niitä tuli. Lajikkeina minulla oli Timoa ja Siikliä, joista varsinkin Timon pitäisi kukoistaa vähän kylmemmässäkin maassa.

Näin kukoistavalta kasvimaa näytti muutama vuosi sitten! Ei kai sille mitään mahda, että kylmät kesät tekevät hallaa sadolle :(

Minulla oli myös kirsikkatomaatteja ruukuissa, kylvin ne itse siemenestä asti. Jonkin verran sain niistä kirsikkatomaatteja, mutta täytyy sanoa, ettei sato kyllä ollut sen vaivan arvoinen. Joten jätän nekin tästä lähtien kylvämättä siihen asti, että saan kasvihuoneen.

Toissa vuonna muuten taisin säilöä 10 kiloa avomaankurkkua tuosta omalta pieneltä avomaankurkkuviljelykseltäni. Kurkkusato oli huikea! Viime vuonna kurkkua riitti säilöttäväksi vain viitisen kiloa ja tänä vuonna sato oli niin pieni, etten jaksanut alkaa edes säilöä. Mutta avomaankurkut kyllä tulevat niin vähällä vaivalla, että niitä kylvän jatkossakin.

Viime talvi vei mukanaan kymmeniä kukkasipuleita pihaltani, eikä osa viime syksynä istuttamistani koskaan lähtenyt kasvuun.

Parhaiten menestyivät nämä kymmeniä vuosia vanhat sipulit, jotka jaksavat sitkeästi kukkia vuodesta toiseen. Vanhassa siis vara parempi tässäkin!

Nyt tästä vakavasta puutarhamasennuksesta kärsivänä en aio istuttaa tänä vuonna yhtäkään kukkasipulia. Viime vuonna meilläpäin oli ensin supermärkää marras-joulukuu, jonka jälkeen tammikuussa tulivat 30 asteen pakkaset, ja maassa oli vain sentti lunta. Ei se riittänyt suojaamaan sipuleita eikä muitakaan kasveja. Jostain syystä en ole kovin optimistinen tulevankaan talven suhteen.

Kärsiä saivat viime talvesta myös perennat. Viime syksynä istutin esimerkiksi näitä harjaneilikan taimia kolme, joista vain yksi selvisi ja sekään ei varsinaisesti kukoistanut, kuten kuvasta näkyy...

Pionit sen sijaan kukoistivat onneksi viime kesänäkin! Nämäkin ovat kymmeniä vuosia vanhoja, eivätkä ihan vähästä hätkähdä.

Myös liljat jaksoivat kukkia kauniisti. Nämä ovat minun toissa keväänä istuttamiani, ja ne onneksi selvisivät viime talvesta. 

No, tässä ei varmaan auta muu kuin unohtaa puutarhaunelmat ja kääntää katse syksyyn ja lähestyvään jouluun. Olethan huomannut, että Joulublogini Kinkkuelämää on aktivoitunut?

Puutarhamasennuksesta huolimatta aurinkoista viikonloppua kaikille!