Oma pihani oli ollut lähes täysin hoitamatta viitisen vuotta, kun talon tontteineen ostin. Se siis muistutti lähinnä viidakkoa. Olen pihaa raivannut jaksamiseni ja ehtimiseni mukaan, nyt on neljäs kesä alkamassa ja vaikka paljon on jo tehty, paljon on vielä tekemättäkin, kaikkea kun ei voi tehdä kerralla. Tässä muutama otos pihasta talon ostoaikoihin:
Kun muutin, naapurit sanoivat ilahtuneensa suuresti siitä, että nurmikko on leikattu! Kuulemma edellisen asukkaan aikana se leikattiin kerran kesässä, jos sitäkään. Edelliseen asukkaaseen verrattuna olen siis ainakin pihanhoidon suhteen unelmanaapuri...
Eilen päädyin alasleikkaamaan etupihan orapihlaja-aidasta puolet. Päätin jo syksyllä, että keväällä on alasleikkauksen aika, sillä aitani on todella harva. Toinen puoli odottaa vielä leikkaajaansa, mutta tarkoitus on sekin tehdä piakkoin.
Pensasaitaa alasleikataan tuuheuttamistarkoituksessa: pensas lähtee haaroittumaan leikkauskohdasta, jolloin siihen kasvaa uusia oksia ja siitä tulee tuuheampi. Pensasaita alasleikataan yleensä 10-15 sentin korkeudelta ja paras ajankohta on keväällä ennen kasvuunlähtöä.
Tuo etupihan orapihlaja-aita on kerrassaan surkea, ikää sillä on arviolta 60 vuotta ja kaikesta päätellen se on alasleikattu koko elinaikanaan kerran. Pensaissa oli parhaimmillaan sellaisia arviolta halkaisijaltaan neljäsenttisiä runkoja, joiden päässä yli puolen metrin korkeudessa muutama hassu oksa. Alasleikkaus tuli siis todellakin tarpeeseen!
Harva se on, todellakin! Sahasin pensaiden rungot ihan käsisahalla matalaksi n. 10 sentistä. Nyt jäädään innolla odottelemaan tuuheutumista!
Seuraavan kerran pensasaita leikataan sitten 10-15 senttiä tämänkertaisen leikkauskohdan yläpuolelta. Jos pensaat lähtevät hyvin kasvuun, sen voi tehdä jo kesällä, mutta jos kasvu on huonohkoa, kannattaa odottaa ensi kevääseen. Vanhassa orapihlaja-aidassa on kyllä se hyvä puoli, että tapettua sitä ei saa millään, joten pienet virheet leikkauksessa saa anteeksi ;)
Nyt aita sitten on matalana, ja Emma-koiran takia en ole siitä kyllä innoissani, sillä piha on aidattu matalimmalla mahdollisella koiraverkolla siksi, että orapihlaja-aita toi aidalle tarvittavan korkeuden. Emma ei ole naapurustossamme varsinaisesti tunnettu siitä, miten hyvin se pysyy aidoissa, joten saa nähdä, tarvitseeko tuota korottaa. Onneksi naapurit ovat mukavia, eivätkä pistä pahakseen Emman vierailuja.
11-vuotiaalta Jepeltä ei virtaa puutu talvellakaan, mutta on ihana aina keväällä seurata, miten se oikein lataa auringosta lisäenergiaa ja tulee suorastaan hulluksi. Jeppe rakastaa pihatyöpäiviä kun saa möyriä pihalla pallon kanssa mielin määrin. Ikä ei paina Jeppeä pihahommissa!
Aurinkoista alkanutta viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti