Minimonsterit ovat täällä!!

Vihdoin nuo ihanat pienet mönkijäiset ovat täällä!!

Tiistaina illalla Emma alkoi olla vähän omituinen ja levoton, joten pyysin äidin sitä vahtimaan tallireissun ajaksi, sillä en halunnut jättää Emmaa enää lainkaan yksin. Eipä tallireissun aikana mitään tapahtunut, mutta illan kääntyessä yöksi Emma alkoi petailla sängyssä ja muuttui todella levottomaksi. Emman ruumiinlämpö myös romahti 36 asteen tuntumaan, mikä on varma merkki lähestyvästä synnytyksestä. Kesti kuitenkin vielä lähes vuorokauden, ennen kuin alkoi tapahtua.

Ystäväni oli luvannut tulla henkiseksi tueksi synnytykseen, ja naapurin rouva oli myös luvannut auttaa, jos jotain ongelmia tulee, hänellä kun on kokemusta koirien synnytyksistä. Keskiviikkona illalla yhdeksan aikaan laitoin ystävälleni viestin että nyt alkaa tapahtua, ja ystäväni saapuikin paikalle pian. Siitä ei mennyt enää kuin viitisentoista minuuttia siihen, että Emma alkoi ponnistaa, ja ensimmäinen pentu putkahti maailmaan vähän ennen kymmentä. Mutta kuinka ollakaan, se ei hengittänyt lainkaan :( Emma yritti sitä elvyttää, samoin minä, ja halytin naapurin rouvan sitten myös apuun. Pentu vaan ei ikinä vetänyt henkäystäkään, vaan jäi pieneksi enkelipennuksi <3

Seuraavat kaksi pentua syntyivätkin melko nopeasti ja vetivät onneksi henkeä, vaikka niilläkin tuntui olevan melkoisesti nestettä hengitysteissä. Hieromalla pentuja voimakaasti pyyhkeisiin saatiin kuitenkin hengitysteitä auki ja keuhkoihin voimaa, ja lisäksi Emma superhienosti nuoli hengitysteitä auki.

Sitten kuluikin vielä reilu puoli tuntia, ennen kuin Emma alkoi uudestaan ponnistaa. Naapurin rouva lähti tässä vaiheessa kotiin pienen vauvansa luo, mutta lupasi olla vielä puhelimen päässä, jos tulee ongelmia. Ihana naapuri, mitä olisinkaan tehnyt ilman häntä!! Samoin ystäväni oli ihan korvaamaton apu ja henkinen tuki, kiitos <3

Emma alkoi jo vähän väsyä, mutta tsemppasi hienosti ja niin saatiin vielä kaksi pentua maailmaan. Saldona hienosti kaksi urosta, kaksi narttua ja lisäksi yksi enkelipoika <3

Keskiviikko-torstai-yönä, ihan kuin minimonstereiden syntymän kunniaksi, satoi meille Hämeenlinnaan ensilumi! Koska lunta tuli reilusti, ainakin viitisentoista senttiä, jäi pieni enkelipentu vielä pikkuruiseen pahvilaatikkoon odottamaan hautaamista.

Emmalle onneksi jäi vielä neljä pentua hoivattavaksi ja se onkin ihan supermamma!

Emma pitää pennut hienosti puhtaina ja huolehtii, että kaikki pääsevät maitobaariin. Koska se on niin supermamma, ei tarvitse ihan joka hetki päivystää pentulaatikon äärellä.

Nämä pennut ovat kyllä niin ihania möngertäessään ympäriinsä! Olin vähän huolissani siitä, että tuleeko Emmalta tarpeeksi maitoa, mutta ilmeisesti tulee, sillä kaikkien pentujen painot ovat lähteneet hienosti nousuun! Syntymäpainot vaihtelivat 144 ja 220 gramman välillä, ja kaikille on tullut syntymäpainoon jo ainakiin 15 grammaa lisää. Emma onneksi syö todella hyvin, se on sen verran fiksu tyttö, että vaikka normaalisti onkin nirso, nyt uppoaa hyvin jopa ne tiineysaikana Emman inhoamat pentunappulat.

Mutta vaikka minimosterit ovatkin kerrassaan ihania ja olen niistä niiiiiiiiiin onnellinen, tänään on silti Jepen päivä! Jeppe on nimittäin tänään synttärisankari, 13 vuotta tuli täyteen!

Kukaan muu ei varmaankaan ollut ensilumesta niin innoissaan kuin Jeppe! Vaikka ikää on jo mittarissa ihan hyvin, jaksaa Jeppe silti vielä innostua ja vauhtia riittää. Hyvää syntymäpäivää, rakas Jeppe! <3

Meillä meneekin viikonloppu minimonstereita hoitaessa ja univelkoja tasatessa. Olen nukkunut pari viime yötä sohvalla olohuoneessa, sillä haluan olla lähellä pentulaatikkoa. Vielä taitaa kulua monta yötä, ennen kuin uskallan sänkyyn yläkertaan :) Onneksi alkoi myös kahden viikon kesäloma, niin on aikaa hengailla pentujen kanssa! Onneksi saan äidiltä ja pikkusiskolta koiranhoitoapua, niin tallireissutkin onnistuvat, kun en vielä halua jättää minimonstereita yksin, vaikka Emma aivan supermamma onkin.

Pennuntuoksuista viikonloppua kaikille! <3

Pieni vihreä laatikko

Ihan ensimmäisenä minimonsteriuutiset: Niitä ei ole! Ei näkynyt eikä kuulunut minimonstereita vielä viikonloppuna, ja hyvä niin. Vielä saisivat vähän aikaa kypsyä Emma-mamman massussa :)

Eräällä ystävälläni oli perjantaina syntymäpäivä. Koska tiedän kyseisen ystävän arvostavan itsetehtyä, halusin tuunata hänelle lahjaksi jotakin. Siskoltani olin saanut jo jokin aika sitten tällaisen puisen laatikon tuunattavaksi, ja tästä päätin tuunata ystävälleni lahjan:

Tästä oli kannesta vähän liimaukset pettäneet, joten ihan ensimmäisenä liimasin kannen kunton puuliimalla.

Halusin maalata laatikon, joten ensin hioin sen kevyesti ja sitten maalasin. Väriksi valikoitui ihana vanhanajan vihreä, sillä lahjansaajan lempiväri on vihreä. Koristeeksi vielä vähän pitsiä.

Lahjan kylkeen piti tietysti saada kortti, ja tietenkin itsetehty!

Eihän laatikkoa nyt sovi tyhjillään antaa, joten täytin sen karkeilla.

Lahja vaikutti olevan mieluinen, hyvä niin :)

Vähän tässä toivon, että seuraava postaukseni olisi jo minimonsteriaiheinen, vaikka kuten sanottu, hyvä niiden olisi vielä hetki pysytellä kypsymässä. Mutta toisaalta Emman olo alkaa olla jo sen verran tukala, että toivoisin sen kohta jo helpottavan. Huomenna tulee 63 vuorokautta ensimmäisestä astutuksesta, joten minimonsterit ovat jo periaatteessa täysiaikaisia.

Ihana pikku Pömppis-Pemppis <3

Russelintuoksuista viikonalkua kaikille!

Valmiina minimonstereita varten!

Viikonloppuna laitoin kaiken suurin piirtein valmiiksi minimonstereita varten. Kävin ostamassa vielä puuttuvat tarvikkeet ja siskon kanssa siirreltiin huonekalut siten, että saatiin tilaa pentuaitaukselle.

Tämä ruokailuhuoneen nurkassa muuria vasten oleva kaappi sai väistyä pentuaitauksen tieltä.

Peten koiratarvikkeesta tilasin tämän aitauksen. Senhän piti olla kullanvärinen, mutta liekö ollut varastossa kaupalla liian kauan, sillä se oli muuttunut vihreäksi... No, pelittää silti ihan hyvin. Laitoin sen nyt ylösalaisin, niin Emman on helpompi kulkea oviaukosta. Sitten, kun minimonsterit alkavat mönkiä ympäriinsä, aitauksen voi kääntää, jolloin oven alapuolelle jää "kynnys" ja minimonsterit jäävät sisäpuolelle vaikka oven aukaisisikin.

Töistä sain ylijäämäpalan muovimattoa lattian suojaksi. Tämä olikin tosi hyvä matto, ei ole lainkaan liukas.

Synnytystä odottaa korissa mm. talouspaperia, baby wipeseja, kumihanskoja, harsoa, sakset, lankaa, desinfiointiainetta, vanua, kuumemittari...

... lisäksi olen varannut ison kasan pyyhkeitä ja vaihtoalusia pentulaatikkoa varten.

Seinään pentulaatikon viereen teippasin lämpömittarin, jotta voin seurata, ettei pentulaatikossa laske lämpötila liian alhaiseksi. Takkaa kun lämmittää, lämpötila nousee yli 25 asteeseen, joten saa nähdä, onko lisälämmitin tarpeen vai tuleeko Emmalle jo tukalan kuuma, jos lämpötila vielä siitä nousee.

Tämän monsterimamman maha vaan kasvaa kasvamistaan! Tänään tuli täyteen 56 vuorokautta ensimmäisestä astutuksesta, joten periaatteessa minimonsterit voisivat jo kohtapuoliin saapua maailmaan. Toivotaan kuitenkin, että köllisivät tuolla massussa vielä ainakin viikon verran, jotta ehtisivät kehittyä hyvin.

Emma alkaa olla jo vähän reppana tuon mahansa kanssa, ja välillä tulee sellainen tunne, että olisipa kaikki pian ohi, että saan oikean Emman takaisin! Siihen taitaa kuitenkin mennä vielä useampi viikko. Mutta eiköhän minimonsterit ole kaiken tämän arvoisia!

Melko ahdasta on meillä nyt kun piti tehdä tuolle pentuaitaukselle tilaa :D

Kulmakaappi piti saada uuteen paikkaan väliaikaisesti ja nyt sitten on kaikki huonekalut iloisesti sumpussa. No, onneksi tämä on vain väliaikaista!

 Kovin suuria dinner partyjä ei kyllä ihan hetkeen tämän pöydän ääressä pidetä!

Jouduin irrottamaan ikkunalaudankin, jotta kulmakaappi mahtui paikoilleen. Koska kohta on kuitenkin pakko siirtää pelargoniat sisään talvehtimaan, laitoin väliaikaisesti tällaisen pienemmän ikkunalaudan. Jouluinen sienikynttelikkökin ikkunalle jo eksynyt, hups...

 Tulevalle mammalle uni maistuu, mutta vielä maistuu liikuntakin, valtavasta mahasta huolimatta Emma on aina innoissaan lähdössä lenkille! Toki lenkit eivät enää kauhean pitkiä ole eikä vauhti päätä huimaa, mutta on hyvä, että Emma pysyy kunnossa. Ja lenkit tekevät hyvää mielellekin.

Näissä jännittävissä pennunodotustunnelmissa toivottelen kaikille hyvää alkanutta viikkoa!

DIY: Pentulaatikko

Vihdoin sain tämän muutama päivä sitten valmiiksi, ja kreivin aikaan! Tulevalle mammalle kun on annettava reilusti aikaa tutustua tähän laatikkoon, jotta se uskaltaa rauhassa synnyttää pennut siellä.

Sinkkulaaksossa kun ollaan, tämä on rakennettu kokonaan kierrätysmateriaalista ja ylijäämätarpeista. En siis ostanut tätä varten mitään! 

Lauta on töistä saamaani purkupuuta, samoin nurkkapuut ja oviaukon listanpätkät.

Emman pentulaatikon pohjan mitat ovat n. 50 cm *60 cm. Emma itsekin on hyvin pieni, säkäkorkeus on vain 30 cm. Pentulaatikko ei saa olla liian suuri, sillä liian isossa laatikossa pennut saattavat eksyä emosta!

Pohja on vahvaa vesivaneria, se oli isän ylijäämistä. Isä myös sahasi sen mittaan, mutta kuinka ollakaan, se ei ihan sataprosenttisen täydellisesti istunut laatikon alle! Tämä ei tosin johtunut isän sahauksista, vaan siitä, että tuo itse kehikko lienee hitusen vino (ja siitä saan syyttää omia kirvesmiehentaitojani!). Mutta: Se minkä mitta heittää, sen akryyli peittää! Tai silikoni, sillä päällystin tässä tapauksessa pienet raot, jotka jäivät pohjan sivuille. Pohjaan laitoin vielä huonekaluhuovan palat, niin on mukavampi siirrellä laatikkoa.

Yksi pentulaatikon tärkeimmistä osista on ehdottomasti sisäpuolta kiertävä turvarima! Turvarima kiinnitetään n. 7-10 senttimetrin korkeuteen pohjasta ja sen tarkoituksena on estää pennun litistyminen seinää vasten. Joskus (esim. sektion seurauksena) emä saattaa olla ihan tokkurassa ja rättiväsynyt ja rojahtaa seinää vasten nukkumaan niin, että pentu on välissä. Tällöin turvarima takaa sen, että emä rojahtaakin sitä vasten, ja pentu jää riman muodostaman "lipan" alle turvaan. 

Itse tein turvariman harjanvarresta, sekin ylijäämää töistä. Laitoin sen 13 senttimetrin korkeuteen, kun ajattelin, että ainakin se 6 senttiä tulee pehmikettä pohjalle.

Meinasin ensin tehdä saranamallisen oven tähän laatikkoon, mutta sitten päädyinkin toisenlaiseen ratkaisuun.

Sahasin pari laudanpätkää ja tein niille "kujan" listojen avulla. Näin voi säädellä oviaukon korkeutta sitä mukaa, kun pennut kasvavat.

Pitkään mietin, että maalaanko pentulaatikkoa laisinkaan, kun on olemassa sellainen vaara, että pennut nakertavat laatikkoa ja saavat maaleista elimistöönsä myrkkyjä. Maalikaupassa myyjä sanoi, että Miranol on turvallisin vaihtoehto, sillä se muodostaa niin kovan kalvon, ettei siitä saa pennun hampailla mitään irti. Koska olen tavannut jos jonkinlaista maalinmyyjää, en niellyt tätä purematta ja jäin pohtimaan asiaa. Mutta koska Tikkurilankin sivuilla kerrotaan, että Miranol on turvallista lasten lelujen maalaamiseen, päätin, että jos se on tarpeeksi turvallista ihmislapsille, on se tarpeeksi turvallista myös Emman lapsille! Paljon ihmiset näkyvät tekevän näitä pentulaatikoita myös vesivanerista ja liimapuulevystä ja hei: eipä nekään ole kemikaalivapaita!

Pikkuhevosen kärryprojektista oli jäänyt yli vaaleanpunaista Miranolia, joten pentulaatikonkin maalasin sitten sillä. Alaosan nyt jätin kuitenkin maalaamatta siltä varalta, että minimonsterit nakertavat laatikkoa kuitenkin.

 Tuleva mammakoira ei valitettavasti ole laatikkoon oikein kotiutunut, vaikka olenkin koittanut sitä totuttaa namien avulla. No, vielä pitäisi olla reilu viikko aikaa totutella. Laatikon pohjalle leikkasin tädiltäni tätä tarkoitusta varten saamastani täkistä pehmuketta ja kyllä, nukuin useamman yön tämän täkin kanssa, jotta siihen tulisi turvallinen mamman tuoksu Emmaa varten!

Vähän pelkäsin, että mahtuuko Emma mahansa kanssa tuosta oviaukosta, mutta hyvin mahtui. Maha näyttääkin levinneen lähinnä alaspäin.

Eilen tuli illalla viesti, että tilaamani karva-alustat laatikon pohjalle olivat saapuneet ja Jepen kanssa poikettiinkin ne postista hakemaan tallimatkalla.

Ihanan pehmeät alustat, melkein teki itsekin mieli käpertyä näihin! Pohja oli loistavan oloinen, pitävää kumia, mutta kuitenkin niin "harvaa" ettei pissa jää sen päälle kellumaan. Näitä tilasin kolme kappaletta, täytyy vielä pesaista kaikki, ettei tule pentuihin ylimääräistä nukkaa :)

Emman maha se vaan kasvaa kasvamistaan, saa nähdä vieläkö menee kauan ennen kuin monsterivauvat saapuvat maailmaan!

Huomiselle minulla onkin operaationa raivata tilaa pentuaitaukselle ja laittaa kaikki tarvikkeet synnytystä varten valmiiksi. Ei tule sitten paniikkia, vaikka synnytys alkaisikin yllättäen. Pentulaatikolle aitauksineen olen suunnitellut lämpimän paikan muurin vierestä, se on talon lämpimin paikka kun takkaa lämmitetään, eikä ole vetoa, kun se on keskellä taloa. Lisälämmitinkin täytyy kyllä silti kaivaa esiin monsterivauvoja varten!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Nyt se on varmaa: Meille tulee minimonstereita!!

Tänään kävimme aamulla Emma-koiran kanssa penturöntgenissä, ja löytyihän sieltä massusta minimonstereita <3 Emmasta tulee varmasti aivan huippumamma, sillä se on päättänyt toimittaa juuri sen määrän minimonstereita kun oli tilattukin, eli viisi kappaletta! Viisi on juuri ihana pentuekoko, sillä pentuja on tarpeeksi, jotteivat ne pääse kasvamaan liian suuriksi synnytystä ajatellen, mutta niitä ei ole liikaa, vaan ne mahtuvat hyvin tuonne pienen Emman mahaan :)

Ihan yllätyksenä nuo minimonsterit tuolla mahassa eivät tulleet, sillä on tämä mammakoira melko tuhdissa kunnossa jo:

Toisinaan Emma on ihan reppana tuon ison mahansa kanssa ja toisinaan se on ihan oma itsensä - kuten viikonloppuna yrittäessään taas karata aidanraosta, mutta valitettavasti se ei ison mahan takia enää onnistunut :D Onneksi Emma älysi luovuttaa ennen kuin jäi jumiin.

Sikiöt eivät näkyneet vielä röntgenissä niin selvästi kuin olin luullut, heikosti mutta selvästi erottui kuitenkin 5 kalloa ja rankaa. Tiineysvuorokausia on tänään kuitenkin jo 48, eli sikiöiden olisi pitänyt erottua selvästi jo. Mutta koska koiran siittiöt elävät 4-7 vuorokautta, on mahdollista, että hedelmöittyminen on tapahtunut vähän laskettua myöhemmin. Pääasia kuitenkin, että ihanat minimonsterit löytyivät massusta! Vähän reilun kahden viikon päästä Emmalla on jo laskettu aika, mutta saa nähdä, syntyvätkö silloin. 

Nyt kun minimonsterien maailmaantulo on varmistunut, pistin tilaukseen pentulaatikon pohjalle VetBed -karva-alustoja ja koiranpentujen pissa-alustoja. En aio edes yrittää mitään sanomalehtien kanssa pelleilyä, kun ne eivät nykyään enää edes ime mitään! Toki noista pissa-alustoista tulee sitten enemmän jätettä ja vielä muovi- sellaista, mutta täytyy yrittää kompensoida muuten sitten. Ehkäpä kierrätysmateriaaleista valmistettu pentulaatikko kompensoi? (Tästä tulossa postaus heti kun saan vielä puuttuvan pohjan kiinnitettyä!)

Nuo VetBed -karva-alustat ovat passeleita pentulaatikon pohjalle synnytyksen jälkeen, kun päällä oleva karva takaa hyvän pidon pienen pienille tassuille, ja pissa valuu alas eikä alusta jää märänoloiseksi. Pohjalla oleva kumi pitää alustan hyvin paikallaan. Ovat myös konepestäviä, niin pistin tilaukseen kolme, niin saa aina puhtaan laatikon pohjalle kun kaksi muuta ovat pesussa. Taitaa parin viikon päästä laulaa meillä pesukone ahkerasti :D

Olen ihan onnesta ja jännityksestä sykkyrällä, ihan uskomatonta, että pari vuotta haaveissa ja suunnitelmissa olleet minimonsterit ovat kohta täällä! Tosin tiedän yhden tyypin, joka ei ole asiasta yhtään onnellinen: Jeppe! Miettikää nyt, Jeppe parka, joka ei kestäisi Emmaa ollenkaan, joutuu kohta vielä kestämään viittä pikkuemmaa!

Yritän kuitenkin kompensoida tätä Jepelle viettämällä laatuaikaa vain sen kanssa kaksin. Jeppeä ei ole kyllä haitannut ollenkaan, että Emma ei ole enää päässyt mahansa kanssa tallille mukaan, kun en halua ottaa riskiä, että jotain sattuu, kun toisella on mahansa takia vähän hitaammat refleksit nyt. Jeppe on innoissaan saadessaan olla ainokainen tallimonsteri! Jeppeä lohduttanee myös tieto siitä, että kun Emmalla on muita kiusattavia, se jättää Jepen rauhaan. Pikkusiskot kun osaavat olla niin rasittavia, ainakin Jepen mielestä!

Toisaalta en millään malttaisi odottaa minimonsterien maailmaantuloa, mutta toisaalta tuntuu, etten ole vielä valmis, älkää vielä syntykö! Olen luonteeltani synnynnäinen stressaaja, joten ehdin vielä menettää yöuneni moneen kertaan. Onneksi ihanat minimonsterit ovat varmasti sen arvoisia :)

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!