Vauhtiajoilla

Viikonloppuna tuli poikettua Seinäjoen Vauhtiajoilla kannustamassa siellä Legends-sarjassa kisannutta työkaveria. Ja jos totta puhutaan, ei ajojen iltaohjelmakaan varsinaisesti haitannut.

Asia, joka Vauhtiajoissa kusi ihan huolella, oli aikataulutus. Legendsien ensimmäisen kisan piti olla jo lauantaina, mutta koska radalla oli mennyt niin paljon peltiä ryttyyn, siirtyivät Legendsit kokonaan sunnuntaille. 

No, siitä onneksi selvittiin, sillä ilmeisesti iltaohjelman oli aikatauluttanut joku muu, sillä ihana Pete Parkkonen esiintyi onneksi ajallaan! Pete on kyllä parasta, mitä suomalaisille sinkkunaisille on tapahtunut pitkään aikaan, tai ehkä koskaan.

Seinäjokilaiset miehet sen sijaan eivät olleet lähelläkään parasta, mitä suomalaisille sinkkunaisille voi tapahtua. Olen aina luullut, että hämeenlinnalaiset ovat maailman sisäänpäinlämpiävintä ja sulkeutuneinta porukkaa, mutta seinäjokilaiset taitavat kyllä viedä sen tittelin! Onneksi me viihdyttiin ihan hyvin omalla porukalla, niin ei haitannut vaikka keskusteluyritykset paikallisten kanssa kariutuivat siihen, että vastaukseksi sai murahduksen, tai jos henkilö oli vähän ulospäinsuuntautuneempi, niin kaksi murahdusta. Hekin siis ilmeisesti viihtyvät hyvin omalla porukalla, ja eihän siinä mitään.

Peten keikalla satoi kyllä kaikin tavoin ja koko rahalla, vettä nimittäin tuli ihan taivaan täydeltä. Onneksi jossain vaiheessa kirkastui, ja loppuillan saattoi juhlia ilman sadetakkia.

Vaikka seinäjokilaiset eivät osanneetkaan keskustella, buuata he kyllä osasivat! En voi käsittää, että miksi lähteä katsomaan artistin keikkaa ja sitten buuata artistille! Buuausta sai osakseen Anastacia, joka hölmönä meni paljastamaan, että hänen kitaristinsa on Ruotsista. Hävetti yleisön puolesta. Aikuiset ihmiset...

Sunnuntaina päästiin sitten onneksi seuraamaan kisojakin, vaikka aikataulutus pissi silloinkin, ja pahasti. 

Ennen Legendsiä seurattiin Touring Carsia, vaikka tietysti Legends kiinnosti kaikista eniten.

Varsinaista menestystä ei tällä kertaa tullut meidän tiimille, mutta pääasiahan oli osallistuminen!

Kaiken kaikkiaan Seinäjoen reissu oli kyllä huippuhauska, vaikka se tulikin vietettyä pääosin vain omalla porukalla. Keikoilla oli kivaa yleisöstä huolimatta, artistit olivat huippuja ja kyllähän ne seinäjokilaisetkin vähän lämpenivät kun Neon 2 esitti vanhoja hittejä. Ja yksi mainitsemisen arvoinen asia niin rata- kuin festarialueella olivat bajamajat! Niitä oli tarpeeksi, eli siis ihanan paljon, ja "joka puolella" ja ennen kaikkea ne olivat siistejä! Niistä siis järjestäjälle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! 

                                                     Vauhdikasta alkanutta viikkoa kaikille!

Katsaus vuoteen 2017

Aina näin vuodenvaihteessa tulee mietittyä kulunutta vuotta. Vuodesta 2017
 voin sanoa, että se on ollut minulle erittäin hyvä!

Yksi parhaista jutuista vuonna 2017 oli tämä:

Ihana oma pieni suomenheppa <3 Hevosenomistajuus 5 vuoden tauon jälkeen on ollut outoa ja ihanaa. Toivottavasti meillä on Stellan kanssa vielä yhteisiä vuosikymmeniä edessä!

Toinen tämän vuoden suuri juttu oli tietysti Minimonsterit:

Vieläkin on vaikea uskoa, että tuo niin pitkäaikainen haave tuli vihdoin tänä vuonna todeksi. Neljä ihanaa pikku-Emmaa!

Minimonstereiden ja hevosen myötä vuosi 2017 oli melko kiireinen varsinkin loppuvuodesta. Mutta se oli sitäkin antoisampi!

Liian vähän jäi aikaa tuunauksille, ja sen suhteen aionkin vuonna 2018 parantaa tapani! Jotain kivaa sain sentään tänäkin vuonna aikaiseksi.

Jos nyt pitää jotain negatiivista löytää vuodesta 2017, niin kieltämättä vähän kyrsii, että olen edelleen sinkku. Mutta minkäs teet kun hyvää en ole löytänyt ja huonoa en huoli!

Oma vuodenvaihde menee tänäkin vuonna kotosalla koirien kanssa, sillä Jeppe pelkää pauketta. Tosin tänä vuonna sen kuulo taitaa olla jo sen verran heikentynyt, että jospa Jeppe ei niin paljon pauketta kuulisi. Illalla aion vielä herkutella mozzarella-pestopastasalaatilla, sienisalaatilla ja jouluruuanjämistä itsetehdyillä sämpylöillä. (Jos laatikonjämiä on vielä jemmassa ja haluat niitä hyötykäyttää, ohjeen löydät täältä.)

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Ei menny niinku Strömsössä.

Facebookissa on hauska ryhmä nimeltä Ei menny niinku Strömsössä. Ryhmän tarkoituksena on jakaa kommelluksia ja tapahtumia, jotka eivät sujuneet ihan yhtä ruusuisesti kun kaikki sujuu aina Strömsö-TV-ohjelmassa. Koska tekevälle sattuu, haluaisin jakaa kanssanne muutaman "strömssin":

1. Muistelin, että koirani Emman rokotukset vanhenisivat tammikuussa. Tarkastin rokotustodistuksesta päivämäärän, joka oli 15.1. Koska tuo 15. päivä osui tänä vuonna sunnuntaille, varasin ajan edeltävälle perjantaille ja ajelimme Emman kanssa naapurikaupunkiin eläinlääkäriin. Vastaanotossa olin vähän hölmistynyt, kun eläintenhoitaja totesi, että "Niin näähän menee vasta ensi vuonna vanhaksi." Olin joo katsonut päivämäärän oikein, mutta en vuotta... No, Emma rokotettiin joka tapauksessa, tulipahan ainakin ajoissa hoidettua, vuosi olisi ollut vielä pelivaraakin...

2. Tuossa jokin aika sitten tein cupcke-kynttilöitä ja olin laittavinani kynttilämassaan ruskeaa kynttiläväriä. Ihmettelin, kun massa silti oli sitkeän punaista (massassa oli mukana punaisia jämäkynttilöitä) ja lisäsin vielä loputkin kynttiläväristä. Sitten älysin katsoa, mitä väripussissa luki: Kynttiläväri punainen. No, ihan söpöjä ovat kai noinkin?

3. Muutama kuukausi sitten tyhjensin töissä firman varastoa. Sieltä tuli iso kaatopaikkakuorma ja pakettiauto olikin lähes lattiasta kattoon täynnä. Lähdin ajelemaan tyytyväisenä kaatopaikalle, matkaa oli ehkä viitisen kilometriä. Päästyäni kaatopaikalla lavojen viereen huomasin, että olin ajellut koko matkan pakettiauton sivuovi auki! :D Oli kyllä sellainen blondihetki että oksat pois! Hetken aikaa jopa hävetti! Ajattelin siinä sitten, että tulipahan halpa kaatsikuorma, mutta loppujen lopuksi vain yksi kumisaapas oli pudonnut matkasta, tai ainakin ainoastaan se tuli paluumatkalla vastaan...

4. Esittäessään universumille toiveita mahdollisesta kumppanista, kannattaa olla melko spesifi. Toiveenahan olisi mies, joka olisi fiksu, hauska ja ei ihan hirveän ruma. Jokin aika sitten ollessani Jepen kanssa tankkaamassa minua lähestyi mies, joka selvästi ymmärsi hyvän päälle, sillä olinhan tallireissun jäljiltä vähän rähjääntynyt ja välttämättä en haissutkaan kauhean hyvältä. Mies oli vielä tarpeeksi fiksu avatakseen keskustelun kehuakseen, miten hieno koira Jeppe on (toiset miehet ne vaan osaa). Autostaan päätellen mies oli ihan vakavarainenkin vielä. No siinä sitten jäädessäni hämmentyneenä tuijottamaan miehen ojentamaa käyntikorttia tuumin, että varmaan olis pitänyt muistaa toivoessani mainita myös, että olis kiva jos se mies ei olisi mua 25 vuotta vanhempi...

5. Viime kesänä päätin eräänä aamuna väsyneenä vain päästää koirat ovesta pihalle pissalle. Meillä on aidattu piha, joten ne pysyvät siinä hyvin, yleensä. Nythän oli sitten käynyt niin, että portti oli auennut tuulessa, koirat katosivat portista ja pakkohan se oli lähteä perään. Tässä ei muuten olisi mitään noloa, mutta kesällä tulee usein nukuttua ilman housuja, siis pelkillä alushousuilla ja topilla, ja tajusin vasta ulos portista juostuani, ettei mulla ole housuja jalassa. Onneksi monsterit antautuivat pikaisesti ja pääsin takaisin sisään. En jäänyt katsomaan, moniko naapuri oli pihallaan leikkaamassa ruohoa!

6. Loppuun  vielä pieni Jeppe-aiheinen strömssi :) Emma kun oli pieni pentunen, tilasin sille Zooplussalta överisöpön vaaleanpunaisen pedin, jossa luki Princess. Ehdin laittaa pedin lattialle ja kääntää selkäni kun kävi näin:

Jeppehän se siinä päätti että hän on perheen prinsessa! No, mikäpä siinä, kyllähän mieskin voi halutessaan olla prinsessa ja mikäpä olisi sen ihanampaa! Vielä kolme vuotta myöhemminkin Jeppe nukkuu ahkerasti prinsessasängyssä eikä Emmalla ole sinne asiaa. (Emma parka joutuu sitten nukkumaan aina mamman vieressä, mikä ei taida oikeastaan haitata sitä laisinkaan).

Mullahan näitä strömssejä riittäisi, olen niin nolojen tilanteiden nainen että nää strömssit alkaa olla jo sen verran arkipäivää, että välillä ne unohtuvat heti tapahduttuaan :D Milloin on housut ratkenneet hevosen selkään noustessa, tullut istuttua tuolin ohi baarissa ja mitä kaikkea näitä nyt on... Mutta nolot tilanteet nolottavat aina vähän vähemmän, kun ne jakaa jonkun muun kanssa :)

Aurinkoista loppuviikkoa kanssaströmssääjille ja kaikille muillekin!

Miltä meillä oikeasti näyttää?

Kyllästyttääkö katsella aina idyllisen siistejä blogikoteja, joissa sohvatyynyt on aina suorassa ja missään ei näy tahran tahraa? Ei hätää, tervetuloa meille!

Pitkään olen miettinyt, uskallanko tehdä tämän postauksen, mutta nyt päätin uskaltaa. Kannattaa suhtautua tähän vähän pilke silmäkulmassa ;)

Itseäni joskus vähän risoo se, että kaikilla muilla näyttää aina olevan niin harmonisen siistiä, ja minulla ei, ei todellakaan. Sitten muistelen, kuinka itsekin otan blogiin kuvia: ne kaikki tiellä olevat tavararöykkiöt vaan yksinkertaisesti siirretään toiseen paikkaan, pois kameran ulottuvilta. Ja sitten ne siirretään taas takaisin, tai johonkin toiseen paikkaan.

Tätä postausta selatessasi saatat ihmetellä, miten yksi ihminen ja kaksi koiraa saavat näin paljon sotkua aikaiseksi. Sitä ihmettelen minäkin!

Kaikkihan nyt tietävät sen TUOLIN. The Chair. Se tuoliparka, johon heitetään kaikki puolipitoiset vaatteet, joita ei halua laittaa enää kaappiin, mutta jotka eivät ihan vielä ole pesukoneen tarpeessa. Tässä kuvassa olen höystänyt Tuolia vielä kuivumassa olevilla aamutakilla ja pyyhkeellä.

Tunnustan erittäin auliisti, että petaan petini todella harvoin. Aamulla Emma jää vielä nukkumaan peittojen alle kun herään, ja siinä vaiheessa, kun kaivan Emman väkisin peittojen alta aamupissalle, on jo niin kiire töihin, että peti jää petaamatta.

Meillä on lähes aina vähintään yksi matto rullalla, siitä pitävät monsterit huolen.

Aah, kostean illan jäljiltä tuppaa aina jäämään vähän siivottavaa aamuksi. Tai jos paha olo yllättää, seuraavaksi aamuksi. Jeppe on myös tuonut oman lisänsä kuvaan teurastamalla pehmolelun kuvan oikeaan reunaan.

Olisi niin ihanaa, kun keittiössä olisi aina siistit pinnat ja laskutiloilla ei olisi ylimääräistä tavaraa. Todellisuus on kuitenkin toinen...

Tiedättehän sen tunteen, kun tiskikoneen tyhjentäminen on valtavan suuri ponnistus, ja sen suunnittelemiseen täytyy käyttää ainakin päivä, joskus jopa kaksi?

Koirien lelut löytyvät siististi omasta koristaan ainoastaan silloin, kun olen juuri 30 sekuntia sitten kerännyt ne sinne.

Monstereiden nenätaidetta löytyy olkkarin ikkunasta lähes aina. Jos ikkunan haluaisi pitää puhtaana, sen saisi pyyhkiä suunnilleen tunnin välein.

Ikkunataiteen lisäksi olohuoneelle antaa mukavan lisäsäväyksen se, että torkkupeitot ja sohvatyynyt ovat hyvin harvoin paikallaan. Yleensä ne ovat epämääräisessä mytyssä sohvalla, kuten yläpuolen kuvassa...

... tai sitten ihan reilusti lattialla.

No, ei meillä nyt ihan aina tältäkään näytä ja nämä kuvat eivät onneksi ole saman päivän aikana otettuja :) Ja rehellisesti sanoen, kuka haluaisi lukea blogia, jossa päivästä toiseen näyttää tältä? Mutta joskus on ihan hyvä ottaa vähän rennommin ja todeta, että meidän kodissa asutaan ja eletään, eikä sen tarvitse todellakaan näyttää sisustuslehden sivuilta repäistyltä. On myös hyvä muistaa, että ihmiset tuppaavat silottelemaan elämäänsä someen ja jakoon pääsevät useimmiten vain ne hyvät hetket. Huonojakin hetkiä on kuitenkin kaikilla ja vielä enemmän niitä hetkiä, kun keittiöstä löytyy tiskivuori ja sohvatyynyt eivät ole suorassa. Se on elämää se.

Rentoa alkanutta viikkoa kaikille!

Kuinka minusta tuli rintamamiestalollinen?

Minulta pyydettiin postausta siitä, miten ja milloin ostin taloni. Tässä tulee nyt tarinani siitä, miten päädyin rintamamiestaloon asumaan.

Reilu neljä vuotta sitten päätin, että haluan talon. Rakastan puutarhan ja pihan hoitoa, joten kerrostalo-osake ei tulisi kysymykseenkään. Muutamia rivitaloasuntoja katselin, mutta liian pieniä pihoja oli minun makuuni. Taloja sitä oli ryhdyttävä siis katselemaan!

Koska olin neljä vuotta sitten sinkku (ja olen edelleen), talon piti löytyä yhden ihmisen budjetilla. Olen kuta kuinkin keskituloinen, joten mihinkään lukaaliin ei ollut varaa. Niinpä budjettisyistä katseltiin lähinnä rintamamiestaloja. Useaa taloa käytiin katsomassa ja pieni turhautuminenkin ehti iskeä. Sitten löytyi kivanoloinen talo, josta alettiinkin hieroa kauppoja. Ne kariutuivat kuitenkin siihen, että joka kevät talon kellari tulvi. Ongelma, joka on selätettävissä helposti salaojaremontilla, mutta kyseinen talo oli sellaisella paikalla, että ko. remontti olisi tullut maksamaan sellaisia mansikoita, joihin ei minun tuloillani ollut varaa. Piti siis jättää tuo talo odottelemaan varakkaampaa ostajaa.

Asuntoja katsomassa minulla oli isäni, joka on rakennusmestari ja jolla on 40 vuoden kokemus rakennusalasta. Lopulta päädyimme katsomaan taloa nykyiselle kotikadulleni. Talo oli jo lähes remontoitu rintamamiestalo, ihan sievä ja terveen oloinen, mutta makuuni ehkä hieman liikaakin remontoitu. Koska tähän mennessä oltiin käyty katsomassa niin montaa toinen toistaan kamalampaa taloa, päätin tehdä tästä talosta tarjouksen. Se oli kuitenkin ihan hyvänoloinen, vaikka siinä oli kohtuupieni tontti, kun alkuperäisestä rintamamiestontista oli lohkottu toinenkin tontti muutama vuosi takaperin.

Takaisinpäin lähtiessä isäni kuitenkin sanoi, että hän näki lehdestä, että tällä kadulla on toinenkin talo myynnissä. Että jos nyt vertailun vuoksi vilkaistaan sitäkin. Jätimme auton kadulle ja astelimme pihaan, ja vaikka se muistutti lähinnä viidakkoa, ensireaktioni oli silti, että TÄMÄN MINÄ HALUAN!

Kotiin päästyäni soitin heti välittäjälle, joka lupasi tulla esittelemään asuntoa heti seuraavana päivänä. Hän ei ollut ehtinyt edes pitämään ensiesittelyä vielä, mutta miksipä odotuttaa potentiaalista asiakasta?

Niinpä menimme katsomaan taloa, ja vaikka se ei ollut hieno, ihastuin siihen täysin.
Talohan näytti silloin tältä:

Kuten usein vanhoissa taloissa, tämäkin pohjapiirros on vain suuntaa-antava. Esimerkiksi yläkerta näyttää erilaiselta.

Taloa on alettu rakentamaan vuonna 1953 ja valmistunut se on vuonna 1956. Sen on rakentanut lapseton pariskunta, jolla ei ilmeisesti ole ollut hirveää kiirettä saada sitä valmiiksi.

Talossa oli asunut vuokralainen tuon pariskunnan menehdyttyä, eikä vuokralainen ollut pitänyt talosta kovin hyvää huolta. Koska tämä oli kuitenkin "peruspilaamaton" talo, huolenpidon puute ei ollut aiheuttanut vahinkoa. Ikkunat oli vaihdettu joskus 80-90-luvulla ja wc/kylpyhuone oli remontoitu 2000-luvulla. Muuten tämä talo oli aika lailla alkuperäisessä asussaan. Toki jotain rumia pintaremontteja oli innostuttu 70-80-luvuilla tekemään, kuten laittamaan lautalattian päälle muovimatto ja vaihtamaan keittiökaappien vetimet ja maalaamaan ne. Pikkujuttuja kuitenkin.

Esitin ihan coolia, ja lupasin välittäjälle palata asiaan. Kun olimme päässeet autoon, isäni kysyi, mitä pidin talosta. Vastasin, että "Sehän oli aivan ihana!" jolloin isäni tiedusteli, että olinko ottanut aurinkolasejani päästä lainkaan pois sisällä käydessämme.

No, eihän tämä mikään lukaali ollut, mutta minä näin siinä paljon potentiaalia! Enpä minä kauaa malttanut miettiä, kun päätin tehdä talosta tarjouksen. Isänkin mielestä tämä oli ihan hyvä ostos, sillä taloa ei oltu pilattu vääränlaisilla remonteilla. Niinpä soitin välittäjälle ja siitä lähti liikkeelle kuvio, jonka lopputuloksena minusta tuli tämän ihanan rintamamiestalon omistaja. Tapahtumat etenivät onneksi nopeasti, ja välittäjäkin välttyi siltä ensiesittelyn pitämiseltä, kun talo ehti mennä kaupaksi ennen sitä.

Muutaman viikon kuluttua kaupanteosta pääsimme muuttamaan Jensonin kanssa. Myyjä sai muutaman viikon aikaa tyhjentää talon kaikenlaisesta rojusta, jota sinne oli vuosien saatossa kertynyt. Mukava myyjä, tuo mies, ja tarjosi minulle irtaimistosta haluamani tavaroita, ja pakkohan se oli mm. vanha Singer piharakennuksesta ottaa ja siirtää se sisälle. Myyjä antoi minulle myös kaikenlaista pihanhoidossa tarpeellista, kuten haravia, lumikolan ja -lapion, haran ynnä muuta. Noihin olisi saanut uppoamaan pitkän pennin, kun olisi kaiken hakenut kerralla kaupasta.

Tontin perällä on siis vanha, huonokuntoinen piharakennus, joka näkyy ylläolevassa kuvassa. Se on rakennettu ennen taloani, ja talon rakentanut pariskunta on asunut siinä taloa rakentaessaan. Valitettavasti se on nykyään jo todella huonossa kunnossa ja laho, ja vaatisi perusteellisen saneerauksen. Haaveilenkin tekeväni siitä ihanan kesähuoneen, jahka budjetti antaa periksi. Valitettavasti, koska omat kirvesmiehen taitoni ovat hyvin rajalliset ja tarvitsen isoihin remontteihin palkattua työvoimaa, budjetti taitaa harata vastaan aika pitkään.

Talossa asunut vuokralainen ei ollut viitsinyt paljon pihaa hoitaa, itse asiassa se oli saanut metsittyä aika lailla sen viiden vuoden aikana, mitä vuokralainen oli ehtinyt talossa asua. Eipä se minua ja Jeppeä haitannut. 

Jeppe oli vaan innoissaan kun oli tilaa pyörittää palloa. Tonttia on 1600 neliötä, joten palloiluun on hyvin tilaa! Ennen kuin pääsin muuttamaan, sain myyjältä luvan tulla raivaamaan pihaa, ja pari viikkoa siinä hurahtikin, että sai nurmikkoa ja pensaita vähän siistittyä edes sen näköiseksi, että talossa asuu joku.

Sanotaan, että kun muuttaa vanhaan taloon, pitäisi ensin asua siinä vuosi, ja sitten vasta miettiä, mitä remontoidaan ja miten. Näin tein, enkä senkään jälkeen ole kiiruhtanut laittamaan torppaa uuteen uskoon. Se on pysynyt pystyssä jo 60 vuotta, joten se pysyy varmasti jatkossakin pystyssä vaikken niin nopeasti remontoisikaan. 

Remonttiakin olen kuitenkin tehnyt, niistä lisää juttua tuonnempana. Mutta esimerkiksi pikkubudjetilla toteuttamastani keittiöremontista voit lukea täältä:

Pikkubudjetin keittiöremontti

Pyrin remontoimaan vanhaa kunnioittaen, mutta toisaalta, en kaihda nykyaikaisempaankaan vaihtoehtoon tarttumista, jos se tuntuu paremmalta. Kuitenkin kaikki laminaatit ja korkeakiiltoviritykset ovat talossani pannassa, sillä mielestäni ne eivät sovi talon henkeen. Mutta kukin remontoi ja sisustaa itselleen, joten minulta ei ole pois, vaikka joku rintamamiestaloonsa laminaattia laittaisikin :) Se, että minulla on käytössäni vain yhden ihmisen rahat, rajoittaa myös remontointiani jonkin verran.

Onnekseni sisustusmakuni on "mummomainen" eli tykkään vanhoista huonekaluista ja esineistä, ja niitähän löytyy kirppareilta ja kirpparihintaan. Ei siis tarvitse uhrata satasia design-lamppuihin tai tuhansia design-nojatuoleihin. Varsinaisesti en ole kauhean kätevä käsistäni, mutta pikku hiljaa olen opetellut tuunailemaan huonekaluja ja esineitä. Tekemällähän sitä oppii parhaiten!

Nyt sitä täytyykin painua tekemään polttopuuhommia, jotta saan pirttiin lämpöä talvella. Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!