maanantai 29. tammikuuta 2018

Pretty in pink: Talouspaperiteline

Kun keittiössä ei ole kauheasti laskutilaa, on kannattavaa laittaa kaikki mahdollinen seinälle, jottei ylimääräinen "roina" tuki tasoja. Niinpä löytäessäni kirpparilta tällaisen talouspaperitelineen nappasin sen heti mukaani:


Tietenkään se ei ihan tällaisenaan päässyt seinälle, vaan sudin siihen pinkkiä jämämaalia ja liimasin vähän pitsiä. 



Sopii hyvin tuon oven vieressä olevan minilokerikon kanssa yhteen! Telineen päällä on tällä hetkellä ystävältä lahjaksi saamani keksipurkki - tosin siellä ei ole keksejä, vaan teetä, sillä minulla ei voi olla keksipurkkia siitä syystä, että olemattoman itsekurin takia siellä ei olisi keksejä koskaan kuitenkaan!

Keittiöön on muutenkin pikku hiljaa hiipinyt hempeämpiä värejä ja talviset Taika-teemukitkin ovat vaihtuneet söpöihin Polle-mukeihin :)



Polle-mukit olen ostanut Cittarista. Pikku hiljaa olen vaihdellut Muumi-mukeja näihin. Jännä juttu, miten sitä kokee olevansa liian vanha muumeihin, muttei Polleen :D

Monstereiden viikonvaihde sujui vauhdikkaissa merkeissä mm. jalkapalloillen:




Rukkakin on kasvanut jo sen verran suureksi, että saa jo osallistua Monstereiden liigan peleihin! Tosin sen verran pieni Rukka vielä on, ettei uskalla koskea palloon, mutta juoksee mukana ja haukkuu, koska sen mielestä kuuluu tehdä niin, kun Jeppekin tekee!

Lauantaina Rukan sisko oli myös kylässä, ja sellaista rallia vetivät siskokset, että seuraavana päivänä Rukkaa nukuttikin puolillepäivin! On toisinaan rankkaa olla pieni russelivauva :)


Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

maanantai 22. tammikuuta 2018

Arvonnan voittaja ja viikonlopun lumiset kuulumiset

Sinkkiksen 2-vuotisarvonta on suoritettu perinteisin menetelmin ja voiton vei Tuijan Arkielämää! -blogin Tuija. Paljon onnea! Laitan sinulle sähköpostia! Kiitos vielä kaikille arvontaan osallistuneille!


Sinkkis-tyyliin arvonnassa käytetty paperikin oli jo kertaalleen käytettyä!



Ja huom! Jos nyt jäi ihana Lakupekka-patalappu uupumaan, niin ystäväni tekee näitä tilauksesta eikä hintakaan päätä huimaa :) Tiedustella voi osoitteesta jenninkinkkuelamaa@gmail.com

Viikonloppu menikin ohi ihan yhdessä hujauksessa, kuten vapaat yleensäkin. Monstereiden kanssa leikittiin vähän lumileikkejä ja tietty rentouduttiin sohvalla!



Sunnuntaina koettiinkin sitten säikähdyksen hetkiä kun aamutallin jälkeen menin siivoamaan Stellan tarhaa ja sehän reppana vaan makasi maassa eikä olisi tahtonut nousta ylös. Mielessä vilisi jo kaikenlaisia kauhuskenaarioita ähkystä varsan luomiseen, mutta onneksi kyseessä olikin vain erittäin herkän ensi kertaa tiineenä olevan tamman reaktio varsan potkimiseen mahassa. Varsatukihenkilönä toimiva ystäväni komensi meidät liikkeelle ja 5 minuutin taluttelun jälkeen Stellan olo selvästi helpotti ja parinkymmenen minuutin taluttelun jälkeen se menikin jo tyytyväisenä rouskuttelemaan heiniään ja kuulemma iltapäivällä se olikin sitten jo vetänyt iloista pierupukkilaukkaa tarhassa.


Sellaista se raskaus on! Vaikken olekaan ikinä ollut raskaana, voin täysin sympatiseerata, sillä varsan liikkeet ovat kyllä ihan jo paljain silmin havaittavissa ja koska Stella on todella herkkä tamma, varmasti tekee kipeää. Ratsastuksen voinee siis jo tältä keväältä unohtaa, mutta kuntoa pidetään kyllä taluttelemalla yllä, kun se selvästi helpottaa oloa ja pitää varmasti mielenkin virkeämpänä. Nyt vaan peukut ja varpaat pystyssä, että tiineyden viimeiset 3 kuukautta sujuisivat hyvin ja maailmaan syntyisi terve Pikku-Stella :)

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

torstai 18. tammikuuta 2018

Kirppislöytöjä, vol. 9

Niin on ollut kiireistä, että edellisestä kirppiskäynnistäkin oli päässyt kulumaan jo kuukausia! Pari viikkoa sitten, loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina, ehdin kuitenkin kirppiskierrokselle ja voi että se oli mukavaa! Kirppikset vaan ovat niin minun juttuni. Muutamia mukavia löytöjäkin tuli tehtyä!



Tätä ihanaa aasi-opetustaulua ihailin kirpparilla jo kaaaaaaaauan aikaa sitten, mutten sitä ostanut, koska se oli mielestäni hivenen tyyris (20 e). Asia jäi kuitenkin harmittamaan, sillä aasissa on jotain niin tuttua! Se nimittäin muistuttaa erittäin paljon hevostani Stellaa :D


Kaikella rakkaudella, Stella <3

Tosiasiassa Stella on erittäin kaunis tamma, mutta toisinaan se saattaa pahoittaa mielensä ja seistä tarhansa nurkassa juuri tuollainen ilme naamallaan, toista takajalkaansa lepuuttaen. Ja johtuen varsasta massussa, pötsikin on samaa kokoluokkaa kun kuvan aasilla. Täytyihän minun saada Stella-taulu, kun se kerran oli kirpparilla vieläkin tyrkyllä!

Lisäksi kirpparilta löytyi aivan ihana vanha pääsiäisliina! Nyt kun joulutavarat on siivottu säilöön, kohta voikin jo alkaa fiilistellä pääsiäisjuttuja.




Rukka sai myös "uudet" valjaat, tosin hetki vielä menee että se kasvaa niihin! Lisäksi löytyi myös metallinen kakkuvuoka, jota tarvitsen yhteen askarteluprojektiin (jonka toivottavasti saan pian aikaiseksi ja pääsen esittelemään teille!).


Lisäksi löytyi yksi pieni kiva tuunattava juttu, mutta sen esittelen teille myöhemmin, jahka se on valmis.


Rukka sai tänään ensimmäinen rokotuksensa ja kylläpä sen jälkeen on ramaissutkin mukavasti! 

Tajusin tuossa puhelimen kuvia selatessani, etten ole pitkään aikaan ottanut hevosestani kuvan kuvaa! Mutta minkäs teet, mustaa hevosta on talvipimeällä todella vaikea kuvata! Tässä kuitenkin todistusaineistoa tältä päivältä siitä, ettei Stella-parka ole oikeasti aasi, vaan ihan nätti tyttö:


Meille saatiin vihdoin ihan oikea talvi, nyt on pakkasta ja luntakin on satanut muutaman päivän aikana parikymmentä senttiä. Mutta koska hevonen on hevonen ja hormonitoiminta elää valon määrän mukaan, Stella on nyt varovaisesti aloittanut tiputtelemaan talvikarvaa ja vaihtamaan kesäkarvaa tilalle. On sitten kesäkunnossa kun se aika tulee!

Ensi viikolle näytti olevan meillepäin luvassa oikein kireitäkin pakkasia. Pysykäähän lämpiminä ja mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Ps. Vielä ehdit osallistua arvontaan sunnuntaihin asti!

maanantai 15. tammikuuta 2018

DIY: Kuivashampoo

Likaiset hiukset, kamala kiire eikä kuivashampoota kaapissa? Itse havahduin tällaiseen tilanteeseen tuossa taannoin. Pikainen googlaus tuotti tulokseksi sen sata erilaista DIY-kuivashampoo-ohjetta, joista päädyin kokeilemaan sitä, minkä ainekset löytyivät helposti kaapista muutamassa sekunnissa. Tämän kokeilun jälkeen tämä DIY-kuivashampoo on pelastanut tilanteen useammankin kerran!


DIY-KUIVASHAMPOO

Tarvitset:

Ruokasoodaa
Talkkia

Sekoita ainekset suhteessa puolet ja puolet. Yhteen kuivashampookertaan riittää mainiosti ruokalusikallinen molempia, mutta tämä säilyy hyvin joten kerralla voi tehdä isommankin satsin, jos siltä tuntuu.

Levitä kuivashampoo hiusten juuriin ripottelemalla sitä varovasti tyveen esim. lusikan avulla tai ihan käsin ja haro hiuksia, jotta shampoo leviää kaikkialle. Ylimääräisen seoksen voit puistella hiuksista sormilla hiuksia haromalla.

Tämä toimii vaaleaan tukkaan todella mainiosti, mutta tumma tukka todennäköisesti saisi tästä harmaan sävyn, joten en välttämättä suosittele! Mutta googlailun perusteella tummahiuksiset voisivat laittaa joukkoon tummaa kaakaojauhetta. Hiukset jäävät tämän jäljiltä ihanan kuohkeiksi. Talkki imee rasvan ja sooda tarjoaa kuohkeutusta. 

Tämä kuivashampoo sopii mainiosti satunnaiseen käyttöön, mutta useammin käytettynä sooda haurastuttaa hiuksia, joten en suosittele edes viikottaiseen käyttöön. Itse pelastan tilanteen tällä noin kerran tai maksimissaan pari kuukaudessa ja siinä tämä toimii hyvin!

Viikonloppu sujahtikin ohi ihan hujauksessa ja tuntuu etten saanut oikein mitään aikaan, kun olin niin väsynyt. Lepäiltyä siis tuli ja se teki kyllä hyvää! Rukan veljet olivat eilen leikkimässä ja oli ihana nähdä taas pieniä minimonstereita! Paitsi Jepen mielestä, Jeppe ei voi ikinä peitellä pettymystään kun kerran jo kotoa lähteneet minimonsterit tulevatkin takaisin! Jeppeä sitten lepytellään runsaalla jalkapalloilulla. Vielä kun saataisiin kunnolla lunta, sillä mikään ei ole Jepen mielestä parempaa kuin kunnon hankijalkapallo!


Piskuinen Rukka kasvaa kovaa vauhtia ja nyt Rukka on jo oppinut kulkemaan portaita ylös ja alas. Tällä viikolla Rukalla on edessä jo ensimmäinen rokotuskin!


Ei muuta kuin hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Ps. Muistakaahan vielä sunnuntaihin asti käynnissä oleva Sinkkiksen 2-vuotisarvonta!

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Sinkkiksen 2-vuotisarvonta!

Niin on taas vuosi mennyt yhdessä hujauksessa ja Sinkkikselle tuli loppiaisena jo kaksi vuotta täyteen! Sen verran oli Sinkkis hiljentynyt ensimmäisestä vuodesta, että postauksia oli lähes puolet vähemmän vuonna 2017 kuin vuonna 2016. Tämä selittyy lähinnä äärimmäisen kiireisellä loppuvuodella, ja lupaankin yrittää parantaa tapani tänä vuonna!

Joka tapauksessa, 2-vuotispäivää pitää tietenkin juhlistaa pienellä arvonnalla ja tällä kertaa luvassa on tuunaus- ja DIY-henkinen paketti!


Koska kynttiläaika ei ole vielä ohi vaikka joulu onkin, laitetaan pakettiin pari kynttiläjuttua:

Nämä kynttilänjalat ovat itse tuunaamani.

Betonituikkulyhdyn olen väsännyt ihan alusta asti omin pikku kätösin. Lähestyvän kevään kunniaksi laitetaan arvontaan kappale, jossa on hempeän violetti koristepitsi.


Ja viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä pakettiin laitetaan tämä upea ystäväni tekemä Lakupekka-patalappu! Näitä ei tule kaupassa vastaan eikä näitä löydy ihan joka keittiöstä.

Arvonnan säännöt ovat perinteiset:

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tätä postausta.
Kommentoimalla olet mukana yhdellä arvalla, kaksi arpaa saat kun olet lisäksi blogini lukija tai liityt sellaiseksi. Kolmannen arvan saat vielä tykkäämällä Sinkkiksen Facebook-sivusta (klik!). Lukijaksi voit liittyä oikeassa reunassa olevasta Lue-painikkeesta. Kännykällä selatessasi saat Lue-painikkeen näkyville kun selaat sivun alas ja valitset alhaalta "Näytä internet-versio."
Osallistumisaikaa on ensi viikon sunnuntaihin 21.1. klo 24 asti. Voittaja arvotaan maanantaina 22.1.
Kerrohan kommentoidessasi, monellako arvalla osallistut. Jos olet anonyymi kommentoija, jätäthän lisäksi sähköpostiosoitteen, josta tavoitan sinut tarvittaessa.
Onnea arvontaan!

maanantai 8. tammikuuta 2018

Vain parasta monstereille: Ruokakippoteline

On aika esitellä vuoden ensimmäinen tuunaus! Tai oikeastaan se oli viime vuoden viimeinen, mutta vuodenvaihteen kiireiden takia saan sen esiteltyä vasta nyt.

Koska monstereiden määrä on lisääntynyt yhdellä, mietin, että ruokakippoteline olisi kätevä. Jepellähän sellainen jo onkin, ja Jeppe saakin edelleen syödä omastaan ylhäisessä yksinäisyydessään, sillä onhan se kaiken Kuningas. Halusin kuitenkin Emmalle ja Rukalle telineen, ja mietin, että olisi tosi kätevää kun sinne saisi sisään säilytykseen myös vähän ruokaa. Telineessä voisi olla ruokakippojen lisäksi myös vesikippo. Tämä huippuidea kuitenkin kaatui jo siihen, että en osaa sahata suoraan. Mutta kun isä kysyi, että mitä haluaisin joululahjaksi, minullahan välähti!


Isä on elämänsä aikana rakentanut vaikka mitä, mm. talon ja kesämökin, joten todistetusti hän osaa sahata suoraan. Niinpä pyysin häneltä joululahjaksi ruokakippotelinettä koirille ja sainkin hienon! Pyysin sitä maalaamattomana, sillä tiesin, että isän värimaailma on hyvin rajoittunut ja hän olisi maalannut sen valkoiseksi.

Halusin maalata päällilevyn mahdollisimman kiiltävän pinnan tekevällä maalilla, jotta se olisi helppo pyyhkiä puhtaaksi. Hevoskärryjen tuunausprojektista jäikin yli vaaleanpunaista Miranolia, joten maalasin päällilevyn sillä. Alaosan maalasin ihan tavallisella vesiohenteisella kalustemaalilla.


Rukalle teline on vielä hitusen korkea, mutta toiveissa on, että Rukka vielä kasvaisi hitusen :)


Telineestä tosiaan aukeaa kansi ja sisälle mahtuu hyvin 6 kg säkki monsterinruokaa. Laitoin tuohon suojaksi vielä muovin, jottei nappuloiden rasva imeydy puuhun. Tässä on myös salpa, jotta monsterit eivät saa kantta avattua ja pääse käsiksi buffetruokailuun.


Tämä on kyllä todella kätevä, sillä nyt on yksi säilytyskippo keittiössä vähemmän! 

Pari ylimääräistä kuppia kävin tähän vielä ostamassa, jotta telineessä on koko ajan kuppi vaikka osa olisikin pesussa.


Seuraava tuunausprojekti onkin jo tekeillä, mutta se on sen verran suurempi, että menee jonkin aikaa, ennen kuin pääsen sitä teille esittelemään. Mutta sillä välin on kuitenkin luvassa muuta kivaa!

Stay tuned!

torstai 4. tammikuuta 2018

Minimonsterimietteitä

Edelleen ne ovat mielessä päivittäin, vaikka minimonstereiden muuttamisesta omiin koteihinsa on jo  kolme viikkoa. Ikävä on vähän jo hellittänyt, sillä kaikki minimonsterit ovat saaneet niin hyvät kodit, että en voi olla kuin iloinen niiden puolesta. Kaikkien koiranomistajien painajaiskasvattajana kun olen halunnut kuulla minimonstereiden kuulumisia useasti! Ja onneksi ihanat onnekkaat minimonsterinomistajat ovat niitä minulle ahkerasti lähetelleetkin, ja Taiston ja Paavon olen jo luovutuksen jälkeen treffannutkin kolmesti. Justiinaa en vielä, mutta viikonloppuna olisi tarkoitus nähdä sekin! On onni, että kaikki jäivät niin lähelle, ja tutuille, jolloin minimonsteritreffit ovat mahdollisia.





Minimonsterit ovat saaneet myös päheät viralliset nimet! Suurena Bruce Springsteen -fanina ne kaikki nimettiin tietysti Pomon kappaleiden mukaan! 
Saanko esitellä:


Backstreets, Badlands, BornToRun, Jungleland!

Koska tarkoitus oli tehdä vain tämä yksi pentue, en hankkinut kennelnimeä, sillä kaksi pentuetta saa rekisteröidä Kennelliittoon ilman sitä. Se kuitenkin rajoitti nimeämistä sen verran, että nimet saivat olla ainoastaan yksiosaisia. Siksi Rukkakin on yhteen pötköön kirjoitettuna Borntorun.



Tekisinkö kaiken uudestaan?

Ehdottomasti! Pentueen tarkoituksena oli se, että sain ihanasta Emmasta pennun. Ja sainkin, aivan ihanan pienen Rukan! Myös kaikki Rukan sisarukset vaikuttavat olevan kaikin puolin kelpo pentuja, ihania pieniä monsterinalkuja. On ollut myös ihana seurata Emmaa, joka saa Rukan kanssa  joka ilta iltahepulin ja rakastaa leikkiä sen kanssa. Emma on selvästikin ollut kaverin tarpeessa, sillä Jeppe ei sille seuraa pidä, ainoastaan sietää. Nyt Emmalla on uusi bestis!

 Huomaatteko, miten onnellinen Emma on? :D

Mitä tekisin toisin?

Ainoa, mikä jäi tässä pentueessa harmittamaan, oli pieni kuolleena syntynyt enkelipoika. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, yrittäisin elvyttää tätä pientä poikaa vähän rankemmin ottein. Yleisin "virhe", mitä kasvattaja voi synnytyksessä tehdä, on kohdella pentuja liian hellästi. Ehkä, jos olisin tätä pentua elvyttänyt "aggressiivisemmin", se olisi saanut vedettyä henkeä, mutta voi olla, ettei siitäkään olisi ollut apua vaan tämän pienen pojan oli tarkoitus syntyä kuolleena. Joka tapauksessa tästä otin opikseni, ja jos koirankasvattajanurani enää ikinä jatkuu, tässä toimisin toisin.


Lyökö pentujen tekemisellä rahoiksi?

Ei. Rekisteröityjen rotukoirien kasvattamisella harvoin lyö rahoiksi, vaan hommaan täytyy tuntea jonkinlaista tunteen paloa. Toki, jos olisi oikonut kaikessa, syöttänyt halvinta mahdollista ruokaa, jättänyt penturöntgenit väliin, käyttänyt halvinta mahdollista urosta huolimatta siitä, sopiiko se nartulle ja säästänyt jokaisessa pikkuostoksessa kuten pentujen pissa-alustoissa, olisi varmaan säästänyt jonkin verran, ja saanut ehkä enemmän plussaa viivan alle. Mutta itse ainakin halusin tarjota näille minimonstereille mahdollisimman hyvät eväät elämään, enkä pihistellyt.







Moni valitettavasti ajattelee edelleen, että eipä ne paperit koiraa tee ja se paperiton rotukoira on ihan yhtä hyvä kuin paperillinen, mutta tällaisessa ajattelussa mennään metsään niin lujaa kuin voi. Koiranpennun rekisteröinti Kennelliittoon maksaa kalleimmillaan 70 euroa per pentu, joten kustannussyistä niitä papereita ei jätä kukaan kasvattaja koiralle hankkimatta. Taustalla on aina jotain muutakin, kuten vanhempien puutteelliset terveystarkistukset, vanhempien  perinnölliset sairaudet, joiden takia pentuja ei saa rekisteriin tms, nartun liian tiheä pennuttaminen... Sekarotuiset ovat toki asia erikseen, mutta jos joku myy "paperitonta rotukoiraa", hälytyskellojen pitäisi siinä vaiheessa soida ja lujaa.

Paavo, pieni onnellinen paperillinen pentu!

Valitettavasti ainakin russeleissa on tarjolla vielä yllättävän paljonkin näitä "paperittomia rotukoiria", ihan kotimaisiakin. Ihan oma lukunsa ovat sitten nuo tuolta Virosta tuotavat.

 Miksi juuri russeli?

Russelirakkauteni on syttynyt jo yli 13  vuotta sitten, ennen kuin sain ihanaisen, maailman parhaan Jepen. En osaa tarkalleen sanoa, mikä rodussa minua viehättää, mutta jokin näissä on vienyt sydämeni aivan täysin.


 Russeleilla on vähän huono maine ärsyttävinä pikkuräksyinä, ja aivan suotta. On varmasti totta, että liian vähällistä aktivointia saavasta russelista tulee helposti ongelmakoira, mutta itse koen omat koirani hyvin helppoina. Ne nauttivat eniten siitä, kun saavat olla arjen touhuissa mukana, ja ovat tyytyväisiä siihen, eivätkä kaipaa ylimääräistä aktivointia, ellei omistaja tietysti itse sitä halua. Voin tosin kuvitella että russeli, joka asuu neljän seinän sisällä 22-23 tuntia vuorokaudesta ja jonka ainoa aktiviteetti on hihnalenkit, on aivan painajainen. Nämä kun tarvitsevat sitä aivotyöskentelyäkin.


Minimonsterit ovat tietenkin ehtoja riiviöitä, kuten pentujen kuuluu ollakin! Kaikkea, mihin ylettyy, täytyy purra ja juuri silloin, kun pitäisi antaa kiinni, juostaan karkuun. Mutta kaiken riiviöimisen vastapainoksi pieni minimonsteri tarvitsee paljon unta!







 Rukka on kasvanut hurjasti, mutta silti se on edelleen melko pieni hippiäinen :) Kahden viikon päästä minimonstereilla onkin jo ensimmäisen rokotuksen aika! Nyt on ollut onneksi aika leutoja kelejä, niin Rukkakin tarkenee ulkoilla. Se tykkää suuresti metsästää Emma-äidin kanssa nappuloita pihalla, sekä juoksennella päättömästi ympäriinsä. Niin ja tietysti purra kaikkea! Olenkin käyttänyt nyt lumihankea hyödyksi, se on ihanteellinen alusta pienelle pennulle kun epätasaisella alustalla liikkuminen kehittää hyvin lihaksistoa.



Kaiken kaikkiaan pidän Minimonsteri-projektia hyvin onnistuneena ja olen iloinen, että niistä riittää iloa niin monelle :) Aika näyttää, tuleeko vielä Minimonsterit 2, jatko-osa.


Kiitokset

Kiitos kaikille, jotka ovat olleet minimonsteriprojektissa osana. Naapurin rouvalle ja ystävälleni Marille, jotka toimivat kätilöinä. Emman kasvattajalle ja isäkoiran kasvattajalle, joilta sain korvaamattoman paljon hyviä neuvoja! Isäkoira Wolsun omistajalle, joka mahdollisti tämän ihanan pentueen! Äidille ja pikkusiskolle, joilta sain todella paljon minimonstereiden kanssa apua! Taiston, Paavon ja Justiinan (jolla tosin on jo uusi, ihana kutsumanimi) perheille ja palvelusväelle, jotka tarjosivat näille ihanaisille huippukodit. Eläinlääkärille, joka tuli kotiin asti siruttamaan nämä huipputyypit. Teille lukijoille, jotka olette eläneet projektissa mukana. Kiitos!

Minimonsterimaisen ihanaa loppuviikkoa kaikille!