Tuunattu tuikkuteline

Juhannus tuli ja meni, vettä satoi oikein urakalla, vihdoin! Vaikka juhannussää olikin kurja, se ei haitannut lainkaan, sillä luonto kaipasi niin kipeästi vettä.

Jotain on taas saatu Sinkkulaaksossa aikaankin! Jokin aika sitten nappasin kirpputorin ilmaiskorilta tällaisen tuikkutelineen:

Tylsähän tuo puunvärisenä oli, joten ei muuta kuin maalinjämä esiin ja suti käteen!

Joku saattaa ehkä muistaa, että olen tällaisen tuunannut aikaisemminkin! Kyseessä oli samanlainen tuikkuteline, kirpparilta hankittu sekin. Silloin siitä tuli jouluversio:

Nyt näitä on sitten kaksi, voi vaihdella vuodenaikojen mukaan.

Sitten vielä pieni bloginlisääntymisuutinen tähän loppuun! Päätin erottaa heppajutut Sinkkiksestä ihan omaan blogiinsa. Jos heppajutut kiinnostavat, olet enemmän kuin tervetullut seuraamaan Pallurablogia osoitteessa https://pallurablogi.blogspot.com !

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Kirppislöytöjä ja terveisiä roskalavalta!

Kauheasti en ole ehtinyt kirppiksiä kiertelemään, vaikka kirppikset ovat lähellä sydäntäni ja rakastan tehdä ihania kirppislöytöjä! Vaan reilu viikko sitten ehdin pyörähtää läheisellä kirppiksellä, jossa oli myös myyjille ilmainen pihakirppis, ja teinkin pari ihanaa löytöä!

Tämä lokerikko löytyi pihakirppikseltä kolmella eurolla. Jollen ihan väärin muista, niin tämä on Lidlin mallistosta. Tämä ei ole puuta vaan jotain "puristepahvia", mutta olen tällaista pintaa maalannut ennenkin ja sen pitäisi onnistua ihan hyvin. Mielestäni tämä suorastaan huutaa väri-iloittelua! Täytyy hetki kypsytellä värivalintoja, ennen kuin otan tämän tuunaukseen.

Avainkaapille ei todelalkaan ollut enää tarvetta, mutta tiedättehän, kun halvalla (50 senttiä) sai, niin... Ruma kuin mikä, mutta tuunattavaksi ostin.

Facebookin roskalava-ryhmästä tein myös ihanan löydön! Ja ihan ilmaiseksi (tosin minusta on ankeaa hakea tavaraa tyhjin käsin, joten vein tästä kiitokseksi suklaalevyn).

Saattaa olla, että tämä pöytä on ollut aikojaan kokotiikkinen, ja valkoiset osat on vaan maalattu päälle.

Valkoisessa maalipinnassa on todella paljon kulumaa, joten tämäkin tarvitsee maalia ylleen.

Näiden ihanien löytöjen lisäksi sain vielä kaveriltani Pilviltä pari aivan ihanaa juttua, jotka hän oli löytänyt lapsuudenkotinsa leikkimökin kätköistä.

Pilvi ajatteli tätä aivan ihanaa keinutuolia minulle tuunattavaksi, sillä sen maalipinta on paikoin hivenen kulunut. En kuitenkaan tiedä, raaskinko, sillä tämä väri on aivan ihana! 

Lisäksi sain tällaisen aivan ihanan emalitonkan:

Tonkka on vielä todella hyvässä kunnossa pinnoiltaan. On ihanaa, kun ystävät muistavat minua löytöjä tehdessään!

Täällä odotellaan malttamattomana sadetta, jonka pitäisi alkaa nyt päivällä. Vaikka RAKASTAN hellettä, on nyt niin kuivaa, että saisi sataa jo useamman päivän putkeen, sillä luonto tarvitsee kipeästi vettä. Pionit ovat onneksi alkaneet avautua pikkuhiljaa, ja niiden aukeaminen on yleensä varma merkki siitä, että tulee sade, se kun tuppaa hakkaamaan kukinnot maahan... No, nyt on ollut niin kuivaa, että olen valmis pionini uhraamaan!

Sateista alkanutta viikkoa siis kaikille!

Aika Mainio Aino

Stellan ihana varsa on perjantaina jo 7 viikon ikäinen! Aika kuluu niin nopeasti!

7 viikossa on ehtinyt myös tapahtua paljon, tai lähinnä viimeisen parin viikon aikana. Aino on saanut jo virallisen nimen: Siitä tuli Aika Mainio Aino.

Olen tiennyt koko ajan, että joudun Ainon myymään, sillä sinkun tuloilla ei pidetä kahta hevosta. Stellan ostaessani mietin, että ehkä pidänkin varsan ja myyn tamman, mutta ajan myötä tuli ilmiselväksi, etten tästä ihanasta tammasta tule luopumaan.

Olin valmistautunut siihen, että Ainon myyminen olisi minulle todella kova paikka. Vaan Ainon myyntipäivä on jo ovella, mutta olo ei ole yhtään surullinen, päin vastoin!

Kävi nimittäin niin ihanasti, että eräs tuttuni oli varsaa vailla ja kuinka ollakaan, minullahan sellainen oli kaupan! Käy siis niin ihanasti, että Aino jää alle 15 kilometrin päähän minusta joten näen sitä jatkossakin vaikka joka päivä! Ainon uusi omistaja on kaiken lisäksi aivan huipputyyppi ja tiedän, että Aino saa hänen huomassaan aivan ensiluokkaista hoitoa.

Ainon uusi omistaja halusi, että Stella ja Aino muuttaisivat jo nyt hänen luokseen ja sehän passasi minulle aivan loistavasti! Aino on vieroitusiässä vasta loka-marraskuun vaihteessa, joten tietenkin Mammapalluran piti Ainon mukana muuttaa uuteen kotiin. Oma elämäni helpottui heti huomattavasti, kun on apukäsiä varsan käsittelyyn. Enää ei myöskään tarvitse käydä tallilla ihan joka päivä, kun Ainon uusi omistaja huolehtii hyvin myös Stellasta.

Uudessa kodissaan Aino saa myös ystäväponin, jotta sillä on leikkiseuraa. Myös vieroittaminen emästä helpottuu sitten aikanaan, kun Ainolla on seuralainen.

Ainon uusi omistaja on siitä niin innoissaan, että sitä on aivan ihana seurata! Aino on jo nyt niin rakas hänelle, vaikka yhteistä taivalta on vasta muutama viikko takana! On ihan käsittämättömän ihana tietää, että Aino on nyt erittäin todennäköisesti loppuelämänsä kodissa ja tulee asumaan ja elämään siellä rakastettuna vuosikymmeniä. Ei tarvitse miettiä, että mihin se tulee päätymään tai myydäänkö se eteenpäin. On myös ihan käsittämättömän ihanaa, että saan olla Ainon elämässä jatkossakin. Kuten Ainon uusi omistaja sanoikin, en joudu siitä luopumaan, vaan se pysyy elämässäni vaikka sen omistaja vaihtuukin.

Kaikki menikin sitten loppujen lopuksi paremmin kuin hyvin, vaikka pelkäsinkin etukäteen, että varsasta olisi todella vaikea luopua. 

Aika mainiota loppuviikkoa siis kaikille!

Team Pallura 1 vuotta!

Eilen tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun tein kaupat elämäni toisesta hevosesta, ihanasta Pallurasta eli Puolimatkan Stellasta.

Kulunut vuosi on ollut kaiken kaikkiaan ihana, vaikka Stellan kanssa on aikamoista vääntöä välillä ollutkin. Stella oli aivan liian vähän käsitelty, kun sen ostin, eikä se tietenkään ymmärtänyt, että miksi yhtäkkiä piti kulkea narussa ihmisen vierellä tai nostella jalkoja, kun ei ole koskaan aikaisemminkaan tarvinut! Kärsivällisesti jaksoin kuitenkin sen kanssa puuhata, ja vaikka välillä olikin sellainen olo, että olisi sitä voinut jonkun helpommankin hevosen ostaa, niin tuloksena on nyt ihana mammanmussukka, joka laitumeltakin juoksee vastaan portille. Siis kuvitelkaa, että olisitte syömässä pellossa, joka on täynnä suklaata, karkkia, kakkua, sipsejä, kaikkia mahdollisia herkkuja, ja kun teitä kutsutaan, jättäisitte syömisen sikseen ja juoksisitte vastaan. Teidän täytyisi todellakin tykätä siitä teitä kutsuneesta tyypistä, eikö?

Minä tykkään tästä hevosesta todella paljon, ja ihan on sellainen kutina, että se tykkää minusta takaisin!

Stellan kanssa ollaan vuodessa ehditty vaikka mitä, vähän ratsastaakin ja varsoakin!

Stellan ihana varsa on ihan Stellan luonteinen, eli reipas, rohkea, utelias ja ihmisrakas. Se on äidiltään ehtinyt jo oppia, että ihmiset ovat ihania!

Me ollaan Stellan kanssa jo nyt melko hyvä Palluratiimi, mutta luulen, että ajan myötä meistä tulee aivan erinomainen tiimi! Luottamus on tärkeää, mutta kaiken A ja O on se, että meillä on kivaa yhdessä! Siihenhän tämän touhun pitäisi perustuakin.

Stellalla on edelleen kaiken kilttiytymisensä myötä kuitenkin vielä paljon pilkettä silmäkulmassa ja se aiheuttaa hämmennystä ja omituisia tilanteita edelleenkin. Se on ihanaa! Elämä olisi niin tylsää ilman sitä pientä twistiä.

Syksymmällä päästään varmaan taas Stellan kanssa kokeilemaan ratsastuskiemuroitakin, mutta mikään kiire siihenkään hommaan ei ole, antaa mammahevosen palautua rauhassa :) Siihen saakka me jatketaan yleistä höntsäilyä ja yhdessä muuten vaan puuhailemista. Ja tietysti ihanan Ainon rakastamista <3

Palluramaista viikonloppua kaikille!

Polkupyörän peräkärry monstereille

Kesällä on mukava liikkua pyörällä sellaisia matkoja, mitä ei jaksa kävellä. Mutta tietysti haluan ottaa monsterit mukaan! No pyöräilyn ja monsterit voi kätevästi yhdistää polkupyörän peräkärryllä! Ainakin Zooplus ja Peten koiratarvike myyvät tähän tarkoitukseen tehtyjä kärryjä.

Mitään halpoja nämä kärryt eivät valitettavasti ole, mutta koirien kuskaamiseen tarkoitetut ovat kuitenkin edullisempia, kuin lasten kuskaamiseen.

Itse päädyin tilaamaan kärryn Zooplussasta. Päädyin tähän malliin, koska siitä löytyi seisontajarru: 

http://www.zooplus.fi/shop/koirat/lelut/perakarryt/672044

(Tämä ei ole yhteistyöpostaus, kärry on ostettu ihan omilla rahoilla.)

Tässä kärryssä lastin maksimipaino on 30 kg, mikä riittää kahdelle monsterille mainiosti! Markkinoilla näytti olevan myös isompia, 40 kg kantavia kärryjä, mutta koska monsterit ovat pieniä, painoi tässä mallissa oleva seisontajarru minulle paljon. Näin kärryn voi joskus tarvittaessa irroittaa pyörästä ja jättää parkkiin (sellaiseen paikkaan, missä monsterit ovat koko ajan valvottaessa, ettei joku varasta niitä).

Kärry oli helppo koota ja helppo myös kiinnittää polkupyörään. Sen saa myös nopeasti pyörästä irti, jos haluaa polkea ilman kärryä.

Ensin aloitettiin tutustuminen monstereiden kanssa varovasti, eli laitoin kärryn vain jarrulla paikalleen ja kärryyn nameja, jotka monsterit kävivät sieltä sitten napsimassa. Tätä toistettiin useampana päivänä.

Näin monsterit tottuivat kärryyn ja ennen kaikkea yhdistivät sen johonkin kivaan! Jahka monsterit oleilivat kärryssä mielellään, oli aika lähteä testiajelulle.

Kärryssä on muovisuojan alla hyönteisverkko, jolloin muovisuojan voi rullata ylös ja kärryssä kiertää ilma paremmin.

HUOM! Monsterit ovat näissä esimerkkikuvissa irti, mutta koirat on ehdottomasti kiinnitettävä kärryyn hihnalla, jotteivat ne vaan pääse livistämään mistään pienestä raosta vauhdissa, kärry kun ei ole ihan "tiivis".

Kärryllä oli yllättävän kevyt ajaa! Monsteritkin matkustivat hyvin. Vielä on pidempi reissu tällä tekemättä, mutta muutamien testiajeluiden perusteella vaikuttaa oikein hyvältä vaihtoehdolta autokyydille! Monstereiltakin isot suositukset!

 Näin iloisia monstereita on kärryn kyydissä!

Rukka varsinkin rakastaa peräkärryä ja hyppää sinne aina, kun on pienikin toive päästä ajelulle! Tarkoitus olisikin jatkossa lisätä kärryn käyttökilometrejä huomattavasti.

Aurinkoisia pyöräilykelejä kaikille Sinkkiksen lukijoille!