Pitkään olen miettinyt, uskallanko tehdä tämän postauksen, mutta nyt päätin uskaltaa. Kannattaa suhtautua tähän vähän pilke silmäkulmassa ;)
Itseäni joskus vähän risoo se, että kaikilla muilla näyttää aina olevan niin harmonisen siistiä, ja minulla ei, ei todellakaan. Sitten muistelen, kuinka itsekin otan blogiin kuvia: ne kaikki tiellä olevat tavararöykkiöt vaan yksinkertaisesti siirretään toiseen paikkaan, pois kameran ulottuvilta. Ja sitten ne siirretään taas takaisin, tai johonkin toiseen paikkaan.
Tätä postausta selatessasi saatat ihmetellä, miten yksi ihminen ja kaksi koiraa saavat näin paljon sotkua aikaiseksi. Sitä ihmettelen minäkin!
Kaikkihan nyt tietävät sen TUOLIN. The Chair. Se tuoliparka, johon heitetään kaikki puolipitoiset vaatteet, joita ei halua laittaa enää kaappiin, mutta jotka eivät ihan vielä ole pesukoneen tarpeessa. Tässä kuvassa olen höystänyt Tuolia vielä kuivumassa olevilla aamutakilla ja pyyhkeellä.
Tunnustan erittäin auliisti, että petaan petini todella harvoin. Aamulla Emma jää vielä nukkumaan peittojen alle kun herään, ja siinä vaiheessa, kun kaivan Emman väkisin peittojen alta aamupissalle, on jo niin kiire töihin, että peti jää petaamatta.
Meillä on lähes aina vähintään yksi matto rullalla, siitä pitävät monsterit huolen.
Aah, kostean illan jäljiltä tuppaa aina jäämään vähän siivottavaa aamuksi. Tai jos paha olo yllättää, seuraavaksi aamuksi. Jeppe on myös tuonut oman lisänsä kuvaan teurastamalla pehmolelun kuvan oikeaan reunaan.
Olisi niin ihanaa, kun keittiössä olisi aina siistit pinnat ja laskutiloilla ei olisi ylimääräistä tavaraa. Todellisuus on kuitenkin toinen...
Tiedättehän sen tunteen, kun tiskikoneen tyhjentäminen on valtavan suuri ponnistus, ja sen suunnittelemiseen täytyy käyttää ainakin päivä, joskus jopa kaksi?
Koirien lelut löytyvät siististi omasta koristaan ainoastaan silloin, kun olen juuri 30 sekuntia sitten kerännyt ne sinne.
Monstereiden nenätaidetta löytyy olkkarin ikkunasta lähes aina. Jos ikkunan haluaisi pitää puhtaana, sen saisi pyyhkiä suunnilleen tunnin välein.
Ikkunataiteen lisäksi olohuoneelle antaa mukavan lisäsäväyksen se, että torkkupeitot ja sohvatyynyt ovat hyvin harvoin paikallaan. Yleensä ne ovat epämääräisessä mytyssä sohvalla, kuten yläpuolen kuvassa...
... tai sitten ihan reilusti lattialla.
No, ei meillä nyt ihan aina tältäkään näytä ja nämä kuvat eivät onneksi ole saman päivän aikana otettuja :) Ja rehellisesti sanoen, kuka haluaisi lukea blogia, jossa päivästä toiseen näyttää tältä? Mutta joskus on ihan hyvä ottaa vähän rennommin ja todeta, että meidän kodissa asutaan ja eletään, eikä sen tarvitse todellakaan näyttää sisustuslehden sivuilta repäistyltä. On myös hyvä muistaa, että ihmiset tuppaavat silottelemaan elämäänsä someen ja jakoon pääsevät useimmiten vain ne hyvät hetket. Huonojakin hetkiä on kuitenkin kaikilla ja vielä enemmän niitä hetkiä, kun keittiöstä löytyy tiskivuori ja sohvatyynyt eivät ole suorassa. Se on elämää se.
Rentoa alkanutta viikkoa kaikille!
