Night on Fire!

Lauantaina tuli matkustettua Helsingin Nosturiin katsomaan bändiä nimeltä Reckless Love. Hassua, etten ole koskaan aikaisemmin käynyt Nosturissa, vaikka se ilmeisesti on suomalaisille artisteille keikkapaikka nro 1. Johtuisikohan toisaalta sitten siitä, että aika vähän tulee kuunneltua suomalaisia artisteja :)

Rakkauteni Reckless Loveen syttyi ensi kertaa viime vuonna Wanaja Festivaleilla, kun näin suunnilleen puolet bändin keikasta. Koko bändillä ja erityisesti laulajalla on ihan mieletön lavakarisma, ja musiikki on huippua hyvän mielen musiikkia. Pitkään olin halunnut mennä toisen kerran keikalle, mutta vasta nyt koitti sopiva tilaisuus. 

Keikka oli todella hyvä! Soittivat suurimman osan lempibiiseistäni ja oli kyllä huippua jammailla mukana.

Mutta taas tuli huomattua, että kyllä suomalainen junttimies on junttiudessaan ihan omaa huippuluokkaansa! Jostain syystä Reckless Love tuntuu vetoavan enemmän nuoreen yleisöön (heh) ja yleisö koostui lähinnä nuoremmasta porukasta, mutta totta kai mukaan pitää aina mahtua se juntti keski-iän ylittänyt mies! Harmillista, että tällä kertaa se osui juuri siihen meidän viereemme. Edellisen keikkani olen jammaillut yli 60-tuhatpäisen italialaisyleisön kanssa, ja vaikka tuo yleisö oli niin kuumaveristä, että areenalta poistuttaessa kaatui aidat, kukaan ei töninyt keikan aikana, ei kukaan! Mutta totta kai juntti suomalaismies keikalla teinityttöjen seassa sitten töni, sillä mitäpä muutakaan se olisi tehnyt? Kuvasihan se sitten toki keikkaa trendikkäällä kännykkäkamerallaan, mikä oli ehdottomasti hyvä juttu. Vilpittömästi toivon, että kyseinen mies katsoo noita videoita tarkasti oppimismielessä, jotta häneen tarttuisi edes osa Olli Hermanin karismasta. Tulisi nimittäin tarpeeseen! Kun tämä kaljupäinen suomalaisluomakunnan kruunu ei kuvannut eikä töninyt, hän katseli keikkaa käsi leukapartaansa sivellen, yrittäen ilmeisesti näyttää mystiseltä. No, toisilla se karisma vaan on syntyessään ja näillä junttimiehillä sitten ei. Minun pieneen päähäni ei vaan mahdu se, että miksi pitää änkeä keikkayleisön sekaan kohtuullisen edelle lavaa, jos ei ole aikomustakaan laulaa, tanssia ja hyppiä ja pomppia mukana? Livemusiikissa parasta kun on just se, että saa elää mukana. Jos haluaa vaan kuunnella, sen voi tehdä kotonakin tai vähän taaempaa keikkapaikalla.

 Keikalla oli taas tarjolla mukavasti myös silmänruokaa. Laulajan vaatteet kun onneksi vähenivät keikan loppua kohden:

 

...Vihdoin Olli oli vapaa vaatetuksen luomista kahleista!

Mukavan timmissä kunnossa mies!

Keikan jälkeen seuraamme liittyi kolmas kaveri, ja poikettiin yhdelle ja vähän napostelemaan samalla.

Se yksihän oli luonnollisesti sitten ämpäri!

Tuolta paikasta jatkettiin vielä rock-tyyliseen yökerhoon, jossa oli niin paljon ihmisiä, että hyvä kun liikkumaan mahtui. Kello oli kuitenkin jo niin paljon, ettei viitsitty enää vaihtaa paikkaa kun pilkkukin tuli tuntia aikaisemmin kesäaikaan siirtymisen takia.

Ah, tuo typerä kellojen siirtely. En voi ymmärtää mitä hyötyä siitä on, ainakaan mitään sellaista mikä kompensoisi haitat. Itselläni ainakin menee useita päiviä kellojen siirtämisen jälkeen että saa taas rytmistä kiinni. Nyt varsinkin kun takana oli rankka reissu, olo tuntuu aivan puolikuolleelta vieläkin ja se yksi tunti lisää toipumiseen olisi ollut tervetullut.

Lähdettiin siis bussilla takaisin Hämeenlinnaan Helsingistä varttia yli kolme yöllä. Tai siinä vaiheessahan se kello oli siirtynyt, ja se oli varttia yli neljä. Olin fillaroinut bussiasemalle illalla ja fillaroin sieltä takaisin kotiinkin. Kun kotiuduin sunnuntaiaamuna, kello oli puoli seitsemän! Pikkusiskoni oli onneksi ollut illalla useamman tunnin koirien seurana ja pissattanut ne, joten niiden suhteen ei ollut paniikkia ja onneksi nekin olivat sen verran väsyneitä, että nukkuivat seuranani. Harmillisesti vaan kehoni reagoi yleensä alkoholiin sillä lailla, että nukun todella huonosti ja niin kävi tälläkin kertaa, vaikka sitä alkoholia nautittiinkin melko maltillisesti. En tykkää keikoilla olla kännissä, sillä haluan muistaa ne jälkeenpäin. Pikku hiprakka on ihan ok, silloin pystyy nauttimaan keikasta vähän estottomammin ja epäsuomalaisemmin ;) Mutta koko eilisen päivän olin ihan zombie ja valitettavasti sama homma tuntuu jatkuvan tänäänkin. Täytyy kyllä sanoa, että jos ensi viikonloppuna pitäisi vetää sama setti uudestaan, en varmaan jaksaisi!

Ensi yö tulee toivottavasti nukuttua hyvin ja pääsee sitten palaamaan normaalielämään.

Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille!

 Any Monday is fine, any Tuesday is right for a marvelous good time!