Perheenlisäystä!

Kun sinkku kirjoittaa saaneensa perheenlisäystä, moni varmaan arvaa kyseen olevan eläimestä. Joku ehkä pohtii, otinko kolmannen koiran ja joko minusta tuli hullu koiranainen. Ehei! Tällä kertaa on kyse vähän isommasta eläimestä.

Suomenhevonen, kuinkas muutenkaan! 

Mitään hevostahan minun ei suinkaan pitänyt ostaa, mutta sitten vastaan tuli tämä. Ihana pieni Stella. Stella on vasta kolmevuotias, ja ensimmäisen kerran tapasin Stellan kevättalvella sen muutettua kasvattajaltaan tallille, jossa kävin ratsastamassa. 

Ihastuin Stellaan heti, kun näin sen liikkuvan ensimmäisen kerran. Sillä on hieno liike ja todella hyvä hyppykyky, mikä tuli todistettua nuorten suomenhevosten laatuarvostelukarsinnoissa toukokuussa Ypäjällä, jossa Stella oli karsintaluokkansa paras estehevonen ollen kokonaiskilpailussa luokassaan toinen. Näin ollen Stella pääsee myös syksyllä kolmivuotiaiden laatuarvostelufinaaliin.

Stella vaatii omistajaltaan melkoisesti huumorintajua, sillä se on vielä nuori ja kokeilee rajojaan. Mutta pippurisuudestaan huolimatta tämä tamma on osoittanut olevansa oikein hieno pieni hevosenalku :) Ja kuinka tylsää elämä olisikaan, jos kaikki menisi aina kuten Strömsössä!

Oliko hevosen ostaminen järkevää? Ei. Pääseekö hevostellessa rahoistaan? Todennäköisesti. Mutta miksi en käyttäisi rahaa johonkin, mikä tekee minut onnelliseksi?

Ensimmäisen hevoseni lopettamisesta tuli toissa viikolla kuluneeksi jo viisi vuotta. Vaikea uskoa, että siitä on jo niin kauan, sillä voin vieläkin tuntea miltä Veeran turpa tuntui silitettäessä ja miltä se tuoksui. Toista Veeraa ei tule ikinä ja ikinä en sitä unohda. Se tulee aina olemaan se elämäni hevonen. Siitä kirjoittaminen saa silmäkulmat kostumaan nytkin.

Mutta nyt Veeralla on seuraaja, joka on omalla, erilaisella tavallaan ihana ja matkasta sen kanssa tulee varmasti ihana.

Edesmennyt suomenhevostammani Veera.

Hevosen omistaminen monen vuoden jälkeen on kyllä jännittävää ja vähän pelottavaakin! Onneksi hevoseni asuu paikassa, jossa apua on saatavilla, ei tarvitse jäädä yksin mahdollisten ongelmien kanssa.

 

 

Monsteritkin viihtyvät tallilla hyvin, Jeppe palloillessa ja Emma koirakavereiden kanssa leikkiessä. Mutta tallillaolo on melko rankkaa, ja välillä iskee väsymys:

Niin se monsterilauma sitten kasvoi vähän isommalla monsterilla! <3 

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!