Minimonsterit ovat täällä!!

Vihdoin nuo ihanat pienet mönkijäiset ovat täällä!!

Tiistaina illalla Emma alkoi olla vähän omituinen ja levoton, joten pyysin äidin sitä vahtimaan tallireissun ajaksi, sillä en halunnut jättää Emmaa enää lainkaan yksin. Eipä tallireissun aikana mitään tapahtunut, mutta illan kääntyessä yöksi Emma alkoi petailla sängyssä ja muuttui todella levottomaksi. Emman ruumiinlämpö myös romahti 36 asteen tuntumaan, mikä on varma merkki lähestyvästä synnytyksestä. Kesti kuitenkin vielä lähes vuorokauden, ennen kuin alkoi tapahtua.

Ystäväni oli luvannut tulla henkiseksi tueksi synnytykseen, ja naapurin rouva oli myös luvannut auttaa, jos jotain ongelmia tulee, hänellä kun on kokemusta koirien synnytyksistä. Keskiviikkona illalla yhdeksan aikaan laitoin ystävälleni viestin että nyt alkaa tapahtua, ja ystäväni saapuikin paikalle pian. Siitä ei mennyt enää kuin viitisentoista minuuttia siihen, että Emma alkoi ponnistaa, ja ensimmäinen pentu putkahti maailmaan vähän ennen kymmentä. Mutta kuinka ollakaan, se ei hengittänyt lainkaan :( Emma yritti sitä elvyttää, samoin minä, ja halytin naapurin rouvan sitten myös apuun. Pentu vaan ei ikinä vetänyt henkäystäkään, vaan jäi pieneksi enkelipennuksi <3

Seuraavat kaksi pentua syntyivätkin melko nopeasti ja vetivät onneksi henkeä, vaikka niilläkin tuntui olevan melkoisesti nestettä hengitysteissä. Hieromalla pentuja voimakaasti pyyhkeisiin saatiin kuitenkin hengitysteitä auki ja keuhkoihin voimaa, ja lisäksi Emma superhienosti nuoli hengitysteitä auki.

Sitten kuluikin vielä reilu puoli tuntia, ennen kuin Emma alkoi uudestaan ponnistaa. Naapurin rouva lähti tässä vaiheessa kotiin pienen vauvansa luo, mutta lupasi olla vielä puhelimen päässä, jos tulee ongelmia. Ihana naapuri, mitä olisinkaan tehnyt ilman häntä!! Samoin ystäväni oli ihan korvaamaton apu ja henkinen tuki, kiitos <3

Emma alkoi jo vähän väsyä, mutta tsemppasi hienosti ja niin saatiin vielä kaksi pentua maailmaan. Saldona hienosti kaksi urosta, kaksi narttua ja lisäksi yksi enkelipoika <3

Keskiviikko-torstai-yönä, ihan kuin minimonstereiden syntymän kunniaksi, satoi meille Hämeenlinnaan ensilumi! Koska lunta tuli reilusti, ainakin viitisentoista senttiä, jäi pieni enkelipentu vielä pikkuruiseen pahvilaatikkoon odottamaan hautaamista.

Emmalle onneksi jäi vielä neljä pentua hoivattavaksi ja se onkin ihan supermamma!

Emma pitää pennut hienosti puhtaina ja huolehtii, että kaikki pääsevät maitobaariin. Koska se on niin supermamma, ei tarvitse ihan joka hetki päivystää pentulaatikon äärellä.

Nämä pennut ovat kyllä niin ihania möngertäessään ympäriinsä! Olin vähän huolissani siitä, että tuleeko Emmalta tarpeeksi maitoa, mutta ilmeisesti tulee, sillä kaikkien pentujen painot ovat lähteneet hienosti nousuun! Syntymäpainot vaihtelivat 144 ja 220 gramman välillä, ja kaikille on tullut syntymäpainoon jo ainakiin 15 grammaa lisää. Emma onneksi syö todella hyvin, se on sen verran fiksu tyttö, että vaikka normaalisti onkin nirso, nyt uppoaa hyvin jopa ne tiineysaikana Emman inhoamat pentunappulat.

Mutta vaikka minimosterit ovatkin kerrassaan ihania ja olen niistä niiiiiiiiiin onnellinen, tänään on silti Jepen päivä! Jeppe on nimittäin tänään synttärisankari, 13 vuotta tuli täyteen!

Kukaan muu ei varmaankaan ollut ensilumesta niin innoissaan kuin Jeppe! Vaikka ikää on jo mittarissa ihan hyvin, jaksaa Jeppe silti vielä innostua ja vauhtia riittää. Hyvää syntymäpäivää, rakas Jeppe! <3

Meillä meneekin viikonloppu minimonstereita hoitaessa ja univelkoja tasatessa. Olen nukkunut pari viime yötä sohvalla olohuoneessa, sillä haluan olla lähellä pentulaatikkoa. Vielä taitaa kulua monta yötä, ennen kuin uskallan sänkyyn yläkertaan :) Onneksi alkoi myös kahden viikon kesäloma, niin on aikaa hengailla pentujen kanssa! Onneksi saan äidiltä ja pikkusiskolta koiranhoitoapua, niin tallireissutkin onnistuvat, kun en vielä halua jättää minimonstereita yksin, vaikka Emma aivan supermamma onkin.

Pennuntuoksuista viikonloppua kaikille! <3