Minimonsterimietteitä

Edelleen ne ovat mielessä päivittäin, vaikka minimonstereiden muuttamisesta omiin koteihinsa on jo  kolme viikkoa. Ikävä on vähän jo hellittänyt, sillä kaikki minimonsterit ovat saaneet niin hyvät kodit, että en voi olla kuin iloinen niiden puolesta. Kaikkien koiranomistajien painajaiskasvattajana kun olen halunnut kuulla minimonstereiden kuulumisia useasti! Ja onneksi ihanat onnekkaat minimonsterinomistajat ovat niitä minulle ahkerasti lähetelleetkin, ja Taiston ja Paavon olen jo luovutuksen jälkeen treffannutkin kolmesti. Justiinaa en vielä, mutta viikonloppuna olisi tarkoitus nähdä sekin! On onni, että kaikki jäivät niin lähelle, ja tutuille, jolloin minimonsteritreffit ovat mahdollisia.

Minimonsterit ovat saaneet myös päheät viralliset nimet! Suurena Bruce Springsteen -fanina ne kaikki nimettiin tietysti Pomon kappaleiden mukaan! 

Saanko esitellä:

Backstreets, Badlands, BornToRun, Jungleland!

Koska tarkoitus oli tehdä vain tämä yksi pentue, en hankkinut kennelnimeä, sillä kaksi pentuetta saa rekisteröidä Kennelliittoon ilman sitä. Se kuitenkin rajoitti nimeämistä sen verran, että nimet saivat olla ainoastaan yksiosaisia. Siksi Rukkakin on yhteen pötköön kirjoitettuna Borntorun.

Tekisinkö kaiken uudestaan?

Ehdottomasti! Pentueen tarkoituksena oli se, että sain ihanasta Emmasta pennun. Ja sainkin, aivan ihanan pienen Rukan! Myös kaikki Rukan sisarukset vaikuttavat olevan kaikin puolin kelpo pentuja, ihania pieniä monsterinalkuja. On ollut myös ihana seurata Emmaa, joka saa Rukan kanssa  joka ilta iltahepulin ja rakastaa leikkiä sen kanssa. Emma on selvästikin ollut kaverin tarpeessa, sillä Jeppe ei sille seuraa pidä, ainoastaan sietää. Nyt Emmalla on uusi bestis!

 Huomaatteko, miten onnellinen Emma on? :D

Mitä tekisin toisin?

Ainoa, mikä jäi tässä pentueessa harmittamaan, oli pieni kuolleena syntynyt enkelipoika. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, yrittäisin elvyttää tätä pientä poikaa vähän rankemmin ottein. Yleisin "virhe", mitä kasvattaja voi synnytyksessä tehdä, on kohdella pentuja liian hellästi. Ehkä, jos olisin tätä pentua elvyttänyt "aggressiivisemmin", se olisi saanut vedettyä henkeä, mutta voi olla, ettei siitäkään olisi ollut apua vaan tämän pienen pojan oli tarkoitus syntyä kuolleena. Joka tapauksessa tästä otin opikseni, ja jos koirankasvattajanurani enää ikinä jatkuu, tässä toimisin toisin.

Lyökö pentujen tekemisellä rahoiksi?

Ei. Rekisteröityjen rotukoirien kasvattamisella harvoin lyö rahoiksi, vaan hommaan täytyy tuntea jonkinlaista tunteen paloa. Toki, jos olisi oikonut kaikessa, syöttänyt halvinta mahdollista ruokaa, jättänyt penturöntgenit väliin, käyttänyt halvinta mahdollista urosta huolimatta siitä, sopiiko se nartulle ja säästänyt jokaisessa pikkuostoksessa kuten pentujen pissa-alustoissa, olisi varmaan säästänyt jonkin verran, ja saanut ehkä enemmän plussaa viivan alle. Mutta itse ainakin halusin tarjota näille minimonstereille mahdollisimman hyvät eväät elämään, enkä pihistellyt.

Moni valitettavasti ajattelee edelleen, että eipä ne paperit koiraa tee ja se paperiton rotukoira on ihan yhtä hyvä kuin paperillinen, mutta tällaisessa ajattelussa mennään metsään niin lujaa kuin voi. Koiranpennun rekisteröinti Kennelliittoon maksaa kalleimmillaan 70 euroa per pentu, joten kustannussyistä niitä papereita ei jätä kukaan kasvattaja koiralle hankkimatta. Taustalla on aina jotain muutakin, kuten vanhempien puutteelliset terveystarkistukset, vanhempien  perinnölliset sairaudet, joiden takia pentuja ei saa rekisteriin tms, nartun liian tiheä pennuttaminen... Sekarotuiset ovat toki asia erikseen, mutta jos joku myy "paperitonta rotukoiraa", hälytyskellojen pitäisi siinä vaiheessa soida ja lujaa.

Paavo, pieni onnellinen paperillinen pentu!

Valitettavasti ainakin russeleissa on tarjolla vielä yllättävän paljonkin näitä "paperittomia rotukoiria", ihan kotimaisiakin. Ihan oma lukunsa ovat sitten nuo tuolta Virosta tuotavat.

 Miksi juuri russeli?

Russelirakkauteni on syttynyt jo yli 13  vuotta sitten, ennen kuin sain ihanaisen, maailman parhaan Jepen. En osaa tarkalleen sanoa, mikä rodussa minua viehättää, mutta jokin näissä on vienyt sydämeni aivan täysin.

 Russeleilla on vähän huono maine ärsyttävinä pikkuräksyinä, ja aivan suotta. On varmasti totta, että liian vähällistä aktivointia saavasta russelista tulee helposti ongelmakoira, mutta itse koen omat koirani hyvin helppoina. Ne nauttivat eniten siitä, kun saavat olla arjen touhuissa mukana, ja ovat tyytyväisiä siihen, eivätkä kaipaa ylimääräistä aktivointia, ellei omistaja tietysti itse sitä halua. Voin tosin kuvitella että russeli, joka asuu neljän seinän sisällä 22-23 tuntia vuorokaudesta ja jonka ainoa aktiviteetti on hihnalenkit, on aivan painajainen. Nämä kun tarvitsevat sitä aivotyöskentelyäkin.

Minimonsterit ovat tietenkin ehtoja riiviöitä, kuten pentujen kuuluu ollakin! Kaikkea, mihin ylettyy, täytyy purra ja juuri silloin, kun pitäisi antaa kiinni, juostaan karkuun. Mutta kaiken riiviöimisen vastapainoksi pieni minimonsteri tarvitsee paljon unta!

 Rukka on kasvanut hurjasti, mutta silti se on edelleen melko pieni hippiäinen :) Kahden viikon päästä minimonstereilla onkin jo ensimmäisen rokotuksen aika! Nyt on ollut onneksi aika leutoja kelejä, niin Rukkakin tarkenee ulkoilla. Se tykkää suuresti metsästää Emma-äidin kanssa nappuloita pihalla, sekä juoksennella päättömästi ympäriinsä. Niin ja tietysti purra kaikkea! Olenkin käyttänyt nyt lumihankea hyödyksi, se on ihanteellinen alusta pienelle pennulle kun epätasaisella alustalla liikkuminen kehittää hyvin lihaksistoa.

Kaiken kaikkiaan pidän Minimonsteri-projektia hyvin onnistuneena ja olen iloinen, että niistä riittää iloa niin monelle :) Aika näyttää, tuleeko vielä Minimonsterit 2, jatko-osa.

Kiitokset

Kiitos kaikille, jotka ovat olleet minimonsteriprojektissa osana. Naapurin rouvalle ja ystävälleni Marille, jotka toimivat kätilöinä. Emman kasvattajalle ja isäkoiran kasvattajalle, joilta sain korvaamattoman paljon hyviä neuvoja! Isäkoira Wolsun omistajalle, joka mahdollisti tämän ihanan pentueen! Äidille ja pikkusiskolle, joilta sain todella paljon minimonstereiden kanssa apua! Taiston, Paavon ja Justiinan (jolla tosin on jo uusi, ihana kutsumanimi) perheille ja palvelusväelle, jotka tarjosivat näille ihanaisille huippukodit. Eläinlääkärille, joka tuli kotiin asti siruttamaan nämä huipputyypit. Teille lukijoille, jotka olette eläneet projektissa mukana. Kiitos!

Minimonsterimaisen ihanaa loppuviikkoa kaikille!