Luck Be an Old Maid

"How many guys do we ever hit it off with? Very few, and even if we do, those relationships don't last, and even if they did, men die first, so we're right back where we started." -Carrie Bradshaw, Sex and the City

Ihanan kyynistä!

Ennen vanhaan sinkut olivat vanhojapiikoja ja -poikia. Sittemmin on ollut trendikästä kutsua itseään sinkuksi, vaikka välillä sellainen vanhapiika-fiilis tuleekin.

Sinkut eivät enää teoriassa ole yhteiskuntamme paarioita eikä enää tarvitse maksaa vanhanpiian tai -pojan veroa. Silti välillä tulee sellainen olo, että sinut määritetään vain sen kautta, oletko sattunut löytämään kumppanin. Sillähän ei ole mitään väliä, millainen se kumppani on, kunhan on joku. Ai sä et ole vielä löytänyt ketään? No mut hei, älä huoli. Kyllä säkin vielä jonkun löydät!

Ihmiset, jotka elävät vielä siinä ajassa, jossa pariutuminen oli varsinkin naisen elämän tarkoitus, säälivät sinua eivätkä ymmärrä, että joku saattaa haluta olla mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Edelleen on valloillaan myös ajatus, että itsenäinen nainen on jotain omituista, itsenäinen mies sen sijaan on kertakaikkisen hieno tyyppi ja tavoiteltava saalis. Törmään tähän ajatteluun usein, asunhan yksin omakotitalossa. Ei, en ole ostanut sitä eksän kanssa ja jäänyt eron tultua siihen yksin asumaan. Yksin se on hankittu ja yksin siinä asun.

Lähipiiristäni löytyy useampi reipas nainen, joka on hankkinut ihan yksin omakotitalon. Lähipiirin sinkkumiehet taas viihtyvät paremmin kerros- tai rivitaloissa, ja kumpikin on ihan ok. Mutta se, että ensimmäistä pidetään vielä tähän maailmanaikaan vielä jotenkin outona, kertoo siitä, ettei yhteiskuntamme olekaan ihan niin tasa-arvoinen, kuin haluaisimme ajatella.

Aikanaan kun epätoivoissani harrastin nettideittalua, törmäsin useampaan mieheen, jotka ylpeinä kertoivat, että heidän omakotitaloissaan olisi emännän ja sisustajan paikka avoinna. Edelleen siis oletetaan, että nainen on se, joka muuttaa miehen luo ja joka on iloinen tuosta armopalasta, että pääsee jollekin emännäksi. Siis oikein passamaan aikuista miestä, ihanaa! Sen sijaan jos itse kerron, että minullakin olisi isännän paikka avoinna, pääsisit korjaamaan ihanaa vanhaa taloani, jonka valmiiksi saatuasi voit jo aloittaa toisesta päästä uudestaan, ja siinä sivussa korjatessa voit leikata ruohoa, kolata lunta ja pilkkoa polttopuita, saan vastakauiksi lähinnä nenännyrpistelyä.

Viime aikoina olen tuskastuneena joutunut useamman emäntää havittelevan miehen kohteeksi. Tuntuu siltä, että kun ei ole sormusta sormessa, olen automaattisesti vapaata riistaa näille emännänetsijöille. Oletetaan, että koska minulla ei ole kumppania, olen automaattisesti kiinnostunut näistä luomakunnan kruunuista, ihan jokaisesta. Olenhan minä lapsentekoiässä oleva nainen, miksi en siis tarttuisi miehen heittämään armopalaan!

Olen perusluonteeltani ystävällinen ja hymyilevä, ja valitettavasti tämä ymmärretään usein väärin kiinnostuksen merkiksi. Vaikka hymyilenkin rautakaupan myyjälle, en silti halua perustaa hänen kanssaan perhettä.

Naisissakin on paljon näitä ennakkoluuloisia, siis nimenomaan varatuissa naisissa. Joskus minulla oli kaveri, joka oli aivan vakuuttunut siitä, että olin kateellinen hänen poikaystävästään, ja kyseinen kaveri jaksoi jatkuvasti myös hokea sitä, huumoriin verhottuna tietysti. Koskaan en raaskinut sanoa, etten ole hänen poikaystävästään kateellinen, sillä hän ei ole minun tyyppiäni. Minä kun viehätyn pääasiallisesti miehistä, joilla on aivot! Sittemmin ollaan onneksi etäännytty tämän kaverin kanssa ja nykyään kaikki kaverini ja ystäväni ovat fiksuja ihmisiä.
 
Kaipa se loppujen lopuksi on itsestä kiinni, onko single & fabulous, kuten Sinkkuelämää-Samantha sanoi, vai vanhapiika. Näin sunnuntaina, kun mitään sutinaa ei ole ollut näkyvissä viikkoihin, olo on kuin vanhallapiialla, mutta eiköhän se tästä. Huomenna viimeistään olen single & fabulous!