Ajatuksia naiseudesta

Me suomalaiset naiset olemme siitä onnekkaita, että olemme syntyneet maahan, jossa naiset saavat äänestää, ajaa autolla, valita itse puolisonsa ja liikkua yksin. Naiset voivat opiskella ja edetä työelämässä siinä missä miehetkin. Kuulostaa tasa-arvoiselta teoriassa, mutta käytännössä Suomi ei ole tasa-arvoinen maa, vaikka monet asiat ovatkin naisten kannalta paremmin, kuin muualla. Mielelläni syyttäisin tästä kaikesta miehiä, mutta totuus on, että meillä naisillakin olisi vielä paljon petrattavaa.

Naisen euro on edelleen 80 senttiä.

Edelleenkään nainen ei useimmiten tienaa samasta työstä samaa, mitä mies. Mistä tämä johtuu? Onko nainen huonompi työssään?

Itse sanoisin, että tämä johtuu siitä, että naiset eivät osaa vaatia. Miettikääpä ammatteja, jotka on perinteisesti mielletty naisten ammateiksi, esimerkiksi kaupan kassa, siivooja, lähi- tai sairaanhoitaja. Tai vaikkapa lastentarhanopettaja - ammatti, johon vaaditaan yliopistotutkinto, mutta jonka palkkaus on sieltä huonommasta päästä. Onko ihme, että lastentarhanopettajista on pulaa?

Näitä ammatteja yhdistää "naisten ammatti" -leiman lisäksi myös se, että ne ovat matalapalkkaisia ammatteja. Raskaita ja kuormittavia hommia matalalla palkkauksella. 

Nyt hallituksen pakkolaki vs. yhteiskuntasopimus -väännön aikaan matalapalkka-alat ovat olleet paljon tapetilla. Hallitusta on soimattu siitä, että pakkolait iskisivät pahiten juuri pienituloisten naisten kukkaroon. Miten voi olla tällä ammattiliittojen aikakaudella mahdollista, että raskaasta työstä ei saa hyvää palkkaa? 

Me naiset emme osaa pitää puoliamme emmekä vaatia, että joku pitäisi puoliamme. Tyydymme osaamme ja huonoon palkkaamme, vaikka tekemämme työ on raskasta. Sitten kun teemme samoja hommia, mitä miehet, emme edelleenkään osaa vaatia samaa palkkaa kuin miehet. Koemmeko, ettei työpanoksemme ole yhtä arvokas, vai emmekö vain kehtaa vaatia?


Emme arvosta itseämme.

"En minä ymmärrä autoista mitään, kun olen nainen." "En minä tajua rakentamisesta mitään, kun olen nainen." Väärin! Et ymmärrä rakentamisesta tai autoista mitään, koska et ole ottanut selvää. Kuinka moni mies nykyään osaa rakentaa talon tai vaihtaa autoonsa öljyt? Ei läheskään niin moni, kuin "ennen vanhaan". Silti he eivät häpeä viedä autoaan liikkeeseen öljynvaihtoon tai tilata talopakettia avaimet käteen -periaatteella. Ei naisenkaan pitäisi hävetä, eikä käyttää perusteluna sitä, ettei osaa, koska on nainen. Sieltä motonetistä saa kyllä ihan yhtä lailla ostettua sen öljypönikän ja öljynsuodattimen vaikka menisikin paikalle hameessa ja korkokengissä. Ja jos ei kiinnosta vaihtaa itse, niin ihan häpeämättä voi viedä huoltamoon. Ei se mieskään häpeä sitä, jos vie takin ompelijalle, kun ei osaa itse vaihtaa vetoketjua.

Vähättelemme itseämme. 

Kuinka moni nainen tunnustaa käyttävänsä neitiä haukkumasanana? Miksi neiti-sanassa on negatiivinen kaiku, sen sijaan äijä on kova ja positiivinen juttu?

Jalkapallon MM-kisojen aikaan itseäni risoi suuresti se, kun niitä filmaavia reppanoita siellä kentällä haukuttiin neideiksi. Come on, on ihan fakta, että nainen kestää kipua paremmin kuin mies. Jos se olisi ollut naisten jalkapalloa, kentällä itkeviä tyyppejä olisi ollut huomattavasti vähemmän.

Tai mietipä, miten miestä sattuu, kun häntä potkaisee kasseille. Naisen vagina kestää synnyttämisenkin useampaan kertaan. Kumman privaattipaikat siis kestävät vähän kovempaakin menoa? Mietipä sitä, kun ensi kerran käytät sanontaa "Siinä on munaa". Tosin myönnän, että sanonta "Siinä on vaginaa!" ei solju kielen päältä ihan yhtä sujuvasti...


Nainen on naiselle susi.

Valitettavasti tämä pitää usein paikkaansa. Näemme muut naiset uhkana, emmekä osaa pitää toistemme puolia.  Kateus on varmaan yksi syy tähän. Itsekin huomaan joskus olevani mitä naurettavimmista syistä kateellinen, kuten siitä, että jollain on hieno laukku tai upeat kengät tai jonkun koira menestyy paremmin näyttelyssä, kuin omani. Nykyään, kun huomaan vihreän kateusmonsterin nostavan päätään, kysynkin itseltäni, miten se on minulta pois, jos joku näyttää fantastiselta tai jos jollain on upea koira? No ei mitenkään. Sen sijaan, että jupisisin itsekseni kateellisena, sanon, että hei, onpa sulla upeat kengät tai kaunis koira. Yritän nähdä toiset naiset mahdollisuutena, en uhkana. Voisimme saada mahtavia asioita aikaan, kun asennoituisimme toisiimme toisin. Asumme kuitenkin maassa, missä kaikki olisi meille mahdollista.

Loppuun vielä pieni kevennys, kirpputorilla nähdyt sukkahousut, vähän harmittaa, etten ostanut:

  

Jos nyt tämän tekstin myötä alkoi ketuttaa ja tuli sellainen olo, että miehillä on kaikki paremmin, muista, että miehet kuitenkin jäävät paitsi monista ihanista asioista elämässä, kuten kengistä ja laukuista. Hyvää naistenpäivää!