Suomalaisen hevosenlihan puolesta

Tiesittekö, että hevosenruho on Suomessa lähes ongelmajätettä, niin vaikea siitä on päästä eroon? Siis ruhosta, joka on syötäväksi kelpaavaa ja jolla ruokittaisiin monta suuta? Samaan aikaan Suomeen raahataan miljoonia kiloja hevosenlihaa ulkomailta. MTV3:n uutisen mukaan Suomessa syödään vuosittain 2-3 miljoonaa kiloa hevosenlihaa, mutta vain puoli miljoonaa siitä on kotimaista, loppu on tuontitavaraa.

Osa varman muistaa viime vuodelta tapauksen, kun kaksi mielensäpahoittajaa olivat nähneet kaatopaikalla hevosenruhon ja kokivat asiakseen kertoa myös kaikille Facebookissa, että olivat pahoittaneet mielensä.

Tuo juttu oksetti minua niin paljon. Siis se, että joku jakoi sosiaalisessa mediassa kuvaa kuolleesta hevosesta, jonka ruho on hävitetty ihan asianmukaisesti. Ainoa, mikä hävityksessä on tökeröä, on se, ettei ruhoa ole peitetty heti. Ja se, että joku laittoi siitä kuvan Facebookiin!

Hevosen ruhon hävittäminen on Suomessa hyvin hankalaa. Teurastamo on kaikista paras vaihtoehto, koska liha menee hyötykäyttöön ja hevonen tainnutetaan pulttipistoolilla, jolloin siltä häviää taju sekunnissa. Ei kärsimystä. Hevosia vastaanottavia teurastamoja vaan on todella vähän, ja jos hevosta on lääkitty, sitä ei välttämättä edes saa teurastaa. Jos se lopetetaan ampumalla tai piikillä, vaihtoehdot ovat hautaaminen, tuhkaaminen tai kaatopaikka. (Paitsi jos ampuja vie ottaa hevosen lihoiksi, hyvä vaihtoehto tämäkin). Pohjavesialueelle et saa haudata ja tuhkaaminen on turkasen kallista, jos päätät tuhkauttaa sen jossain lemmikkieläintuhkaamossa. Lisäksi se hevonen ei enää tiedä, mitä sen ruholle tapahtuu siinä vaiheessa, kun elämä on sammunut sen silmistä. Se laukkaa siinä vaiheessa jo vihreämmillä niityillä, ja omistaja jää suremaan tyhjän kuoren viereen.

Koen tärkeämpänä, että se hevonen kuolee kivuttomasti ja asiallisesti kuin sen, mitä sen ruumiille tapahtuu kuoleman jälkeen. Minun hevoseni lopetettiin tallin pihaan, se ei edes ehtinyt tajuta, mitä tapahtui. Rukka oli niin lääkitty, ettei se olisi teuraaksi kelvannut. Tuttu eläinlääkäri nukutti sen ikiuneen, minä pidin narun päästä kiinni ja tuttu ja turvallinen tallinomistaja oli mukana varmistamassa, että kaikki sujuu hyvin. Peitettiin pressulla päiväksi, illalla Honkajoen auto kävi nappaamassa sen kyytiin ja se matkusti Honkajoelle tuhkattavaksi auton keräämien muiden eläinten mukana. Ja jopa tuollainen suunniteltu lopetus vaati aika paljon logistiikkaa, kun piti ajoittaa se niin, että eläinlääkäri ja raatoauto tulivat samana päivänä, ettei ruho joudu virumaan tallin pihalla päiväkausia, ihan jo muidenkin tallillakävijöiden takia. Jos minun rakas hevoseni olisi kuollut yllättäen, ja Honkajoen auto olisi päässyt hakemaan ruhon vasta kahden viikon päästä, olisi kesähelteillä ainut muu mahdollinen loppusijoituspaikka ollut kaatopaikka. Itse sitä tuskin olisin sinne kyennyt viemään, joten palvelu olisi ostettu ulkopuoliselta, ja enhän minä tietäisi, olisiko hevoseni tyhjä kuori peitetty kaatopaikalla vai ei. Tuo hevosen lopetuspäivä oli minun elämäni kamalin päivä, ja vielä kamalampaa olisi ollut, jos joku olisi vielä jakanut minun kuolleesta hevosestani kuvia facebookiin.

Eipä se loppusijoituspaikka vaikuta yhtään siihen, miten tärkeä ja rakas se eläin on omistajalleen ollut.

Suomalaisen hevosenlihan syöminen on oikea eläimenystävän teko. Jos kotimaiselle hevosenlihalle olisi enemmän kysyntää, useammat teurastamot ottaisivat niitä vastaan ja lihasta maksettaisiin enemmän. Miksikö siitä pitäisi maksaa enemmän, eihän kukaan hevosia lihaksi kasvata?

Jos lihasta maksettaisiin enemmän, useampi pikkuvikainen eli kipeä hevonen päätyisi asialliseen lopetukseen teurastamolla sen sijaan, että se myydään pilkkahinnalla eteenpäin ja se saattaa päätyä jonkun leluksi. Tai jollekin, joka ei ymmärrä sen hyvinvoinnin päälle. Tai hevonen saattaa päätyä pitkälle viimeiselle matkalle Keski-Eurooppaan teurastettavaksi. Eläin ei kärsi lopetuksestaan, sillä se elää hetkessä, mutta se kärsii siitä, jos sen elinolosuhteet eivät ole asialliset tai jos sillä on kipuja.

Kuinka moni on nähnyt kamalia videoita teuraskuljetuksista, tai videoita siitä, miten lihaksi päätyviä eläimiä kohdellaan esimerkiksi Brasiliassa (josta osa Suomessakin myytävästä hevosenlihasta tulee)? Jokainen Suomessa teurastettu hevonen on pois noista teuraskuljetuksista ja tehoteurastamoista. Vaikka mediaan onkin viime aikoina tihkunut videoita eläinten asiattomasta kohtelusta Suomen teurastamoissa, väittäisin silti, että suomalaisella teuraseläimellä on asiat aika hyvin. Kuljetusvälimatkat eivät ole kauhean pitkiä ja laki vaatii, ettei eläimelle tuoteta tarpeetonta kärsimystä.

Minä en muuten syö lihaa. Suomessa teurastettua hevosta voisin silti popsia hyvällä omallatunnolla, sillä se elää useimmiten asiallisen elämän jonkun lemmikkieläimenä ja hevoset teurastetaan Suomessa hyvin asiallisesti. Yleisestikin ottaen pidän lihansyömistä ihan hyvänä juttuna, kunhan se eläin on elänyt ja kuollut hyvissä olosuhteissa.

Koirani syövät kotimaista heppaa aina, kun sitä on Kennelrehulta saatavissa. Nuoremmalle se ei maistu niin hyvin kuin vanhemmalle, mutta meillä syödään sitä, mitä on tarjolla, tai ei syödä ollenkaan ja ainahan se sitten Emmankin kupista katoaa. Kennelrehun hevosjauheliha ei taida olla ihan niitä laadukkaimpia fileitä hevosesta, kun ne menevät ihmisravinnoksi, mutta on hyvä, että ruhosta käytetään kaikki osat ja ne "huonommat" sitten päätyvät koiranruuaksi. Hevosenlihaa vaan on melko harvoin Kennelrehulla tarjolla, ja silloin kun sitä on, se viedään käsistä. Hevosenlihalla on siis koiranomistajien keskuudessa kova kysyntä, ja hyvä niin.

Mitä sinä sitten voisit tehdä kotimaisen hevosenlihan puolesta, varsinkin jos olet hevoseton? Lisätä sen kysyntää tietysti! Osta suomalaista heppaa, kun sitä on saatavilla tai esitä kauppiaallesi toive, että sitä tulisi valikoimaan edes silloin tällöin. Varmista kuitenkin, että hevonen on kotimaista. Jätä kauppaan meetvursti, jossa hevosenlihan alkuperämaata ei ole mainittu, sillä silloin se ei erittäin suurella todennäköisyydellä ole Suomi.

Jos olet innostunut hevosenlihasta, mm. Suomen Hippoksen sivuilta löytyy Reseptivihko.

Oletko sinä syönyt hevosta? Söisitkö, jos olisi mahdollisuus?