Rock in Roma - Tougher Than the Rest

Viime viikolla lähdimme kaverin kanssa Ikuiseen kaupunkiin, Roomaan. Reissun päätarkoituksena oli käydä katsomassa Pomoa, eli Bruce Springsteeniä. Springsteen esiintyi historiallisella Circo Massimolla Colosseumin liepeillä. Keikkapaikka oli suorastaan henkeäsalpaava, kuten keikkakin! Tämä oli minulle 8. Springsteenin keikka.

Tarkoitus oli mennä aikaisin aamusta keikkapaikalle jonottamaan, jotta pääsisimme lavan etuosaan, eli Pittiin, mutta kuinkas kävikään: italialaiset ovat niin innokkaita faneja, että kaikki etukäteen jaettavat pit-jonotusnumerot (1-2000) oli jaettu jo edellisenä iltana! Elättelimme kuitenkin vielä toiveita pittiin pääsemisestä, joten menimme keikkapaikalle jo aamusta jonottamaan.

Monella muulla oli sama ajatus, ja jono ylettyi puoleen päivään mennessä jo pitkälle.

 Siinä tuli kulutettua tunti jos toinenkin muiden ihmisten jalkoja katsellessa. Ajanvietteeksi kävi niin kynsienlakkaus kuin Laiva on lastattukin.

Puoli kolmen jälkeen alkoi tapahtua ja ovet avattiin. Tiesimme heti, että pittipaikasta saadaan haudata haaveet, mutta onnistuimme saamaan suht koht hyvät paikat lavan läheisyydestä rinteen yläreunalta. Täältä näki hyvin, kun oli ylempänä kuin muut.

Circo Massimo oli melkoinen hornankattila, sillä sinne paistoi suoraan aurinko. Lämpötila oli varmastikin pitkälti yli kolmenkymmenen paremmalla puolella, vaikka lauantai sattuikin onneksi olemaan viikon viilein päivä.

Keikkapaikalla oli onneksi pari vesitykkiä, jotka suihkuttivat ihanaa viilentävää vettä kihisevän yleisön päälle. 

Itse en ole lainkaan oluen ystävä, mutta jessus että maistui jääkylmä Heineken aivan taivaalliselta tuolla pätsissä! Toki koska lämpöasteita oli huomattavasti, täytyi jokaista Heinekeniä kohti juoda pullo vettä, eikä siltikään tarvinut juosta pissalla, sillä se vesi haihtui kehosta suoraan ilmaan.

Vähän kahdeksan jälkeen koitti H-hetki ja Bruce Springsteen & The E-street band astuivat lavalle vahvistuksenaan Rooman sinfoniaorkesterista jousikvartetti. Keikan avasi harvinainen herkku, New York City Serenade.

Yksi syy, joiden vuoksi Brucen keikat ovat niin mahtavia, on se, että settilistalla on aina yllätyksiä. Niin oli tänäänkin, lähes neljän tunnin setti sisälsi Brucen suurimpia hittejä ja harvinaisia herkkuja:

01. New York City Serenade

02. Badlands
03. Summertime Blues

04. The Ties That Bind
05. Sherry Darling
06. Jackson Cage
07. Two Hearts
08. Independence Day
09. Hungry Heart
10. Out in the Street
11. Boom Boom
12. Detroit Medley
13. You Can Look (But You Better Not Touch)
14. Death to My Hometown
15. The Ghost of Tom Joad (akustinen soolo)
16. The River
17. Point Blank
18. The Promised Land
19. Working on the Highway
20. Darlington County
21. Bobby Jean
22. Tougher Than the Rest
23. Drive All Night
24. Because The Night
25. The Rising
26. Land of Hope and Dreams

ENCORE:
27. Jungleland
28. Born In The USA
29. Born To Run
30. Ramrod
31. Dancing In The Dark
32. 10th Avenue Freeze-Out
33. Shout
-----
34. Thunder Road (akustinen soolo)

Koska tämä oli osa The River Touria, oli The River -albumi hyvin edustettuna. Keikka oli pitkä, kuten Brucen keikat yleensäkin, ja täytyy sanoa, että kahden ja puolen tunnin kohdalla alkoi itselläni jalat väsyä jo toden teolla. Takana oli jo kolme päivää kävelemistä Rooman kaduilla, joten jalat olivat kovilla. Tiesin kuitenkin, että parhaat bileet ovat vielä tulossa, joten sinnittelin.

Yleisöä oli paikalla n. 60 000, eli siis paljon! Italialainen yleisö oli todella hyvin mukana ja itse nautin suuresti siitä hurmoksesta, kun koko lössi laulaa ja taputtaa mukana.

Itselleni keikan kohokohta oli ehkäpä yksi lempibiiseistäni, Tougher Than the Rest. En ole sitä aikaisemmin livenä kuullut. Biisiin liittyy paljon hyviä ja huonoja muistoja, olen sitä kuunnellen viettänyt ehkäpä elämäni romanttisimmat hetket. Oli ihanaa kuulla se livenä. Tougherin voit katsella ja kuunnella tästä.

Vaikka italialaisyleisö oli äänekästä, osasi se myös hiljentyä. Bruce esitti italialaisten sosiaalityöntekijöiden toiveesta The Ghost of Tom Joadin, ja ainakin itselleni tuli kyyneleet silmiin. Ghostin pääset halutessasi katselemaan ja kuuntelemaan tästä.

Viimeisen kappaleen mukana yleisö hyppi ja pomppi niin paljon, että auringossa paahtuneesta Circo Massimon ruohikosta nousi pölypilviä ilmaan. 

Takaisin hotellille käveltiinkin sitten öisen Colosseumin ohi. Kyllä tässä keikkapaikassa vaan oli jotain taikaa, kun ympärillä oli tuhansia vuosia vanhoja raunioita.

Rooman reissu kesti kaikkiaan kuusi päivää, ja tästä on vielä lisää tarinaa tulossa! Tämä postaus oli nyt omistettu kokonaisuudessaan reissun kohokohdalle. Tätä keikkaa en unohda ikinä!