Puuhommia ja callunoita

Ahneella on paskainen loppu, sanotaan. No, lopusta nyt ei sentään ole kyse, mutta kyllä minä eilen mietin, että miksi ihmeessä on pitänyt haalia niin paljon ilmaista polttopuuta, että tuntuu, ettei sahattava lopu koskaan?

Töistä sain siis tuollaisen kasan purkupuuta. Se on rutikuivaa lautaa ja palaa ihanasti takassa. Sain sen vielä ilmaiseksi kotiinkuljetettuna, joten totta kai otin ilomielin vastaan, mutta onhan tässä ollut hirveä homma. Pelkkä sahaaminen kävisikin näppärästi, mutta kun nuo isossa pinossa olevat ovat ovia, jotka pitää purkaa ennen sahaamista. Ja se, joka ne on tehnyt, on tehnyt ne huolella, sen verran tiukassa on laudat kiinni. Sahaamisen jälkeen sitten vielä roudaus kellariin ja pinoaminen. Vaan kyllä nuo Ikean kassit ovat käteviä puuhommissakin!

Kieltämättä kävi mielessä moneen kertaan tuota kasaa pätkiessä, että eikös olisikin mukavaa, jos talossa olisi isäntä, jonka kanssa voisimme yhdessä sahata ja pinota ja lämmittää sen jälkeen tällä purkulaudalla saunan, ja saunomisen jälkeen tuijottaa yhdessä sohvalla takkatulta. Kyllä, olisi se mukavaa! Tilaan yhden sellaisen isännän heti ja välittömästi ja mielellään kotiinkuljetettuna.

No, itsepähän olen tähän muuttaessani päättänyt, että minähän pärjään ja minähän jaksan. No, jaksoinhan minä, suurimman osan, mutta muutama ovi jäi vielä ensi viikonlopullekin.

Melkoiset pinot noista tuli. Onpahan tuo puuhomma palkitsevaa hommaa kuitenkin, kun nyt voi ihailla tuota pinoa ja todeta, että noillapa takka lämpiää muutaman kuukauden. Nyt noilla laudoilla on vielä hyvä lämmittää, kun on vielä melko lauhaa. Kunnon pakkasille tarvitaankin sitten jo vähän jytympää tavaraa.

Puutarhamasennuksestani johtuen en ole jaksanut kauheasti laittaa puutarhaan syysistutuksia. Viikonloppuna sain kuitenkin aikaiseksi ostaa Lidlistä sikspäkin halpiscallunoita ja heivata padassa olleet kesäkukat kompostiin.

Eipä siitä nyt mikään kovin muhkea istutus tullut, mutta elättelenkin toiveita, että se saa pian lumihunnun päälleen. No, nyt kyllä naurahdin itsekin, sillä eikös niitä lumisia talvia ole povattu seuraavan kerran vuosille 2020 ja 2021? Lauhassa talvessa on kyllä puolensa, nimittäin sähkölaskut pysyvät mukavasti kurissa, mutta kyllä minä silti haluaisin, että talvella on lunta ja pakkasta ja että kesällä olisi lämpöä ja aurinkoa. En haluaisi, että kolme neljäsosaa vuodesta on syksyä.

Kylläpä tulee masentavaa tekstiä, huomaa että nyt on maanantai ja tuntuu että viikonloppuna jäi lepäämiset liian vähälle. Onneksi tällä viikolla on kuitenkin jänniä juttuja tiedossa, kuten huomenna Emman luustokuvaukset. Emma siis menee virallisiin luustokuviin sekä polvitutkimukseen. Näistä lisää myöhemmin, nyt maanantaista huolimatta mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!