Keinuhevonen

Jokin aikaa sitten törmäsin kirpparilla tällaiseen keinuhevoseen:

 Ensin ajattelin, että eihän aikuinen ihminen mitään keinuhevosia tarvitse, ja kävelinkin jo tämän ohi, mutta palasin sen kuitenkin hakemaan. Eihän sillä nyt keinuttua tule, mutta koristeeksi...

Tämä jäi useammaksi viikoksi kuistille odottamaan inspiraatiota, sillä en keksinyt, minkäväriseksi sen maalaisin. Toisinaan saan heti kirppiksellä löydön bongattuani vision, miltä se näyttää tuunattuna, mutta tästä ei sellaista tullut. Kypsyttelin siis asiaa muutaman viikon ja lopulta päädyin tuttuun Tikkurilan mintunvihreään sävyyn, Capriin. Hioin keinuhevosen huolellisesti ja maalasin kahteen kertaan kiiltävällä Helmi-kalustemaalilla. Lopputulos:

 Paikan keinuheppa sai ruokailu- ja olohuoneen rajalta ja kaveriksi se sai sienipallin ja alleen vaaleanpunaisen virkatun maton, jonka olen joskus saanut äidiltä lahjaksi.

Illalla oli vielä pakko ihailla keinuheppaa kynttilänvalossa, mutta eipä tuo lattialla oleva lyhty kovin kätevä ole koirataloudessa, turvallisuudesta puhumattakaan...

Parasta syksyssä on ehdottomasti se, että pimenevien iltojen myötä voi poltella kynttilöitä. Meillä kynttiläkausi onkin jo hyvässä vauhdissa:

Tunnelmallista loppuviikkoa kaikille!