Koppakärryjen tuunaus

Pahoitteluni heti alkuun: postaus ei valitettavasti ehkä kiinnosta ei-hevosihmisiä.

Tuossa jokin aika sitten mietin, että olisi kiva opettaa pikkuheppa ajolle. Nuoresta iästä johtuen ratsastusta ei voi harrastaa kovin useasti viikossa eikä kauhean pitkiä aikoja kerrallan. Mutta kärrytellä voisi enemmän ja kauemmin, kun se ei rasita niin paljon kuin ratsastus. Niinpä aloin etsiä Stellalle edullisia koppakärryjä, ja sellaiset löytyivätkin melko pian kaverin kaverilta.

Kuten kuvista näkyy, ulkonäöllä nämä kärryt eivät koreilleet ja ruostettakin niistä löytyi melkoisesti. Vaikka kärryt tulivatkin vain satunnaiseen harrastekäyttöön, on silti mukavaa, että ne miellyttävät silmää. Niinpä päätin ottaa pensselin kauniiseen käteen ja maalata nämä.

Ensin täytyi kuitenkin rapsutella irtonaiset maalit ja pahimmat ruosteet pois. Irrotin ensin kärryistä penkin, jotta sain joka paikan kuurattua. Käytin teräsharjaa ja sitruunahappoa, joka oli laimennettu vedellä. Kaupasta siis ostin ihan tavallista sitruunahappoa, laimensin vedellä, kastoin teräsharjaa happoon ja harjasin koko kärryt läpi. Useampi tunti siihen meni ja kyllä tuli selkä kipeäksi!

Seuraava vaihe oli pohjamaalaus. Pohjamaalina käytin Ferrex-ruosteenestopohjamaalia. Maalasin koko kärryt yhteen paksuun kertaan tällä maalilla.

Ne näyttivät heti PALJON paremmilta! Valkoinen ei tietenkään riittänyt, vaan halusin näistä söpön vaaleanpunaiset. Maalikaupan myyjä jostain syystä suositteli minulle näihin Helmi-kalustemaalia, mutta en uskonut, että sisätiloihin tarkoitettu kalustemaali kestäisi ulkona. Vaikka kärryt säilytetäänkin katoksessa, kastuvat ne ajoreissuilla välillä kuitenkin.

Niinpä ostin litran purkin Miranolia, joka sävytettiin vaaleanpunaiseksi. Miranol soveltuu niin sisään kuin uloskin.

Miranolilla maalasin kahteen kertaan.

Sitten olikin vielä ongelmana penkki: eihän nyt näin hienoihin kärryihin voi vanhaa, kulahtanutta penkkiä enää laittaa! Ensin ajatuksena oli vain verhoilla penkki uudelleen, mutta sen runkona ollut vaneri olikin mädäntynyt, kun oli kastunut eikä tietenkään keinonahkaverhoilun takia ollut päässyt kuivumaan. Niinpä isä sahasi minulle vanerista samanmuotoisen penkin rungon. Äidiltä sain palan vanhaa petauspatjaa, josta leikkasin tuplapalat pehmusteeksi. Eurokankaasta ostin keinonahkaa penkin päälliseksi.

Ei muuta kuin penkki kärryihin ruuveilla kiinni ja valmista on!

Täytyy kyllä sanoa, että tämä tuunaus on ollut kyllä kaikista tekemistäni isotöisimpiä ja aikaavievimpiä! Sain onneksi tallikaverilta apua, mutta siltikin tähän kului useita tunteja. Maalit eivät myöskään olleet ihan halpoja. Mutta kyllä lopputulos miellyttää silmää! Vihdoin sain tiistaina valjaatkin suutarilta, joten nyt pitäisi vaan saada polle enää kärryjen eteen ja lähteä ajelemaan! Tuossa yksi päivä valjaita sovitellessani totesin, että niissä on mielestäni ihan liikaa ylimääräisiä remmejä, joiden paikkaa en tiedä, joten on pakko odottaa, että saan asiantuntevaa valjastusapua :D

Vauhdikasta viikonloppua kaikille!