Minimonsterihuumaa

Tänään tulee minimonstereiden syntymästä viikko ja minimonsterit kasvavat kohisten!

Kaksi minimonstereista ovat jo tuplanneet  syntymäpainonsa heittämällä! Kahdella muulla uupuu vielä muutama gramma, mutta sekin tavoite lienee iltapunnituksessa jo saavutettu.

Tämä minimonstereista pienin onnistui ensimmäisenä jo eilen illalla tuplaamaan painonsa. Sen jälkeen olikin hyvä käydä isosiskon päälle nukkumaan!

Jonkun mielestä tämänikäiset koiranpennut ovat varmasti hyvin tylsiä, eiväthän ne vielä tee muuta kuin syö ja nuku ja möngi kasoihin lämmittelemään. Mutta kuinka suloisia ne ovatkaan kaikkea tätä tehdessään!

Nahkamassuja!!

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä jouduin jo soittamaan päivystävälle eläinlääkäriasemallekin, mutta onneksi se oli väärä hälytys. Emma oli kovin levoton, läähätti ja petaili pesässä sellaisella voimalla, että minimonsterit lentelivät. Pelästyin, että Emmalla on kalkkikramppi, joka aiheutuu kalsiumin liiallisesta laskusta verenkierrossa. Emman ruumiinlämpö oli ihan normaali, ja vaikka sillä onkin vielä synnytyksestä jälkivuotoa, sitä ei tule ihan hirveästi eikä se ole pahanhajuista, joten en uskonut kyseessä olevan kohtutulehduksen. Soitin siis eläinlääkäriasemalle, jossa sanoivat kuitenkin, että jos ei ole muita oireita kuin läähättäminen ja petaaminen, kyseessä lienevät vain jälkipoltot, jotka saattavat olla melko voimakkaitakin. Käskivät kuitenkin seurata tilannetta ja tulla asemalle heti, mikäli Emma menee jäykäksi tai alkaisi täristä voimakkaasti. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt.

Siinä Emmaa sitten rapsutellessani huomasin, että sen niskanahka ei palautunut lainkaan, vaan jäi ihan pystyyn. Siinä samassa tajusin, että Emmahan on ihan kuiva! Olin toki lisännyt sen ruokaan nestettä ja jonkin verran Emma oli juonutkin, mutta ei selvästikään tarpeeksi. Ei muuta kuin ruiskulla suoraan suuhun vettä. Useita ruiskullisia ruutattuani Emma selvästikin rauhottui ja vähän ajan kuluttua nahkakin alkoi palautua. Huh! En ymmärrä, miten en ole tajunnut vahtia, että Emma joisi enemmän. Imetykseen sitä nestettä kuitenkin tarvitaan paljon.

Onneksi on netti! Siinä googlailin, miten ihmiset nesteyttävät koiriaan, ja koska Emma on tonnikalan ystävä, tonnikalan öljyineen lisääminen veteen kuulosti hyvältä keinolta, ja olikin. Nyt Emma nauttii tonnikalavettä runsaasti päivässä.

Emmalla on onneksi myös hyvä ruokahalu, pentunappulaa menee runsaasti päivässä ja kyytipoikana vähän jauhelihaa ja, kalkkikrampin mahdollisuudesta pelästyneenä, vähän myös laktoositonta kermaviiliä ja raejuustoa. Minimonstereillakin on hyvä ruokahalu!

 Emma on loistava mamma, vaikka välillä jo käykin pentuaitauksen ulkopuolella jaloittelemassa. Jeppe on onneksi fiksu poika eikä pennuista lainkaan kiinnostunut, joten pentuaitauksen oven voi pitää auki vielä kun minimonsterit eivät möngi omaa laatikkoaan pidemmälle. Itse en kuitenkaan ole uskaltanut poistua yläkertaan öiksi, joten yöt menevät vieläkin sohvalla olohuoneessa, mihin kuulee hyvin pentulaatikon tapahtumat. Yläkerrassa käydessä alkaa tosin sänky näyttää jo melko kutsuvalta, mutta ehtiihän sitä sängyssä nukkumaan myöhemminkin.

Ensi viikolla voikin jo alkaa odottelemaan minimonstereiden silmien aukeamista! Se tapahtuu yleensä noin kahden viikon iässä.

Minimonsterimaista loppuviikkoa kaikille!