Kuinka minusta tuli rintamamiestalollinen?

Minulta pyydettiin postausta siitä, miten ja milloin ostin taloni. Tässä tulee nyt tarinani siitä, miten päädyin rintamamiestaloon asumaan.

Reilu neljä vuotta sitten päätin, että haluan talon. Rakastan puutarhan ja pihan hoitoa, joten kerrostalo-osake ei tulisi kysymykseenkään. Muutamia rivitaloasuntoja katselin, mutta liian pieniä pihoja oli minun makuuni. Taloja sitä oli ryhdyttävä siis katselemaan!

Koska olin neljä vuotta sitten sinkku (ja olen edelleen), talon piti löytyä yhden ihmisen budjetilla. Olen kuta kuinkin keskituloinen, joten mihinkään lukaaliin ei ollut varaa. Niinpä budjettisyistä katseltiin lähinnä rintamamiestaloja. Useaa taloa käytiin katsomassa ja pieni turhautuminenkin ehti iskeä. Sitten löytyi kivanoloinen talo, josta alettiinkin hieroa kauppoja. Ne kariutuivat kuitenkin siihen, että joka kevät talon kellari tulvi. Ongelma, joka on selätettävissä helposti salaojaremontilla, mutta kyseinen talo oli sellaisella paikalla, että ko. remontti olisi tullut maksamaan sellaisia mansikoita, joihin ei minun tuloillani ollut varaa. Piti siis jättää tuo talo odottelemaan varakkaampaa ostajaa.

Asuntoja katsomassa minulla oli isäni, joka on rakennusmestari ja jolla on 40 vuoden kokemus rakennusalasta. Lopulta päädyimme katsomaan taloa nykyiselle kotikadulleni. Talo oli jo lähes remontoitu rintamamiestalo, ihan sievä ja terveen oloinen, mutta makuuni ehkä hieman liikaakin remontoitu. Koska tähän mennessä oltiin käyty katsomassa niin montaa toinen toistaan kamalampaa taloa, päätin tehdä tästä talosta tarjouksen. Se oli kuitenkin ihan hyvänoloinen, vaikka siinä oli kohtuupieni tontti, kun alkuperäisestä rintamamiestontista oli lohkottu toinenkin tontti muutama vuosi takaperin.

Takaisinpäin lähtiessä isäni kuitenkin sanoi, että hän näki lehdestä, että tällä kadulla on toinenkin talo myynnissä. Että jos nyt vertailun vuoksi vilkaistaan sitäkin. Jätimme auton kadulle ja astelimme pihaan, ja vaikka se muistutti lähinnä viidakkoa, ensireaktioni oli silti, että TÄMÄN MINÄ HALUAN!

Kotiin päästyäni soitin heti välittäjälle, joka lupasi tulla esittelemään asuntoa heti seuraavana päivänä. Hän ei ollut ehtinyt edes pitämään ensiesittelyä vielä, mutta miksipä odotuttaa potentiaalista asiakasta?

Niinpä menimme katsomaan taloa, ja vaikka se ei ollut hieno, ihastuin siihen täysin.
Talohan näytti silloin tältä:

Kuten usein vanhoissa taloissa, tämäkin pohjapiirros on vain suuntaa-antava. Esimerkiksi yläkerta näyttää erilaiselta.

Taloa on alettu rakentamaan vuonna 1953 ja valmistunut se on vuonna 1956. Sen on rakentanut lapseton pariskunta, jolla ei ilmeisesti ole ollut hirveää kiirettä saada sitä valmiiksi.

Talossa oli asunut vuokralainen tuon pariskunnan menehdyttyä, eikä vuokralainen ollut pitänyt talosta kovin hyvää huolta. Koska tämä oli kuitenkin "peruspilaamaton" talo, huolenpidon puute ei ollut aiheuttanut vahinkoa. Ikkunat oli vaihdettu joskus 80-90-luvulla ja wc/kylpyhuone oli remontoitu 2000-luvulla. Muuten tämä talo oli aika lailla alkuperäisessä asussaan. Toki jotain rumia pintaremontteja oli innostuttu 70-80-luvuilla tekemään, kuten laittamaan lautalattian päälle muovimatto ja vaihtamaan keittiökaappien vetimet ja maalaamaan ne. Pikkujuttuja kuitenkin.

Esitin ihan coolia, ja lupasin välittäjälle palata asiaan. Kun olimme päässeet autoon, isäni kysyi, mitä pidin talosta. Vastasin, että "Sehän oli aivan ihana!" jolloin isäni tiedusteli, että olinko ottanut aurinkolasejani päästä lainkaan pois sisällä käydessämme.

No, eihän tämä mikään lukaali ollut, mutta minä näin siinä paljon potentiaalia! Enpä minä kauaa malttanut miettiä, kun päätin tehdä talosta tarjouksen. Isänkin mielestä tämä oli ihan hyvä ostos, sillä taloa ei oltu pilattu vääränlaisilla remonteilla. Niinpä soitin välittäjälle ja siitä lähti liikkeelle kuvio, jonka lopputuloksena minusta tuli tämän ihanan rintamamiestalon omistaja. Tapahtumat etenivät onneksi nopeasti, ja välittäjäkin välttyi siltä ensiesittelyn pitämiseltä, kun talo ehti mennä kaupaksi ennen sitä.

Muutaman viikon kuluttua kaupanteosta pääsimme muuttamaan Jensonin kanssa. Myyjä sai muutaman viikon aikaa tyhjentää talon kaikenlaisesta rojusta, jota sinne oli vuosien saatossa kertynyt. Mukava myyjä, tuo mies, ja tarjosi minulle irtaimistosta haluamani tavaroita, ja pakkohan se oli mm. vanha Singer piharakennuksesta ottaa ja siirtää se sisälle. Myyjä antoi minulle myös kaikenlaista pihanhoidossa tarpeellista, kuten haravia, lumikolan ja -lapion, haran ynnä muuta. Noihin olisi saanut uppoamaan pitkän pennin, kun olisi kaiken hakenut kerralla kaupasta.

Tontin perällä on siis vanha, huonokuntoinen piharakennus, joka näkyy ylläolevassa kuvassa. Se on rakennettu ennen taloani, ja talon rakentanut pariskunta on asunut siinä taloa rakentaessaan. Valitettavasti se on nykyään jo todella huonossa kunnossa ja laho, ja vaatisi perusteellisen saneerauksen. Haaveilenkin tekeväni siitä ihanan kesähuoneen, jahka budjetti antaa periksi. Valitettavasti, koska omat kirvesmiehen taitoni ovat hyvin rajalliset ja tarvitsen isoihin remontteihin palkattua työvoimaa, budjetti taitaa harata vastaan aika pitkään.

Talossa asunut vuokralainen ei ollut viitsinyt paljon pihaa hoitaa, itse asiassa se oli saanut metsittyä aika lailla sen viiden vuoden aikana, mitä vuokralainen oli ehtinyt talossa asua. Eipä se minua ja Jeppeä haitannut. 

Jeppe oli vaan innoissaan kun oli tilaa pyörittää palloa. Tonttia on 1600 neliötä, joten palloiluun on hyvin tilaa! Ennen kuin pääsin muuttamaan, sain myyjältä luvan tulla raivaamaan pihaa, ja pari viikkoa siinä hurahtikin, että sai nurmikkoa ja pensaita vähän siistittyä edes sen näköiseksi, että talossa asuu joku.

Sanotaan, että kun muuttaa vanhaan taloon, pitäisi ensin asua siinä vuosi, ja sitten vasta miettiä, mitä remontoidaan ja miten. Näin tein, enkä senkään jälkeen ole kiiruhtanut laittamaan torppaa uuteen uskoon. Se on pysynyt pystyssä jo 60 vuotta, joten se pysyy varmasti jatkossakin pystyssä vaikken niin nopeasti remontoisikaan. 

Remonttiakin olen kuitenkin tehnyt, niistä lisää juttua tuonnempana. Mutta esimerkiksi pikkubudjetilla toteuttamastani keittiöremontista voit lukea täältä:

Pikkubudjetin keittiöremontti

Pyrin remontoimaan vanhaa kunnioittaen, mutta toisaalta, en kaihda nykyaikaisempaankaan vaihtoehtoon tarttumista, jos se tuntuu paremmalta. Kuitenkin kaikki laminaatit ja korkeakiiltoviritykset ovat talossani pannassa, sillä mielestäni ne eivät sovi talon henkeen. Mutta kukin remontoi ja sisustaa itselleen, joten minulta ei ole pois, vaikka joku rintamamiestaloonsa laminaattia laittaisikin :) Se, että minulla on käytössäni vain yhden ihmisen rahat, rajoittaa myös remontointiani jonkin verran.

Onnekseni sisustusmakuni on "mummomainen" eli tykkään vanhoista huonekaluista ja esineistä, ja niitähän löytyy kirppareilta ja kirpparihintaan. Ei siis tarvitse uhrata satasia design-lamppuihin tai tuhansia design-nojatuoleihin. Varsinaisesti en ole kauhean kätevä käsistäni, mutta pikku hiljaa olen opetellut tuunailemaan huonekaluja ja esineitä. Tekemällähän sitä oppii parhaiten!

Nyt sitä täytyykin painua tekemään polttopuuhommia, jotta saan pirttiin lämpöä talvella. Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!