Minimonsterimaniaa!

Minimonsterit ovat poistuneet pentulaatikosta, maailma on niille avoin ja meno on ihan jäätävää!

Sunnuntaina otin ensimmäistä kertaa pentuja aitauksen ulkopuolelle kuljeksimaan, ja kaikki olivat heti hyvin innoissaan. Rohkeita tyyppejä joka iikka, yhtään ei jännittänyt! Vauhtia vaan oli niin kamalasti, että kuvia näistä monstereista on vaikea saada! :D

Jeppe ei ole kyllä ollut tilanteen kehittymiseen yhtään tyytyväinen ja se kyseleekin jatkuvasti, mihin nää voisi palauttaa ja koska. Sorry, Jeppe!

Minimonsterit ovat kasvaneetkin jo ihan hurjasti, eilen tuli täyteen jo 5 viikkoa!

 Justiina

 Rukka

 Taisto

Paavo

Minimonsterit tietysti edelleen nukkuvat ja syövät pentuaitauksessa, ja ovat siellä tietysti aina, kun en ole kotona. Mutta muuten pyrin pitämään niitä vapaana mahdollisimman paljon, jotta lihaksisto ja luusto kehittyvät liikkuessa.

Ruoka on niin hyvää, että kuppiin pitää sukeltaa!

Kaikki minimonsterit ovat varsinaisia sylihiiriä, aina jos istahtaa lattialle niiden ulottuviin, joku vähintään on heti sylissä, usein kaikki ja vielä mammakoirakin!

Tytöt ovat selkeästi poikia vahvaluonteisempia. Kaikki ovat kamalia riiviöitä, mutta todellinen sota syttyy siinä vaiheessa, kun tytöt alkavat tappelemaan. Silloin Emmakin jo rientää väliin!

Emma kun on itsekin ikuinen henkinen kakara, vaikka onkin jo 4-vuotias, se jaksaa leikkiä pentujen kanssa. Pennuilta kun ei pääse pakoon välttämättä edes silloin, kun yrittää piiloutua:

Onneksi sohvalla on mammakoiralle hyvä paikka, johon pienet riiviöt eivät pääse!

Hyvät unenlahjat ovat periytyneet ainakin Paavolle, joka usein simahtaa lelulaatikkoon kesken leikkien:

Maanantaina kun tulin töistä, minua odottikin yllätys! Emma oli olohuoneen ikkunassa odottamassa, kuten yleensäkin, mutta olohuoneen lattialta nukkumasta löytyikin yllättäen suuri seikkailija Taisto!

Taisto oli paennut pentuaitauksesta ja käynyt nukkumaan housujeni päälle (nukun edelleen olohuoneessa, ja yöllä kun tuli kuuma, olin potkaissut ne jalasta).

Aikamoinen poika tuo Taisto! Niin aikamoinen, että se on uskaltautunut jo Jepenkin kanssa leikkimään.

Vähän Taistoa rohkaisin usuttamalla Jepen rotan hännän Taiston suuhun, ja pian se uskalsi napata sen jo itsekin. Ajattelin, että Jeppe saattaisi lämmetä minimonstereille, jos saisi niistä leikkikavereita! :D

Sunnuntaina jo tuli itku ekan kerran, kun ajattelin, että kohta nämä lentävät jo pesästä pois Rukkaa lukuun ottamatta. Rukka jääkin onneksi meitä kaikkia ilahduttamaan äänijänteillään! Tänä aamuna heräsin puoli tuntia ennen herätyskellon soittoa siihen, että Rukka huusi kurkku suorana. Ei sillä mitään hätää ollut, mutta se halusi pois pentuaitauksesta tutkimaan suurta maailmaa. Julmasti annoin sen huutaa, sillä tiesin, että edessä on pitkät 16 vuotta, jos se nyt oppii, että itkemällä saa tahtonsa periksi. Vartti meni, ennen kuin Rukka hiljeni ja nukahti. 

Huomenna saakin avata joulukalenterista jo ensimmäisen luukun. Monsterimaista joulukuun alkua kaikille!