Minimonsterit esittäytyvät!

Ihanaiset minimonsterit täyttivät eilen jo 3 viikkoa. Ylähampaat ovat kaikille puhjenneet ja veikkaan, että tämän seurauksena Emma-mamma ei enää kauhean kauaa suhtaudu minimonstereihin niin lempeän rakastavasti :D

Nyt minimonsterit jo kävelevät ja leikkivät, vaikka valtaosan niiden ajasta viekin edelleen nukkuminen ja syöminen. Kynsiä on jo leikattu ja pian ne madotetaankin jo ensimmäistä kertaa, samoin tällä viikolla tapahtuu vielä tutustuminen kiinteään ruokaan.

Nyt minimonstereille on alkanut jo kaikille kehittyä oma ihana persoona, ja ne ovat kaikki kerrassaan valloittavia! Jos voisin, pitäisin ne kaikki, niin ihania ne ovat! Mutta luulen, että vastalauseita alkaisi kuulua lompakkoni lisäksi myös Jepeltä... Virallisia nimiä minimonstereilla ei vielä ole, sillä niitä ei ole vielä rekisteröity, koska sirut pitää saada ensin ja siruttaa voi alkaen viisiviikkoisesta. Kutsumanimet niillä kuitenkin jo on, ja omanlaisensa värityksen ansiosta ne erottaa kohtuullisen helposti toisistaan.

TAISTO

Pieni Taisto-mies syntyi pentueen toisena, enkelipojan jälkeen. Taisto on todella kaunis poika! Se nauttii suuresti nukkumisesta ja sillä onkin erinomaiset unenlahjat.

Taisto kuvassa päällimmäisenä.

Veljensä tavoin Taistossakin on vähän mielensäpahoittajan vikaa, jos joku asia on Taiston mielestä huonosti, niin sen taatusti kuulee! Taistolla alkaa olla jo myös melkoinen puruvimma ja -voima, äitinsä ei pentuna pureskellut juuri mitään eikä ketään, mutta Taisto taitaa olla toista maata!

Taistolle on onneksi jo katsottuna huippuhyvä koti erään ystäväni luota, ja siellä on Taistolle kuria pitämässä belgianpaimenkoira sekä Taistoa huomattavasti suurempi kissa. On ihanaa, kun tietää, että pennulle on hyvä koti luvassa, mistä ei puutu kavereita eikä aktiviteetteja!

RUKKA

Pentueen pienin, Rukka-tyttö, syntyi Taiston jälkeen. Mutta vaikka Rukka on pieni, äitinsä tavoin siitäkään ei pippuria puutu! Rukalla on erityispiirteenä musta läntti nenänpielessä, mikä saa sen näyttämään siltä kuin se nyrpistäisi jatkuvasti nenäänsä :)

Olin alkujaan ajatellut, että odottelen, millainen karva näille minimonstereille tulee, ennen kuin päätän, minkä pidän. Emmahan on sileäkarvainen, mutta isä puolikarkea, joten pennuista voi tulla kumpaa tahansa. Itse haluaisin pitää sileäkarvaisen, sillä se sopii paremmin meidän sileiden laumaan. Mutta tämä pieni tyttö on hurmannut minut täysin! Se on niin äitinsä tyttö ja niissä on todella paljon samaa, joten onko ihmekään, että tähän rakastuin. Niinpä olen jo päättänyt, että tämä tyttö jää meille, tuli sille millainen karva tahansa :) Sillä onkin isot kengät täytettävänä, sillä se on saanut nimensä edesmenneen hevoseni Veeran mukaan. Veeraa kun kutsuttiin usein Rukaksi.

JUSTIINA

Pentueen suurimpana syntynyt Justiina on edelleen pentueen suurin. Sillä menee kilon painon rajapyykki ihan juuri rikki! Justiinalla onkin aivan erinomainen ruokahalu, ja liekö siitä johtuen se olikin ensimmäinen minimonstereista, joka ponnisti kävelemään. Justiina on pennuista kaikista reippain ja uteliain, ja yrittää jatkuvasti jo pentuaitauksestakin karkuun. Valitettavasti vaan tuo kynnys on Justiinalle vielä liian korkea!

Siinä missä veljet itkevät kun kukaan ei tuo tissiä valmiiksi suuhun, Justiina menee ja ottaa juuri sen, mitä haluaa. Melkoisen vahvatahtoinen narttu taitaa tästä tytöstä tulla! Mutta juuri sellainenhan pitää russelin ollakin <3

Justiinalle ei ole vielä kotia löytynyt, mutta toivon, että löydän tälle ihanalle tyttöselle sen juuri oikean kodin!

PAAVO

 

Paavo syntyi pentueen viimeisenä ja on Justiinan tavoin melkoinen köntti. Kilon rajapyykki ei ole Paavollakaan kaukana! Paavo on varsinainen mielensäpahoittaja, 90 prosentilla kerroista kun pentulaatikosta kuuluu riipivää vikinää, joka tarkoittaa, että joku asia on huonosti, on asialla Paavo! Paavo pahoittaa mielensä siitä, jos tissi ei tule valmiina suuhun, tai jos joku sisaruksista on tiellä, tai ihan vaikka siitä, jos kuu ja tähdet ovat väärässä asennossa. Se juuri tekee Paavosta niin ihanan ja hellyyttävän <3 

Nuoresta iästään huolimatta Paavo on onnistunut hiomaan anovan koiranpentukatseen aivan huipputerään! Toivon löytäväni Paavolle pian ihanan kodin, sillä minä en voisi noita nappisilmiä vastustaa ja meille jäädessään Paavo tulisikin aina saamaan kaiken haluamansa! Onneksi tosin toistaiseksi vaikuttaa vain siltä, että Paavo haluaa vain ruokaa, rapsutuksia ja silityksiä. Se rakastaa huomiota ja rapsutuksia ja rapstutettavana ollessaan se onkin aina tyytyväisenä hiljaa. Miten ihana kainaloinen tästä tuleekaan!

Jos rapsuttaja ei tule Paavon luo, Paavo tulee rapsuttajan luo, tai ainakin yrittää! Harmillisen usein matka katkeaa tähän pentuaitauksen kynnykselle ja väsy yllättää.

Viikonloppuna täytynee jo vähän kasvattaa pentuaitausta, jotta minimonstereilla on tilaa leikkiä! On tärkeää, että ne pääsevät leikkimään ja kuljeskelemaan, jotta lihaksisto ja luusto kehittyy.

 Taisto ja Rukka.

Justiina ja Paavo.

Ihana Emma-mamma on saanut jo pikkuisen palailla vanhoihin rutiineihin, iltalenkki tehdään nyt joka ilta ja Emma toisinaan ottaa päikkäreitä vieressäni sohvalla. Emma on onneksi pysynyt melko hienossa kunnossa, toki tissit roikkuvat, mutta vyötärö on tallella ja karva on pysynyt todella hyvässä kunnossa! Osuutensa tässä on varmasti sillä, että Emma lenkkeili ihan lopputiineyteen asti, tosin loppuvaiheessa toki melko hillitysti, ja sitä on ruokittu hyvin, eli Acanan penturuualla, jota olen höystänyt Nutrolinin iho ja turkki -öljyllä, kananmunalla ja jauhelihalla.

Yönsä Emma viettää edelleen pentulaatikossa ja minä olkkarin sohvalla. Mammakoiran etuihin kuuluu saada pitää pentuja toisinaan tyynyinä.

Jeppe ei ole toistaiseksi osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa pentuja kohtaan, vaikka onkin niitä haistellut. Kaipa se on vielä epäuskoisen epätoivon vallassa?! Toivotaan, että se vielä lämpenisi.

Taisto ja Paavo.

Minimonsterimaista viikonloppua kaikille!