keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Pinkkiä pukkaa, vol. 2

Saapasrengin lisäksi on tullut tuunattua muutakin pinkkiä. Tästä tulikin erityisen bling bling -keittiösetti!

Tuunattavat löytyivät tuttuun tapaan kirpparilta, lukuun ottamatta talouspaperitelinettä, joka jäi itselläni tarpeettomaksi tuunattuani seinätelineen.






Ensin hionta ja sitten kittasin piiloon tuossa seinähyllyssä olleet kaksi reikää, joissa oli aiemmin ollut naulakot. Ne olivat hävinneet johonkin matkan varrelle, mutta se ei haitannut, sillä kokonaisuus jäi symmetriseksi. Kokonaisuuden viimeistelin timanttitarralla.





Mielestäni näistä tuli oikein kivat, mutta itselleni olivat tarpeettomat, kun keittiöstä löytyi jo talouspaperitelineen ja seinähyllyn yhdistelmä ja suodatinpussitelinekin. Niinpä päätin tehdä näiden kanssa testin, että kiinnostaako ketään ostaa tuunauksiani. Laitoin nämä siis myyntiin Facebookin Värikäs koti -kirppikselle. Ihan hirveää innostusta ei ole näitä kohtaan ollut, mutta yksi tarjous kuitenkin. Pääasia, että pääsevät uuteen kotiin! Jos joku näistä innostui, niin tarjota saa tuolla kirpparilla vielä tänään, eli keskiviikkona, klo 21 asti.

Onko muilla ollut lähiaikoina vaikeuksia Bloggerin kanssa? Itselläni se ei anna muuttaa tekstin asettelua lainkaan, katoaa koko teksti. Joten näillä mennään!

Helteistä loppuviikkoa kaikille!

PS. Pinkkiä pukkaa, vol ykkösen löydät täältä: http://sinkkulaaksontarinoita.blogspot.com/2018/07/pinkkia-pukkaa-saapasrenki.html

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Pinkkiä pukkaa: Saapasrenki

On tullut tuunattua tässä muutama pinkki juttu, ja tässä esittelyssä niistä ensimmäinen: saapasrenki!

Lähtötilanne oli tämä, kirpparilta löydetty puinen renki:


Hioin rengin, maalasin pinkiksi ja lisäsin vähän blingiä:








Lopputulos oli mielestäni onnistunut, entä sinusta? Jos olet samaa mieltä ja renki miellyttäisi sinuakin, minulla on hyviä uutisia! Renki on palkintona hevosblogini arvonnassa! Kannattaa siis käydä osallistumassa Pallurablogin arvontaan (klik)!

Vaikkei kiinnostaisi liittyä hevosblogin lukijaksi (ja ymmärrän hyvin, ettei aihealue kiinnosta kaikkia), kommentoimallakin olet mukana arvonnassa, joten kannattaa ainakin käydä se kommentti heittämässä!

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

torstai 12. heinäkuuta 2018

Kierrätettävät ojennukseen!

Olen melko "intohimoinen" kierrättäjä. Sen jälkeen, kun kotikaupunkiini saatiin muovin kierrätyspisteet, on minulla ollut suuria vaikeuksia saada sekajäteastia edes kolmasosalta täyteen kuukaudessa. Kierrättäminen on kivaa, mutta ongelmaksi muodostuu kierrätettävien säilyttäminen kotona ennen kierrätyspisteelle vientiä.

Valitettavasti en voi tästä vinkistä ottaa kunniaa itselleni, sillä näin tämän jossakin Facebookin niksiryhmässä. Halusin kuitenkin jakaa tämän teidänkin kanssanne!


Monet kaupat myyvät puutarhaosastolla tällaisia muovisia arkkuja terassille tai pihalle esim. pihakalusteiden pehmusteiden säilytykseen. Minäpä ostin tällaisen Lidlistä, laitoin sinne sisään kestokassit kierrätettäville ja sain kätevän kierrätyspisteen pihalleni!




Kun kierrätettävät on kestokasseissa tai ämpäreissä, ne on helppo napata mukaan kauppareissulle, tyhjentää kierrätyspisteelle ja tuoda tyhjät kassit tai ämpärit takaisin kotiin. Ei enää tölkkejä, lasipurkkeja tai muoveja keittiössä tilaa viemässä ja tiellä! Tämä jonkun jakama vinkki kyllä paransi omaa elämänlaatuani, joten kiitos hänelle siitä. Valitettavasti en enää muista, kuka tämä vinkin jakanut oli.

Monstereiden kanssa ollaan oltu tämä viikko kesälomalla ja kyllä me ollaan nautittu! Välillä kyllä lomailu ottaa monstereiden voimille, mutta onneksi lomalla on aikaa ottaa päikkäreitä!


Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Mansikkaherkku: Mansikkajuustokakku

Juhannukseksi tuli tehtyä jälkkäriksi tätä aivan taivaallisen hyvää mansikkajuustokakkua! Reseptin olen muokannut Yhteishyvän Marjainen juustokakkupiirakka -reseptin pohjalta.


Mansikkajuustokakku


POHJA:
  200g Digestive-keksejä
100 g voita

TÄYTE 1:
400 g (2 pkt) maustamatonta tuorejuustoa
  3 kananmunaa
  1, 5 dl sokeria
300 g mansikoita
2 rkl perunajauhoja

TÄYTE 2
2 prk ranskankermaa
1,5 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria

Koristeeksi mansikoita

1. Murskaa keksit hienoksi ja sulata rasva. Sekoita murut rasvaan. Vuoraa leivinpaperilla irtopohjavuoka ja painele seos pohjalle.  Esipaista pohjaa 175-asteisessa uunissa noin 5 minuuttia. 

2. Vatkaa tuorejuusto, munat ja sokeri. Levitä seos pohjan päälle. Sekoita mansikat ja perunajauhot. Levitä ne täytteen päälle. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 40 minuuttia. Nosta kakku 5 minuutiksi jäähtymään.

3. Yhdistä toisen täytteen ainekset ja levitä seos kakun pinnalle. Paista vielä n. 15 minuuttia, kunnes pinta on jähmettynyt. Anna kakun vetäytyä muutama tunti ennen leikkaamista. Parhaimmillaan tämä on ainakin omasta mielestäni jääkaappikylmänä! Ennen leikkaamista koristele pinta vielä mansikoilla.

Tämä mansikkajuustokakku vei kyllä kielen mennessään ja täytyy ehdottomasti tehdä toistekin!


Niin se vaihtui kesäkuu heinäkuuksi, mutta vielä on paljon kesää ja mansikka-aikaa järjellä! Ihanaa alkanutta heinäkuuta kaikille!




tiistai 26. kesäkuuta 2018

Tuunattu tuikkuteline

Juhannus tuli ja meni, vettä satoi oikein urakalla, vihdoin! Vaikka juhannussää olikin kurja, se ei haitannut lainkaan, sillä luonto kaipasi niin kipeästi vettä.

Jotain on taas saatu Sinkkulaaksossa aikaankin! Jokin aika sitten nappasin kirpputorin ilmaiskorilta tällaisen tuikkutelineen:


Tylsähän tuo puunvärisenä oli, joten ei muuta kuin maalinjämä esiin ja suti käteen!











Joku saattaa ehkä muistaa, että olen tällaisen tuunannut aikaisemminkin! Kyseessä oli samanlainen tuikkuteline, kirpparilta hankittu sekin. Silloin siitä tuli jouluversio:


Nyt näitä on sitten kaksi, voi vaihdella vuodenaikojen mukaan.

Sitten vielä pieni bloginlisääntymisuutinen tähän loppuun! Päätin erottaa heppajutut Sinkkiksestä ihan omaan blogiinsa. Jos heppajutut kiinnostavat, olet enemmän kuin tervetullut seuraamaan Pallurablogia osoitteessa https://pallurablogi.blogspot.com !


Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!







tiistai 19. kesäkuuta 2018

Kirppislöytöjä ja terveisiä roskalavalta!

Kauheasti en ole ehtinyt kirppiksiä kiertelemään, vaikka kirppikset ovat lähellä sydäntäni ja rakastan tehdä ihania kirppislöytöjä! Vaan reilu viikko sitten ehdin pyörähtää läheisellä kirppiksellä, jossa oli myös myyjille ilmainen pihakirppis, ja teinkin pari ihanaa löytöä!


Tämä lokerikko löytyi pihakirppikseltä kolmella eurolla. Jollen ihan väärin muista, niin tämä on Lidlin mallistosta. Tämä ei ole puuta vaan jotain "puristepahvia", mutta olen tällaista pintaa maalannut ennenkin ja sen pitäisi onnistua ihan hyvin. Mielestäni tämä suorastaan huutaa väri-iloittelua! Täytyy hetki kypsytellä värivalintoja, ennen kuin otan tämän tuunaukseen.


Avainkaapille ei todelalkaan ollut enää tarvetta, mutta tiedättehän, kun halvalla (50 senttiä) sai, niin... Ruma kuin mikä, mutta tuunattavaksi ostin.

Facebookin roskalava-ryhmästä tein myös ihanan löydön! Ja ihan ilmaiseksi (tosin minusta on ankeaa hakea tavaraa tyhjin käsin, joten vein tästä kiitokseksi suklaalevyn).


Saattaa olla, että tämä pöytä on ollut aikojaan kokotiikkinen, ja valkoiset osat on vaan maalattu päälle.


Valkoisessa maalipinnassa on todella paljon kulumaa, joten tämäkin tarvitsee maalia ylleen.

Näiden ihanien löytöjen lisäksi sain vielä kaveriltani Pilviltä pari aivan ihanaa juttua, jotka hän oli löytänyt lapsuudenkotinsa leikkimökin kätköistä.



Pilvi ajatteli tätä aivan ihanaa keinutuolia minulle tuunattavaksi, sillä sen maalipinta on paikoin hivenen kulunut. En kuitenkaan tiedä, raaskinko, sillä tämä väri on aivan ihana! 

Lisäksi sain tällaisen aivan ihanan emalitonkan:



Tonkka on vielä todella hyvässä kunnossa pinnoiltaan. On ihanaa, kun ystävät muistavat minua löytöjä tehdessään!

Täällä odotellaan malttamattomana sadetta, jonka pitäisi alkaa nyt päivällä. Vaikka RAKASTAN hellettä, on nyt niin kuivaa, että saisi sataa jo useamman päivän putkeen, sillä luonto tarvitsee kipeästi vettä. Pionit ovat onneksi alkaneet avautua pikkuhiljaa, ja niiden aukeaminen on yleensä varma merkki siitä, että tulee sade, se kun tuppaa hakkaamaan kukinnot maahan... No, nyt on ollut niin kuivaa, että olen valmis pionini uhraamaan!

Sateista alkanutta viikkoa siis kaikille!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Aika Mainio Aino

Stellan ihana varsa on perjantaina jo 7 viikon ikäinen! Aika kuluu niin nopeasti!


7 viikossa on ehtinyt myös tapahtua paljon, tai lähinnä viimeisen parin viikon aikana. Aino on saanut jo virallisen nimen: Siitä tuli Aika Mainio Aino.

Olen tiennyt koko ajan, että joudun Ainon myymään, sillä sinkun tuloilla ei pidetä kahta hevosta. Stellan ostaessani mietin, että ehkä pidänkin varsan ja myyn tamman, mutta ajan myötä tuli ilmiselväksi, etten tästä ihanasta tammasta tule luopumaan.

Olin valmistautunut siihen, että Ainon myyminen olisi minulle todella kova paikka. Vaan Ainon myyntipäivä on jo ovella, mutta olo ei ole yhtään surullinen, päin vastoin!


Kävi nimittäin niin ihanasti, että eräs tuttuni oli varsaa vailla ja kuinka ollakaan, minullahan sellainen oli kaupan! Käy siis niin ihanasti, että Aino jää alle 15 kilometrin päähän minusta joten näen sitä jatkossakin vaikka joka päivä! Ainon uusi omistaja on kaiken lisäksi aivan huipputyyppi ja tiedän, että Aino saa hänen huomassaan aivan ensiluokkaista hoitoa.


Ainon uusi omistaja halusi, että Stella ja Aino muuttaisivat jo nyt hänen luokseen ja sehän passasi minulle aivan loistavasti! Aino on vieroitusiässä vasta loka-marraskuun vaihteessa, joten tietenkin Mammapalluran piti Ainon mukana muuttaa uuteen kotiin. Oma elämäni helpottui heti huomattavasti, kun on apukäsiä varsan käsittelyyn. Enää ei myöskään tarvitse käydä tallilla ihan joka päivä, kun Ainon uusi omistaja huolehtii hyvin myös Stellasta.


Uudessa kodissaan Aino saa myös ystäväponin, jotta sillä on leikkiseuraa. Myös vieroittaminen emästä helpottuu sitten aikanaan, kun Ainolla on seuralainen.

Ainon uusi omistaja on siitä niin innoissaan, että sitä on aivan ihana seurata! Aino on jo nyt niin rakas hänelle, vaikka yhteistä taivalta on vasta muutama viikko takana! On ihan käsittämättömän ihana tietää, että Aino on nyt erittäin todennäköisesti loppuelämänsä kodissa ja tulee asumaan ja elämään siellä rakastettuna vuosikymmeniä. Ei tarvitse miettiä, että mihin se tulee päätymään tai myydäänkö se eteenpäin. On myös ihan käsittämättömän ihanaa, että saan olla Ainon elämässä jatkossakin. Kuten Ainon uusi omistaja sanoikin, en joudu siitä luopumaan, vaan se pysyy elämässäni vaikka sen omistaja vaihtuukin.


Kaikki menikin sitten loppujen lopuksi paremmin kuin hyvin, vaikka pelkäsinkin etukäteen, että varsasta olisi todella vaikea luopua. 



Aika mainiota loppuviikkoa siis kaikille!