lauantai 30. tammikuuta 2016

Pihakalenteri

Talooni muuttamisen jälkeisenä jouluna sain äidiltä lahjaksi Viherpihan Puutarhakalenterin. Siitä lähtien olen kirjannut joka vuosi puutarhakalenteriin säätiloja ja kaikenlaista puutarhaan ja pihaan liittyvää. Tälle vuodelle ei Viherpihalta ilmestynyt enää Puutarhakalenteria, mutta onneksi Oma Piha -lehdeltä löytyi vaihtoehdoksi Pihakalenteri 2016/2017.


Kalenterin vuosi alkaa varsinaisesti huhtikuusta 2016, jolloin uusi kausi puutarhassakin pääsee alkuun, vaikkakin päivyri alkaa jo tammikuusta. Tekijöinä ovat puutarha-alan rautaiset ammattilaiset: Aarno Kasvi, Saila Routio, Eero Miettunen ja Jouko Tikkanen.

Kalenterissa on paikat joka päivän säätilahavainnoille. Tilaa on myös muistiinpanoille, jotta voi  merkitä ylös, mitä on tullut istutettua mihinkin ja koska, ja milloin on saatu satoa. On oikeasti mielenkiintoista seurata, milloin edellisvuonna on kylvetty tomaatit ja koska on saatu satoa, tai koska lumet ovat sulaneet, tai koska tulppaanit ovat kukkineet. Muistiin kannattaa merkitä myös istutetuista siemenistä lajikkeet ja hankkimispaikat, jotta voi seuraavana vuonna hankkia samaa, jos lajike osoittautuukin erityisen hyväksi tai maukkaaksi.


Tämä kalenteri jatkuu vuoden 2017 maaliskuulle asti.



Merkintöjä viime vuoden Viherpihan Puutarhakalenterista.

Ainakin täällä Kanta-Hämeessä talvi onkin muuttunut loska- ja jääkeliksi ja pihakin on erityisen ankea. Onneksi tuli ostettua kenkiin liukuesteet, kun en ole nastalenkkareihin vielä raaskinut investoida. Melko lyhyiksi olisivat koiralenkit jääneet ilman noita liukuesteitä. 

Paljon ei tee mieli jalkapalloa koirien kanssa tässä pihalla pelailla... Mutta tästä on hyvä aloittaa kevään puutarhaunelmointi!

Puutarhaunelmientäyteistä loppuviikonloppua kaikille!

torstai 28. tammikuuta 2016

Pinnatuoleja

Vanhat pinnatuolit ovat jälleen trendikkäitä, jopa niin trendikkäitä, että niistä on jo uudistuotantoa. Hivenen tuli hymähdettyä tälle mainokselle, jossa oli pinnatuoli "edulliseen" tarjoushintaan, omani kun olen saanut joko ilmaiseksi tai alle kymmen euron kappalehintaan.


Pinnatuoleja löytyy myös meikäläisen torpasta, tosin ne on hankittu ennen kuin niistä tuli jälleen supertrendikkäitä. Olen aivan rakastunut näihin vanhoihin puutuoleihin! Omani ovat mummon vanhoja ja alkuun maalasimme ne äidin kanssa valkoisiksi, kunnes jossain vaiheessa "allergisoiduin" valkoiselle niin, että halusin kotiini enemmän värejä. Silloin eräs ihana ystäväni maalasi kaksi tuoleista ihanilla karkkiväreillä, kolmannen jätimme vielä odottamaan sopivan värin löytymistä.





Pinkin tuolin värisävy on Tikkurilan J338 Barbie.


 Tikkurilan sävy Y370 Capri.


Tämäkin valkoinen tuoli saa varmaankin piakkoin riemukkaamman värisävyn ylleen.

Jos pinnatuoleja halajaa ja yhtään pysyy sivellin kädessä, kannattaa suunnata kirpputorille. Itse löysin viime syksynä kaksi pinnatuolia äidille joululahjaksi. Hintaa näillä oli peräti vitosen kappaleelta. Ei niiden maalipinta kovin kummoisessa kuosissa ollut, mutta maalattavaksi ne oli tarkoitettukin.


Nämä pinnatuolit olivat kyllä mieluinen lahja!

Varastossa minulla odottelee vielä maalausinspiraatiota kaksi puunväristä pinnatuolia. Visiot on niistäkin jo olemassa, kunhan vaan ehtisi toteuttaa. Nämäkään eivät olleet hinnalla pilattuja, kaksi puista pinnatuolia ja puisen pöydän sai Facebook-kirppikseltä viidellätoista eurolla.


Vaikka en muuten niin trenditietoinen olekaan, olen iloinen, että nämä vanhat pinnatuolit ovat jälleen in. Kunnon puinen kaluste on aina parempi kuin pussillinen uusia lastulevykalusteita.

Löytyykö sinun kotoasi pinnatuoleja?

maanantai 25. tammikuuta 2016

Nutella-pullapettymys ja muuta viikonlopun viettoa

Lauantaina pakkanen lauhtui vihdoin niin, että pääsi ulkoilemaan. Voi sitä riemua! Nuorempi koirani Emma on kadottanut vyötärönsä tyystin pakkasten aikana (itse olen kadottanut omani jo vuosia sitten) kun ei ole tarjennut liikkua, joten sitä lähdettiin sitten metsästämään lenkkeillen ja koirakavereiden kanssa riehuen. Vanhempi koirani Jeppe sen sijaan pysyi pakkastenkin aikaan mitoissaan, kun tarkeni liikkua, koska vauhti oli niin kovaa, ettei ehtinyt tulla kylmä.


Ystäväni Pilvin kanssa kävimme heittämässä rantareitin lenkin lauantaina. Luminen rantareitti näytti upealta, ja Emma (ja tietenkin minä ja Pilvi) sai kovasti kaipaamaansa liikuntaa. Emma on aina ollut melko herkkä turpoamaan, jos liikunta jää vähäiseksi, mutta, toisin kuin emännällään, Emmalla turvotus myös häviää nopeasti normaalielämään palattua. Eli viikon päästä meidän pirtissä oletettavasti asustaa taas mallinmitoissa oleva Emma.





Jepen menoa eivät pakkaset haitanneet, mutta ilkeä mamma katsoi kyllä aiheelliseksi rajoittaa ulkona riekkumista kun elohopea putosi alle 20 pakkasasteen. Riemu oli siis Jepelläkin suuri, kun pääsi treenaamaan taas jalkapalloa. Jepellä on tähtäimessä ensi kesän jalkapallon EM-kisat ;)




Emmalla oli viikonloppuna monta koirakaveria kylässä. Meillä on 1600 neliön aidattu piha, joten siellä kelpaa telmiä koirakavereiden kanssa. Tässä on Emman kaveri Alma, Coton de tuléar -pentu. Alman lisäksi Emma telmi viikonloppuna on/off-poikaystävänsä Wäinön sekä äidin koirien kanssa. Myös kummitädin koiranpentua tuli kurmuutettua. 

Sunnuntaina suuntasimme Pilvin kanssa kirpparikierrokselle, jonka saalis jäi kylläkin laihaksi. Kierroksen jälkeen menimme Laurellille kahville, ja minä ehdin jo innostua, kun näin siellä myynnissä Nutella-laskiaispullia. Pakkohan sellainen oli suklaaholisti/Nutella-rakastajan saada!




Pettymys oli kuitenkin suuri :( Vaikutti siltä, ettei tämä pulla ollut Nutellaa nähnytkään. Luulin, että tämä olisi ihana kaloripommi, jossa olisi hillon tilalta täytteenä Nutellaa ja sen lisäksi suussasulavaa, rasvaista kermavaahtoa. Vaan olipa pullan ainoa täyte tuo rusehtava kermavaahto, jossa ei kyllä Nutella maistunut lainkaan. Tämän syömisestä tuli vain paha mieli, sillä kun tunkee kitusiinsa jotain, missä on paljon kaloreita, soisi sen olevan hyvää! Ja jos ihmettelette, että miksi koko pulla piti syödä, vaikkei se ollut hyvää, minä ihmettelen ihan samaa :D Kaipa sitä koko ajan odotti, että kohta suu turskahtaa täyteen ihanan pehmeää, samettisen suklaista Nutellaa.

Tämä pettymys taitaa unohtua vain käymällä kaupassa, ostamalla pulla-aineet, Nutellaa ja kermavaahtoa ja tekemällä itse Nutella-täytteiset laskiaispullat. Saa sitten sopivan määrän Nutellaa (ja kaloreita).

Nutella-pettymyksestä huolimatta viikonloppu oli oikein onnistunut, vaikka monstereilla se ottikin voimille. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!



lauantai 23. tammikuuta 2016

Sytykeruusut

Minä olen kananmunien suurkuluttaja. Tarkennetaan, luomukananmunien. Läheisestä Ahtilan luomukanalasta tulee haettua luomukanojen munia, joskus tulee ostettua myös Lidlistä luomumunia, jos uhkaavat loppua jääkaapista. On ihanaa nähdä, kuinka hyvinvoivat kanat pääsevät ulkoilemaan Ahtilassa ja samalla tiedän, etten tue häkkikanaloita. Munien suurkulutuksesta johtuen munakennojakin tulee talouteen paljon, mutta nekin päätyvät jatkokäyttöön. Niistä ja vanhoista kynttilänjämistä tulee näppäriä sytykeruusuja. Kynttilöitäkin tulee poltettua paljon, joten meidän taloudesta ei ainekset näihin sytykeruusuihin lopu.



Sytykeruusut
Vanha kattila ja kauha kynttilöiden sulatusta varten
Munakennoja
Kynttilänjämiä 

Revi munakennojen munakupit irti toisistaan. Revi kennon kannesta suikaleita ja pyörittele ne ruusuksi, jotka laitat munakuppien sisään. 





Sulata kynttilänjämät kattilassa ja kasta ruusut sulaan steariiniin. Anna jähmettyä ja jäähtyä.



Sytykeruusut jähmettyvät kätevästi yhdessä suuressa munakennossa. Myöhemmin voit käyttää isonkin kennon vielä takan sytytykseen.
 

torstai 21. tammikuuta 2016

Sinkkuelämää

Eilen ihmettelin Facebookissa, että miksi ihmeessä tässä postimerkkirullan pahvikotelossa on kortsun kuva:






sekä naureskelin tämän linkin http://www.thelocal.se/20160118/mystery-giant-ice-penis-causes-headache-in-gothenburg jääpenikselle. Olenkin saanut ystäviltä hyväntahtoista kuittailua siitä, että siitä puhe, mistä puute. Yksi ystävä jopa lupasi muistaa minua iltarukouksessaan asian tiimoilta... No pakko myöntää, että miesrintamalla on ollut aika hiljaista, ollut jo pidempään. Kaiken maailman verkkoja on kyllä viritelty, on kokeiltu Tinderiä, Suoli24:ta sekä Facebookin sinkkupalstoja, ei vaan ole tärpännyt. Jokunen ihan hyvänoloinen, normaali mieskin noiden kautta on tullut tavattua, mutta jollei kipinöi, niin ei kipinöi. Joskus siis sanonta "Vika ei ole sussa" saattaa pitää paikkaansa, vaikka yleensähän se tarkoittaa sitä, että vika on just ja nimenomaan sussa. Omasta mielestäni kuitenkin se oman elämän jakaminen jonkun kanssa on niin iso juttu, ettei sitä voi tehdä ihan kenen tahansa kanssa, vaan sen pitää olla sellainen tyyppi, jonka kanssa kipinöi. Ja jollei se kipinöi alussa, hyvin todennäköisesti se ei kipinöi myöhemminkään. Tietenkään en oleta, että kymmenen vuoden päästä kipinöi samalla lailla, mutta haluan, että vielä kymmen vuoden kuluttuakin se toinen tyyppi sytyttää edes jollain lailla. Mieluummin olen sitten yksin, kuin huonossa suhteessa, tai suhteessa, joka on periaatteessa ihan hyvä, mutta jossa minun ei ole hyvä olla. En halua havahtua kymmenen vuoden kuluttua siihen, että hei, ei tämä ollutkaan sitä, mitä halusin, mutta on liian vaikeaa lähteä suhteesta.


Oma lukunsa on sitten tietysti nämä Internetin hullut miehet. Ne, jotka haluavat lähettää kuvia pippelistään ja vaihdossa haluavat kuvia sun rintavarustuksesta. Ei kiitos, en halua kuvia sun pippelistä enkä varsinkaan halua lähettää sulle kuvia itsestäni. Pikku vinkki, miehet: hyvin harva nainen syttyy pippelinkuvista. Ainakaan jos ette ole tunteneet pidempään tai edes ikinä tavanneet kasvokkain.

Puhdasverisiin kusipäihinkin on tullut törmättyä, siis sellaisiin, jotka hyvillä mielin pyörittävät useampaa naista yhtä aikaa, esittelevät sut äidilleen ja sitten dumppaavat seuraavalla viikolla saatesanoilla "En mä ole vielä valmis mihinkään vakavaan" ja sitä seuraavalla viikolla luet facebookista, että tämä mies seurustelee henkilön XXXXX kanssa, etkä se henkilö suinkaan ole sinä. Jopa blondinaivoilla voit päätellä, että henkilön XXXXX kanssa on tapailtu samaan aikaan kuin sinulle on puheltu yhteenmuutosta. Hetken sitä tuntee itsensä typeräksi ja aika pitkän aikaa katkeraksi, mutta lopulta voi huokaista helpotuksesta kun on päässyt tällaisesta tyypistä eroon.

Tällaisten kokemusten jälkeen sitä alkaa pikku hiljaa menettää uskoaan miehiin, mutta sitten tapahtuu jotain, mikä saa ajattelemaan, että tuollaisen miehen minäkin joskus haluan. Viime viikolla tarvitsin kaappeihin lisätilaa ja  laitoin yhden muumimukin Facebook-kirppikselle myyntiin. Mies mukia hakiessaan sanoi, että tämä menee vaimolle, kun kuulin sen kerran mainitsevan, että se haluaisi tämän mukin. Siis on olemassa noin ihania miehiä, että ne kuuntelevat vaimojaan, ja vielä toteuttavat niiden toiveita! Tämä oli mielestäni aivan suunnattoman ihanaa, ja tuon miehen vaimo on kyllä oikea onnentyttö.


 Sinkkuelämässä ja varsinkin yksinasumisessa on monia hyviä puolia: voi hankkia just niin monta koiraa kun haluaa ja sisustaa just niin kuin haluaa, vaikka maalata kaiken vaaleanpunaiseksi, jos haluaa (ja minähän haluan!). Ei tarvitse siivota kuin omat jäljet ja kukaan ei valita siitä, jos laittamasi ruoka on pahaa (mitä se aika usein on). Voi käyttää niitä rumia, mutta mukavia alusvaatteita eikä tarvitse ajella säärikarvoja, jos ei jaksa. Mutta sitten tulee niitä hetkiä, kun toivoisin kovasti, etten olisi sinkku: esimerkiksi se, kun iho kuivuu talvella ja olisi kivaa, kun joku rasvaisi mun selän. Ja se läheisyydenkaipuu muutenkin. Koiria on ihana halia, mutta valitettavasti se ei ole sama, kun halia toista ihmistä. Ja olisi myös ihanaa, jos olisi joku, joka hoitaisi koiriani, kun matkustaisin toiselle puolelle maailmaa katsomaan Bruce Springsteeniä ;)

Olen ollut hieman arka tekemään alotteita ja ilmaisemaan kiinnostustani. Näin vanhemmiten olen kuitenkin todennut, että jos sellainen ihme käy, että löytyy kiinnostava mies, mitä siinä menettää, jos tekee aloitteen? Muutama kuukausi sitten näin baarissa miehen, joka muistutti erittäin paljon nuorta Bruce Springsteeniä. Minä, joka olen suuri Bruce-fani ja jonka mielestä nuori Bruce on maailman seksikkäin mies (ja kyllähän se Bruce edelleenkin tihkuu seksiä), ajattelin tietenkin, että tämä on kohtaloa ja keräsin rohkeutta, ja meninkin juttelemaan.  Pakithan siinä tuli, mutta katunut olisin, jollen olisi edes yrittänyt. Harjoitushan sitä paitsi tekee mestarin, ja kun saa tarpeeksi monet pakit, ei ne tunnu enää niin pahalta ;)


Kai sitä pitäisi yrittää saada vähän vipinää taas miesrintamalle. Kuulemma ne ei kotoakaan tule hakemaan, joten jotain täytyisi asian eteen tehdä. Tänään sain uuden puhelimen ja päätin, että ainakin Tinder-tili saa jäädä tuohon menneen talven Lumiaan eikä uuteen puhelimeen sitä tule. Muutenkin tuo nettideittailu tuntuu kovin ahdistavalta, joten kaipa ne miehet täytyisi oikeassa elämässä tavata. Kenties joku uusi harrastus?

tiistai 19. tammikuuta 2016

Jäälyhtyjä ja jäätaidetta

Kelit ovat olleet erittäin suotuisat jäälyhtyjen sun muiden jäätaideteosten tekemiseen. Minäkin olen innostunut! Käytössä on ollut kakkuvuoka ja erilaisia koristeita kaappien perältä.



Jäälyhtyjä on helppo jäädyttää kakkuvuokaan, siinä kun on valmiina reikä kynttilälle.Ensimmäinen kakkuvuokakokeilu meni hieman pieleen, sillä puolukat hajoilivat ja levisivät. Pohjasta tuli kaunis, sellaisen olisin halunnut koko lyhdyn olevan: 



Jos haluaa koristeita tasaisesti koko lyhtyyn, täytyy se jäädyttää erissä. Muuten esimerkiksi puolukat tuppaavat joko kellumaan pinnalla tai putoamaan pohjalle. Eli ensin pohjalle yksi kerros vettä ja koristeita, sen jäädyttyä uusi kerros päälle.






Tässä lyhdyssä käytin koristeena Tigerista ostettuja koristeperhosia.






Amarylliksen kuihtuneita kukkia jäädyttämällä sai aikaan eläväisen värin.



Lumiukkokelejä ei ole muuten ollut, mutta Lidlistä sai silikonivuoan, johon lumiukon saattoi tehdä.






Puihin ripustettavissa taideteoksissa vain mielikuvitus on rajana. Serveteistä voi leikata kuvioita, jotka liimaa hieman kostean jään pintaan (jään voi kostuttaa esim. suihkepullolla). Kuvion päälle kun suihkuttaa suihkepullolla vettä ja antaa jäätyä, tulee koristeesta lumisateenkin kestävä.


Kylmällä kuistilla jäätaida säilyy hyvin.





Tähän olen jäädyttänyt ruoansäilytysastiaan tekokukkakimpun. Myös esim. maitopurkkeihin voi jäädyttää vaikkapa joululta jääneet hyasintit.

Vielä on jäälyhtykelejä tällä erää ainakin muutama päivä jäljellä! Joko sinä olet tehnyt jäälyhtyjä?

torstai 14. tammikuuta 2016

Kesän 2015 kukkaloistoa

Näin keskellä talvea on mukava palata hetkeksi viime kesän kukkakuviin, ja miettiä, mitä hankkia tänä vuonna lisää ja mitä tehdä toisin. Viime kesä oli kylläkin hyvin kylmä ja sateinen, mikä verotti ainakin omia kukkijoitani paljon.

Oma pihani oli saanut rauhassa villiintyä viitisen vuotta, ennen kuin ostin talon pihoineen. Vieläkin on paljon hommaa, mutta pikku hiljaa piha alkaa saada muotoa. Tarkoituksena on kunnioittaa vanhaa pihaa ja tuoda sinne lisää perinnekasveja.





Pihastani löytyy tällaisia tumman pinkin värisiä pioneja. Näissä oli viime vuonna lähes 200 nuppua, kukinta oli komea! Viime kesänä sain ystävältä pistokkaan vaaleanpunaisesta pionista, saa nähdä, lähteekö se kasvuun.






Pihassani oli talon ostaessani harmillisen vähän kukkapenkkejä ja kukkaryhmiä. Tämän kukkapenkin olen rakentanut itse, laajentaen joka vuosi vähän lisää. Siinä on vielä paljon tyhjää, kun olen jättänyt kukille leviämisvaraa, mutta kevällää penkissä kukkii narsisseja, tulppaaneita ja krookuksia, kesällä mm. liljoja ja leimuja.






Pelargoni on yksi suosikkikukistani, sillä se on näyttävä ja kohtuullisen helppohoitoinen, ei vaadi kuin suojan pahimmalta sateelta ja vettä silloin tällöin. Yritän talvettaa pelargonit joka vuosi, ja joka vuosi osa niistä selviää, osa ei. Minulla ei ole mitään viileää varastoa, jossa ne voisivat talvehtia, joten koetan onneani aina laittamalla ne talveksi ikkunalaudalle ja kastelemalla silloin tällöin.



Juhannusruusu on pihani alkuperäisasukki. Se kukki viime vuonna kylmän kesän vuoksi vasta heinäkuussa.


Kultapallokin kukki myöhään.








Liljatkin kukkivat niin myöhään, että ehtivät kukkaan vasta samaan aikaan syysleimujen kanssa.


Kuistin portaikon kaiteessa oli tällainen miljoonakello/pelargoniasetelma. Pelargonit siirsin talvehtimaan sisälle syyskuussa, miljoonakellot jätin kylmälle kuistille. Siinä ne kukkivat joulukuun loppuun asti, kunnes pakkaset tappoivat ne.





Nämä tulppaanit taitavat olla ikivanhoja, ja silti nousevat joka kevät esiin ilahduttamaan kukinnallaan.



Kuistin päädyssä on syreeni, jonka tuoksu on kevätkesällä niin huumaava!


Lidlistä ostin tällaisen ruusun keväällä, yllätys oli melkoinen kun se alkoi heinäkuussa kukkia, muistaakseni tämän piti olla vaaleanpunainen :) No, todella kaunis noinkin.


Piharakennuksen edessä on rykelmä Vanamon ruusuja. Nämä paitsi ovat superkauniita, tuoksuvat ihanalta.

Viime vuonna tuli istutettua lisäksi ainakin särkynyttä sydäntä, palavaa rakkautta sekä syksyllä 293 kukkasipulia. Toivottavasti kaikki nämä ovat selvinneet talvesta ja pääsisin nauttimaan niiden kukkaloistosta keväällä ja kesällä :)

Pihastamme löytyy viisi vanhaa, noin 60-vuotiasta koivua, pari pienempää koivua, kolme omenapuuta, yksi suuri syreeni ja kolme pienempää, kaksi terijoen salavaa, jasmiini sekä visakoivu, ja ruusupuskia, joten haravoitavaa riittää. Haravoiminen on kuitenkin minusta mukavaa, enkä jaksa vaivautua mihinkään "poppakonsteihin", kuten ajelemaan lehtiä pienemmäksi tai keräämään niitä ruohonleikkurilla. Sitä paitsi parinkymmenen tunnin haravointiurakka käy hyvin liikunnasta ;) Ja kaikesta haravoimisesta huolimatta niitä lehtiä jää aina jonkin verran nurmikon ravinteeksi. Kuivia lehtiä otan aina muutaman säkillisen jemmaan, jotta saan niistä ja risusilpusta kuiviketta kompostiin talvella.


Nyt kun päivät ovat alkaneet pikku hiljaa pidentymään, voikin jo kohta alkaa miettiä ensi kevään ja kesän puutarhajuttuja. Joko sinun puutarhamietintämyssysi on päässä?