DIY: Betonisaappaat

Kyseessä on siis tuikkulyhtyinä käytettävät, ei ne mafialeffoista tutut betonisaappaat... Vihdoin sain nämä valmiiksi! Vähän hävettää myöntää, että ovat olleet tuossa varmaan pari kuukautta vain pitsinauhoja vailla. No, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan! Muotteina käytin omia, rikki menneitä kumppareitani sekä lasten kumppareita, jotka löysin kirpputorilta.

BETONISAAPPAAT

Tarvikkeet:

S30 Sementtilaastia (rautakaupasta)

Vettä

Ämpäri tms. betonin sekoitusta varten

Kauha tms. sekoittamiseen

Kumisaappaat

Öljyä

Tuikkujen tai muovisten lyhtykynttilöiden kuoria

Hanskat

Koristeita oman mielen mukaan, esim. pitsinauhaa

Hanskat ovat ihan ehdottomat betonia käsitellessä, sillä se voi ärsyttää ihoa!

Tee näin:

1. Aloita öljyämällä saapas kevyesti sisältä. Tämä auttaa saappaan irroitusta valmiin työn päältä. Itse kaadoin vähän öljyä saappaaseen ja kallistelin sitten saapasta niin, että öljy valui kaikkialle saappaan sisälle.

2. Sekoita betoni. Tätä nimikkeellä S30 Sementtilaasti kulkevaa betonia saa joka rautakaupasta 25 kilon säkeissä. Säkki maksaa kaupasta riippuen noin 5-7 euroa. Pussin kyljessä on jonkinlainen ohje sekoitussuhteesta, mutta parhaiten sen oppii kokeilemalla.

Huomaa, että S30-sementtilaasti vaatii plusasteiden puolella olevat työskentelyolosuhteet.Nyt kelien viilentyessä betoni kannattaa sekoittaa ulkona ja viedä tekeleet sisälle kuivumaan.

Kannattaa sekoittaa betoni pienissä erissä, noin kolmasosa kymmenen litran ämpäristä kerrallaan, ellei sinulla ole betoninsekoituskonetta. Liian iso määrä betonia on vaikea saada sekoitettua kunnolla ämpärin pohjaa myöten. Betonin sekoitus ilman konetta ei myöskään ole heikkoranteisen hommaa, sillä se on yllättävän raskasta. Itse sekoitin betonin ämpärissä lastan avulla.

Kannattaa ensin kaataa betoni ämpäriin ja lisätä sitten vettä pikku hiljaa. Näissä hommissa vähän liian löysä betoni on liian kuivaa parempaa!

3. Kaada betoni saappaisiin ja ravistele saapasta kunnolla, jotta ilmakuplat hajoavat.

4.. Paina lyhtykynttilän kuori suunnilleen keskelle saapasta tuikun paikaksi.

5. Anna kuivua muutama päivä, poista sitten saapas betonin päältä ja anna kuivua vielä päivä tai pari.

Tämä saappaan irroittaminen olikin ehkä koko homman raskain osa! Leikkasin saapasta auki ja sitten väkivalloin kampesin sen betonin päältä.

6. Koristele saappaat haluamallasi tavalla! Itse käytin ihan vaan pitsiä, ja isompiin saappaisiin laitoin lisäksi pienet kärpässienet koristeeksi.

Erittän raskaana oleva Emma-koira haluaisi ängetä joka kuvaan mukaan! Emmaa ärsyttää, kun ei saa tarpeeksi huomiota, vaikka on sentään raskaana!! (Tarpeeksi huomiotahan olisi olla huomion keskipisteenä 24/7).

Liimasin pitsin kosteudenkestävällä Erikeeperillä, mutta silti aion säilyttää saappaat katoksen alla, ettei pitsi homehdu.

Lisää betonitöitä löydät täältä:

Betonituikut

Sydän-tuikkualusta betonista

Betonikranssi

Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus aloittaa vähän haastavampaa DIY-projektia eli Emman pentulaatikkoa :) Isä jo lupautui sellaisen meille tekemään, mutta haluan tehdä sen itse. Tietysti isän tekemästä tulisi hienompi, mutta tämä pentuprojekti on niin tärkeä minulle, että haluan tehdä laatikonkin itse :) 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Meille taitaa tulla minimonstereita!!

Nyt eletään jännittäviä aikoja Sinkkulaaksossa! Erittäin optimistinen olen kyllä jo sen suhteen, että meille on viiden viikon sisään syntymässä minimonstereita!

Emmalla alkoi olla jo kahden viikon kuluttua astutuksesta vauvapalloa näkyvissä! Näin aikaisinhan ei pitäisi koiralla vielä tiineyden oikeastaan näkyä, mutta kuulemma ensikertalaisilla saattaa vatsanseutu kerätä nestettä sen verran, että vauvamaha näkyy todella aikaisin. Plus että Emma on todella pieni hippiäinen, joten se vauvamaha ei pääse "hukkumaan" vyötärönseudulle.

Nyt Emma on viidennellä viikolla, ja massua on tullut vielä vähän lisää:

Myös nisät ovat alkaneet turvota. Joko tämä tyttö on erittäin paksusti valeraskaana tai sitten sen massussa kasvaa pieni minimonsterilauma <3

Emma ei ole ikinä ollut valeraskaana siten, että sen maha kasvaisi ja nisätkin turpoaisi, joten en jaksa uskoa siihen mahdollisuuteen, vaikka toki tässä on saattanut niinkin käydä. Tässä vaiheessa tiineyden olisi jo voinut varmistaa ultraamalla, mutta moni kokenut kasvattaja on sitä mieltä, että se ultra on vähän rahanhaaskausta, siinä kun ei voi varmistua pentujen lukumäärästä, ja ne pennut saattavat jopa jäädä kokonaan havaitsematta ultrassa. Niinpä me Emman kanssa odotellaan vielä pari viikkoa, ja mennään sitten suoraan tiineysröntgeniin, jossa sitten nähdään, montako minimonsteria on tulossa!

Tässä vaiheessa tiineyttä narttu saisi vielä liikkua ihan normaalisti, ja itse asiassa runsaskin liikunta olisi suotavaa, sillä hyvä lihaskunto helpottaa synnytystä. Emmalla on kuitenkin jo vauhti alkanut hidastua, normaaliin vähän reilun tunnin lenkkiin kuluukin jo puolitoista. Lenkkeillä aiotaan kuitenkin edelleen, mutta toki mammakoiran tahtiin :) Enimmäkseenhän monsterit liikkuvat vapaana, joten Emma saa liikkua omaan tahtiinsa sen verran kuin haluaa.

Jos nyt sisimmäsäsi läikähti ja olet kiinnostunut minimonstereista, tällainen yhdistelmä olisi tulossa:
https://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI53609/13&ReknoI=FI36386/13

Ja jos sydämessäsi on monsterinmentävä aukko ja luulet, että voisit läpäistä kasvattajan ostotarkastuksen, voit ottaa yhteyttä osoitteeseen:

jenninkinkkuelamaa@gmail.com

Jokaiselle minimonsterille pyritään löytämään paras mahdollinen koti, ja se paras mahdollinen koti juuri sille monsterille. Vaikka koti olisi loistava, kaikki koirat ja ihmiset eivät vaan sovi yhteen ja  saman pentueen koirienkin luonteissa on paljon eroja. Minimonstereilla ei tule olemaan näyttely- tai muutakaan harrastuspakkoa, mutta rakkauspakko on :)

Luonnollisestikin minimonsterit tulevat olemaan luovutettaessa rekisteröityjä, sirutettuja, terveystarkastettuja ja useaan kertaan madotettuja.

Tässä vielä itse monsterimamma pienenä pentumonsterina:

Niin toivon, että meillä vipeltää kohta kokonainen lauma minimonstereita!

Pikkuhevosenkin kanssa ollaan muuten edistytty, eilen pääsin ekaa kertaa kärryjen kyytiin! Kyllä on taitava pikkuhevonen :) Taluttajan kanssa mentiin vielä, mutta eiköhän tästä kohta päästä jo tositoimiin!

Tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, että pikkuhevosenkin maha näyttää vähän siltä, että sielläkin olisi minimonsteri tulossa ja niinhän siellä onkin :) Sitä saadaan onneksi odotella vähän pidempään, huhti-toukokuun vaihteessa 2018 on laskettu aika. Kyllä on nyt vauvauutisia Sinkkulaaksossa!

Näissä eläimellisissä ja eläinvauvamaisissa tunnelmissa toivotan kaikille oikein ihanaa viikonloppua!

DIY: Sytykesipsit

Sytykesipsit tuntuu olevan tämän talven hitti (ja oli se vissiin viime talvenkin). Koska lämmityskaudella minunkin tönössäni palaa joka ilta takkatuli, sytykkeille on käyttöä. Aikaisemmin olen tehnyt sytykeruusuja ja sytykekäpyjä, mutta nämä vaikuttivat nopeammilta ja helpommilta, joten päätin kokeilla näitäkin.

Sytykesipsit

Tarvikkeet:

Kynttilänjämiä

Vanulappuja

Kattila kynttilänjämien sulattamista varten

Pinsetit

 Leivinpaperilla vuorattu pelti

Tee näin:

1. Sulata kynttilänjämät kattilassa miedolla lämmöllä, ettei steariini ala kärytä. Jos et halua ruskeita sytykesipsejä, kannattaa käyttää vain yhdensävyisiä kynttilöitä.

2. Kasta vanulaput sulaneeseen steariiniin pinsettien avulla. Aseta ne jäähtymään leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle. Myös muu tasainen alusta käy, mutta leivinpaperi helpottaa irrottamista huomattavasti!

3. Irrota laput leivinpaperista varovasti lappujen jähmetyttyä. Ne jähmettyvät noin 10-15 minuutissa.

Minä tein nämä vain omaan käyttöön, joten en niin paljon välittänyt ulkonäöstä. Jos kuitenkin teet näitä lahjaksi, näitä voi koristella esimerkiksi leikkaamalla vanulapun päälle ympyrä servetistä. Servettiä ei tarvitse kiinnittää, kunhan vain dippaa sen vanulapun kanssa steariiniin niin se jähmettyy kiinni. Käytä kuitenkin vain servetin päällimmäinen kerros. Jos servettikikkailu ei innosta, sytykesipseistä saa helposti lahjansaajan näköiset käyttämällä hänen lempiväristänsä steariinia.

Hyvän lahjarasian näille saa tuunattua vaikkapa Pringles-purkista tai muusta pyöreästä pahvipakkauksesta :)

Pakkohan näitä oli heti kokeilla! Ei muuta kuin sipsi puiden sekaan ja tulitikkua perään. Tämä ei syttynyt ihan yhtä helposti kuin esim. sytykeruusu, mutta paloi hyvin ja kauan, ja puut syttyivät hienosti!

Jaetaanpa muuten vielä paras takanluukunpuhdistusniksi ikinä:

Kostuta talouspaperi, länttää siihen vähän tuhkaa ja pyyhi! Tulee helposti ihanan puhtaat lasit!

Jostain luin, että jatkuvasti käytettynä nämä steariinilla höystetyt sytykkeet jättävät hormiin vahamaisen pinnan, mikä ei ole hyvä juttu. Uskoisin tämän pitävän jokseenkin paikkaansa, joten itse ainakin pyrin siihen, ettei ihan joka kerta tulisi sytytettyä näillä. Satunnaisessa käytössä kuitenkin tosi hyviä! 

Tämä oli kyllä ihanan helppo askartelu ja kaikista kokeilemistani sytykevaihtoehdoista taidan jatkossakin tehdä vaan näitä, vaikka onkin vähän harmillista, että näihin joutuu käyttämään uusiomateriaalia (vanulaput). Onneksi kynttilänjämät sentään ovat kierrätysmateriaalia! 

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

Ps. Jouluun on tänään enää 100 päivää! Sinkkiksen sisarblogissa Kinkkuelämää-joulublogissa

ollaan jo jouluvalmistelut aloitettu! 

Koppakärryjen tuunaus

Pahoitteluni heti alkuun: postaus ei valitettavasti ehkä kiinnosta ei-hevosihmisiä.

Tuossa jokin aika sitten mietin, että olisi kiva opettaa pikkuheppa ajolle. Nuoresta iästä johtuen ratsastusta ei voi harrastaa kovin useasti viikossa eikä kauhean pitkiä aikoja kerrallan. Mutta kärrytellä voisi enemmän ja kauemmin, kun se ei rasita niin paljon kuin ratsastus. Niinpä aloin etsiä Stellalle edullisia koppakärryjä, ja sellaiset löytyivätkin melko pian kaverin kaverilta.

Kuten kuvista näkyy, ulkonäöllä nämä kärryt eivät koreilleet ja ruostettakin niistä löytyi melkoisesti. Vaikka kärryt tulivatkin vain satunnaiseen harrastekäyttöön, on silti mukavaa, että ne miellyttävät silmää. Niinpä päätin ottaa pensselin kauniiseen käteen ja maalata nämä.

Ensin täytyi kuitenkin rapsutella irtonaiset maalit ja pahimmat ruosteet pois. Irrotin ensin kärryistä penkin, jotta sain joka paikan kuurattua. Käytin teräsharjaa ja sitruunahappoa, joka oli laimennettu vedellä. Kaupasta siis ostin ihan tavallista sitruunahappoa, laimensin vedellä, kastoin teräsharjaa happoon ja harjasin koko kärryt läpi. Useampi tunti siihen meni ja kyllä tuli selkä kipeäksi!

Seuraava vaihe oli pohjamaalaus. Pohjamaalina käytin Ferrex-ruosteenestopohjamaalia. Maalasin koko kärryt yhteen paksuun kertaan tällä maalilla.

Ne näyttivät heti PALJON paremmilta! Valkoinen ei tietenkään riittänyt, vaan halusin näistä söpön vaaleanpunaiset. Maalikaupan myyjä jostain syystä suositteli minulle näihin Helmi-kalustemaalia, mutta en uskonut, että sisätiloihin tarkoitettu kalustemaali kestäisi ulkona. Vaikka kärryt säilytetäänkin katoksessa, kastuvat ne ajoreissuilla välillä kuitenkin.

Niinpä ostin litran purkin Miranolia, joka sävytettiin vaaleanpunaiseksi. Miranol soveltuu niin sisään kuin uloskin.

Miranolilla maalasin kahteen kertaan.

Sitten olikin vielä ongelmana penkki: eihän nyt näin hienoihin kärryihin voi vanhaa, kulahtanutta penkkiä enää laittaa! Ensin ajatuksena oli vain verhoilla penkki uudelleen, mutta sen runkona ollut vaneri olikin mädäntynyt, kun oli kastunut eikä tietenkään keinonahkaverhoilun takia ollut päässyt kuivumaan. Niinpä isä sahasi minulle vanerista samanmuotoisen penkin rungon. Äidiltä sain palan vanhaa petauspatjaa, josta leikkasin tuplapalat pehmusteeksi. Eurokankaasta ostin keinonahkaa penkin päälliseksi.

Ei muuta kuin penkki kärryihin ruuveilla kiinni ja valmista on!

Täytyy kyllä sanoa, että tämä tuunaus on ollut kyllä kaikista tekemistäni isotöisimpiä ja aikaavievimpiä! Sain onneksi tallikaverilta apua, mutta siltikin tähän kului useita tunteja. Maalit eivät myöskään olleet ihan halpoja. Mutta kyllä lopputulos miellyttää silmää! Vihdoin sain tiistaina valjaatkin suutarilta, joten nyt pitäisi vaan saada polle enää kärryjen eteen ja lähteä ajelemaan! Tuossa yksi päivä valjaita sovitellessani totesin, että niissä on mielestäni ihan liikaa ylimääräisiä remmejä, joiden paikkaa en tiedä, joten on pakko odottaa, että saan asiantuntevaa valjastusapua :D

Vauhdikasta viikonloppua kaikille!

Hyvää Suomenhevosen päivää!

Tänään on liputuspäivä, mutta syy siihen ei taida olla kaikilla tiedossa. Tänään on nostettu liput salkoon kansallisaarteemme suomenhevosen kunniaksi!

Sen turpa on samettia ja sydän kultaa. Suomenhevonen on 110-vuotisen historiansa aikana kokenut monenlaista: se on ollut pelto- ja metsätöissä, sotahevosena, ravurina ja ratsuna. Tämä uuttera ja peloton toverimme on ehdottomasti ansainnut oman päivänsä ja lipun salkoon sen kunniaksi!

Minulla on ollut kunnia tuntea elämäni aikana monta hienoa suomenhevosta, vaan hienoin ja rakkain niistä on ja tulee aina olemaan jo edesmennyt tammani Maalveera, tuttujen kesken Veera tai Rukka. Tuon lempeän ja kiltin tamman kanssa tuli koettua monenmoista ja ikuisesti olen kiitollinen, että sain sen kanssa kymmenen vuotta kulkea samaa polkua.

Kun Veerasta aika jätti viisi vuotta sitten, ajattelin, etten enää ikinä hanki uutta hevosta. Ketään Veeran veroista ei tulisi koskaan.

Ei varmaan tulekaan. Se tulee aina olemaan se elämäni hevonen. Mutta sinne sydämeen mahtuu kuitenkin toinenkin, ja niin vihdoin viime kesänä elämääni saapui pieni mutta pippurinen Stella.

Stella on toisaalta niin erilainen ja toisaalta niin samanlainen kuin Veera. Stella on omanarvonsa tunteva pippurinen neiti, jolle ei ryppyillä. Mutta on silti on kuitenkin kivaa aina välillä laittaa pää mamman kainaloon ja pyytää rapsutusta.

Stella on niin nuori, että lähes tulkoon kaikki on sen kanssa vielä uutta ja jännittävää. Jännittävintä on ehkä ollut olla ensimmäinen ihminen, joka sen selkään on kiivennyt ja joka on sillä ratsastanut. Tällä viikolla minusta tulee toivottavasti myös ensimmäinen, joka sillä on koskaan kärryillä ajanut!

Vaikka suomenhevoset ovat yleisesti ottaen aika ahnetta porukkaa, en ole ikinä tavannut niin ahnetta hevosta kuin Stella! Se varmaan kiipeäisi leipäpalasta vaikka puuhun, jos osaisi. Osittain siksi se on ollut niin oppivainenkin, kun herkuilla on helppo motivoida.

Veera oli hyvin herkkä hevonen, ja se opetti ratsastamaan kauniisti, ohjasta kiskomatta ja painoapuja käyttäen. Stellalla kun ei ollut kukaan koskaan aikaisemmin ratsastanut, olen päässyt toteuttamaan samoja oppeja sillä. Se onkin osoittautunut mainioksi ratsuksi, jonka kanssa ratsunalkeiden opetteleminen on ollut todella helppoa! Kuinka helppoa se on jatkossa, sen näyttää aika.

Olen ollut todella onnekas, kun elämässäni on ollut ja on edelleen näin upeita suomenhevosia. Ilman näiden hevosten rintamalla taistelleita ja jälleenrakentamisessa auttaneita esi-isiä voisi meidän suomalaisten historia ja nykyelämä olla erilaista.

Niinpä siis lippu salkoon suomenhevosen kunniaksi, se jos joku on sen ansainnut!