sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Katsaus vuoteen 2017

Aina näin vuodenvaihteessa tulee mietittyä kulunutta vuotta. Vuodesta 2017
 voin sanoa, että se on ollut minulle erittäin hyvä!

Yksi parhaista jutuista vuonna 2017 oli tämä:


Ihana oma pieni suomenheppa <3 Hevosenomistajuus 5 vuoden tauon jälkeen on ollut outoa ja ihanaa. Toivottavasti meillä on Stellan kanssa vielä yhteisiä vuosikymmeniä edessä!


Toinen tämän vuoden suuri juttu oli tietysti Minimonsterit:


Vieläkin on vaikea uskoa, että tuo niin pitkäaikainen haave tuli vihdoin tänä vuonna todeksi. Neljä ihanaa pikku-Emmaa!



Minimonstereiden ja hevosen myötä vuosi 2017 oli melko kiireinen varsinkin loppuvuodesta. Mutta se oli sitäkin antoisampi!

Liian vähän jäi aikaa tuunauksille, ja sen suhteen aionkin vuonna 2018 parantaa tapani! Jotain kivaa sain sentään tänäkin vuonna aikaiseksi.






Jos nyt pitää jotain negatiivista löytää vuodesta 2017, niin kieltämättä vähän kyrsii, että olen edelleen sinkku. Mutta minkäs teet kun hyvää en ole löytänyt ja huonoa en huoli!

Oma vuodenvaihde menee tänäkin vuonna kotosalla koirien kanssa, sillä Jeppe pelkää pauketta. Tosin tänä vuonna sen kuulo taitaa olla jo sen verran heikentynyt, että jospa Jeppe ei niin paljon pauketta kuulisi. Illalla aion vielä herkutella mozzarella-pestopastasalaatilla, sienisalaatilla ja jouluruuanjämistä itsetehdyillä sämpylöillä. (Jos laatikonjämiä on vielä jemmassa ja haluat niitä hyötykäyttää, ohjeen löydät täältä.)


Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulupukki matkaan jo käy...

... ja niinpä haluan toivottaa kaikille Sinkkiksen lukijoille hyvää joulua!


Lisää joulufiiliksiä Joulublogin puolella!

Hyvää joulua kaikille!

tiistai 12. joulukuuta 2017

Minimonsterimaista!

Ihan alkuun pahoittelen blogihiljaisuutta, mutta minimonsterit, hevonen ja työt ovat pitäneet minut niin kiireisenä, ettei aikaa ole yksinkertaisesti ollut.

Tämä viikko on alkanut itkunpuuskilla ja niitä on luvassa vielä lisää, sillä ihanat minimonsterit Taisto, Paavo ja Justiina lähtevät torstaina uusiin koteihinsa. (En pysty edes kirjoittamaan tätä itkemättä.) Mitään itkunaihettahan asiassa ei oikeasti ole, sillä näillä ihanaisilla on kaikilla tiedossa aivan huippukoti, jossa riittää rakkautta, koirakavereita ja tekemistä. Ja parasta on se, että kaikki pennut jäävät suunnilleen viiden kilometrin päähän, joten näen niitä varmasti jatkossakin usein ja toivon mukaan tulevat usein meille hoitoonkin! Mutta minkäs teet, olen aina ollut hyvin itkuherkkä ja ajatus siitä, että neljän minimonsterin sijasta onkin kohta enää vain yksi, saa kyyneleet välittömästi silmiin.





Vasemmalta oikealle: Taisto, Paavo, Rukka ja Justiina.

Minimonsterit ovat ulkoilleet jonkin verran, ja kaikki ovat hienosti jo ymmärtäneet, että pissoja ja kakkoja voi tehdä uloskin! Parhaiten sen on sisäistänyt pieni pullea Taisto, joka hienosti jo joka kerta ulkona käydessään pissaa ja kakkaa.



Vien minimonsterit ulos aina tässä pyykkikorissa, sillä sillä saa helpoiten kaikki kerralla ulos. Justiina on kaikista innokkain ulkoilija, se yrittää livistää ovesta ulos joka kerta, kun se aukeaa!

Pieni sileäturkkinen Rukka palelee helposti ja pyrkiikin toisinaan äkkiä takaisin koriin ja huutaa että nyt sisään!

Vauhtia näiltä vipeltäjiltä ei puutu! Pennut ovat aitauksessaan enää ainoastaan öisin ja silloin, kun olen töissä, ja muutoin saavat vipeltää vapaana. Lihaksisto ja luusto tarvitsee paljon liikuntaa kehittyäkseen, joten pyrin tarjoamaan pennuille mahdollisimman paljon tilaa liikkua.




Näillekin kirpparilta löydetyille nukenvaunuille löytyi vihdoin käyttöä! Minimonsterit jopa niissä viihtyivät parin minuutin kuvaussession ajan, kun näissä oli paljon kaikkea kivaa järsittävää!



Minimonsterit ovat vihdoin päässeet myös kiinteän ruoan makuun, ja hyvä niin: mammakoira Emma ei ole enää niin innokas imettämään, kun se alkaa olla melko kivuliasta näiden kanssa. Mutta leikkiä Emma jaksaa näiden kanssa loputtomasti, ja onkin ihanaa, että sille jää kotiin yksi pieni leikkikaveri. Jeppe kun ei niin muiden kanssa leikkimisestä tykkää. Jeppe ei myöskään ole vieläkään lämmennyt minimonstereille, vaan pakenee niitä nykyään usein yläkertaan, pikku termiitit kun eivät vielä portaita pääse ylös. Jeppe taitaa olla meistä ainoa, joka innoissaan odottaa minimonstereiden lähtöä!

Vielä kaksi päivää siis armonaikaa ennen kuin nämä ihanaiset lähtevät. Täytyy ottaa niistä kaikki irti!


Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Ps. Käy myös katsomassa minimonsterimainen joulukorttikuva Joulublogin puolelta!

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Sinivalkoista

Hyvää itsenäisyyspäivää! Sain Mansikoita ja vaahtokarkkeja -blogin Maiculta Sinivalkoista -haasteen. Oikeastaan sain sen tuonne Joulublogini puolelle, mutta toteutan sen nyt tässä Sinkkiksen puolella.

Kovin paljon sinivalkoista ei sisustuksestani löydy, mutta pitihän se itsenäisyyspäivän kunniaksi kerätä sinivalkoiset kuviin!



Vuoden ekat hyasintit tietysti Suomen väreissä!






Nöyrin kiitokseni kaikille, jotka ovat itsenäisyytemme puolesta taistelleet!


Hyvää itsenäisyyspäivää!

torstai 30. marraskuuta 2017

Minimonsterimaniaa!

Minimonsterit ovat poistuneet pentulaatikosta, maailma on niille avoin ja meno on ihan jäätävää!

Sunnuntaina otin ensimmäistä kertaa pentuja aitauksen ulkopuolelle kuljeksimaan, ja kaikki olivat heti hyvin innoissaan. Rohkeita tyyppejä joka iikka, yhtään ei jännittänyt! Vauhtia vaan oli niin kamalasti, että kuvia näistä monstereista on vaikea saada! :D



Jeppe ei ole kyllä ollut tilanteen kehittymiseen yhtään tyytyväinen ja se kyseleekin jatkuvasti, mihin nää voisi palauttaa ja koska. Sorry, Jeppe!

Minimonsterit ovat kasvaneetkin jo ihan hurjasti, eilen tuli täyteen jo 5 viikkoa!

 Justiina

 Rukka

 Taisto

Paavo


Minimonsterit tietysti edelleen nukkuvat ja syövät pentuaitauksessa, ja ovat siellä tietysti aina, kun en ole kotona. Mutta muuten pyrin pitämään niitä vapaana mahdollisimman paljon, jotta lihaksisto ja luusto kehittyvät liikkuessa.

Ruoka on niin hyvää, että kuppiin pitää sukeltaa!


Kaikki minimonsterit ovat varsinaisia sylihiiriä, aina jos istahtaa lattialle niiden ulottuviin, joku vähintään on heti sylissä, usein kaikki ja vielä mammakoirakin!


Tytöt ovat selkeästi poikia vahvaluonteisempia. Kaikki ovat kamalia riiviöitä, mutta todellinen sota syttyy siinä vaiheessa, kun tytöt alkavat tappelemaan. Silloin Emmakin jo rientää väliin!


Emma kun on itsekin ikuinen henkinen kakara, vaikka onkin jo 4-vuotias, se jaksaa leikkiä pentujen kanssa. Pennuilta kun ei pääse pakoon välttämättä edes silloin, kun yrittää piiloutua:


Onneksi sohvalla on mammakoiralle hyvä paikka, johon pienet riiviöt eivät pääse!


Hyvät unenlahjat ovat periytyneet ainakin Paavolle, joka usein simahtaa lelulaatikkoon kesken leikkien:


Maanantaina kun tulin töistä, minua odottikin yllätys! Emma oli olohuoneen ikkunassa odottamassa, kuten yleensäkin, mutta olohuoneen lattialta nukkumasta löytyikin yllättäen suuri seikkailija Taisto!


Taisto oli paennut pentuaitauksesta ja käynyt nukkumaan housujeni päälle (nukun edelleen olohuoneessa, ja yöllä kun tuli kuuma, olin potkaissut ne jalasta).

Aikamoinen poika tuo Taisto! Niin aikamoinen, että se on uskaltautunut jo Jepenkin kanssa leikkimään.


Vähän Taistoa rohkaisin usuttamalla Jepen rotan hännän Taiston suuhun, ja pian se uskalsi napata sen jo itsekin. Ajattelin, että Jeppe saattaisi lämmetä minimonstereille, jos saisi niistä leikkikavereita! :D

Sunnuntaina jo tuli itku ekan kerran, kun ajattelin, että kohta nämä lentävät jo pesästä pois Rukkaa lukuun ottamatta. Rukka jääkin onneksi meitä kaikkia ilahduttamaan äänijänteillään! Tänä aamuna heräsin puoli tuntia ennen herätyskellon soittoa siihen, että Rukka huusi kurkku suorana. Ei sillä mitään hätää ollut, mutta se halusi pois pentuaitauksesta tutkimaan suurta maailmaa. Julmasti annoin sen huutaa, sillä tiesin, että edessä on pitkät 16 vuotta, jos se nyt oppii, että itkemällä saa tahtonsa periksi. Vartti meni, ennen kuin Rukka hiljeni ja nukahti. 


Huomenna saakin avata joulukalenterista jo ensimmäisen luukun. Monsterimaista joulukuun alkua kaikille!

torstai 23. marraskuuta 2017

DIY: Mitä tehdä kynttilänjämistä?

Näin talvella kynttilöitä kuluu hurjasti, minulla ainakin! Varsinkin pöytäkynttilöistä tuppaa jäämään toisinaan melko suurikin jämä, ja itse napsin talteen myös tuikkukynttilöiden pohjalta steariinin jämät, samoin kruunu- ja antiikkikynttilöiden loppupätkät päätyvät uusiokäyttöön.


No mitä niistä kynttilänjämistä sitten voi tehdä, jollei halua heittää roskiin? Tässäpä muutama kokeiltu ja hyväksihavaittu idea!

1. Uudet kynttilät

Kuppikynttilät

Kuppikynttilöihin saat kynttilänjämien lisäksi kierrätettyä myös mummon vanhat, parittomat kahvikupit!
 

Cupcake-kynttilät

Cupcake-kynttilät

Piparikynttilät

 Kun niitä kynttilöitä kerran kuluu, järkevää on tietysti tehdä vanhoista jämistä uusia!

Ohjeet kuvien kynttilöihin löydät täältä:


2. Sytykeruusut

Sytykeruusuihin on oiva kierrättää kynttilänjämien lisäksi kananmunakennot!


Ohjeen löydät täältä:

Sytykeruusuja huomattavasti pienempitöisiä ovat sytykesipsit. Niihinkin saa kynttilänjämät upotettua, mutta miinuksena on se, että vanulaput ovat (yleensä) uudistuotantoa.


Sytykesipsien ohjeen löydät täältä:

Kynttilänjämille löytyy siis paljonkin uusiokäyttöä, älä siis heitä niitä roskiin!
Jos itseä ei jämäaskartelu kiinnosta, kyselepä lähipiiristä, suurella todennäköisyydellä sieltä löytyy joku, joka mielellään ottaa jämät vastaan askartelumateriaaliksi!

Loppuun vielä pakollinen minimonsterikuva, sillä ne vaan on niin ihania <3


Minimonsterit kasvavat hurjaa vauhtia, täyttivät eilen jo 4 viikkoa. Ihan liian pian lentävät jo pesästä pois! Minimonstereista vielä myöhemmin omaa postausta taas tulossa :)


Tunnelmallista loppuviikkoa kaikille!