Vauhtiajoilla

Viikonloppuna tuli poikettua Seinäjoen Vauhtiajoilla kannustamassa siellä Legends-sarjassa kisannutta työkaveria. Ja jos totta puhutaan, ei ajojen iltaohjelmakaan varsinaisesti haitannut.

Asia, joka Vauhtiajoissa kusi ihan huolella, oli aikataulutus. Legendsien ensimmäisen kisan piti olla jo lauantaina, mutta koska radalla oli mennyt niin paljon peltiä ryttyyn, siirtyivät Legendsit kokonaan sunnuntaille. 

No, siitä onneksi selvittiin, sillä ilmeisesti iltaohjelman oli aikatauluttanut joku muu, sillä ihana Pete Parkkonen esiintyi onneksi ajallaan! Pete on kyllä parasta, mitä suomalaisille sinkkunaisille on tapahtunut pitkään aikaan, tai ehkä koskaan.

Seinäjokilaiset miehet sen sijaan eivät olleet lähelläkään parasta, mitä suomalaisille sinkkunaisille voi tapahtua. Olen aina luullut, että hämeenlinnalaiset ovat maailman sisäänpäinlämpiävintä ja sulkeutuneinta porukkaa, mutta seinäjokilaiset taitavat kyllä viedä sen tittelin! Onneksi me viihdyttiin ihan hyvin omalla porukalla, niin ei haitannut vaikka keskusteluyritykset paikallisten kanssa kariutuivat siihen, että vastaukseksi sai murahduksen, tai jos henkilö oli vähän ulospäinsuuntautuneempi, niin kaksi murahdusta. Hekin siis ilmeisesti viihtyvät hyvin omalla porukalla, ja eihän siinä mitään.

Peten keikalla satoi kyllä kaikin tavoin ja koko rahalla, vettä nimittäin tuli ihan taivaan täydeltä. Onneksi jossain vaiheessa kirkastui, ja loppuillan saattoi juhlia ilman sadetakkia.

Vaikka seinäjokilaiset eivät osanneetkaan keskustella, buuata he kyllä osasivat! En voi käsittää, että miksi lähteä katsomaan artistin keikkaa ja sitten buuata artistille! Buuausta sai osakseen Anastacia, joka hölmönä meni paljastamaan, että hänen kitaristinsa on Ruotsista. Hävetti yleisön puolesta. Aikuiset ihmiset...

Sunnuntaina päästiin sitten onneksi seuraamaan kisojakin, vaikka aikataulutus pissi silloinkin, ja pahasti. 

Ennen Legendsiä seurattiin Touring Carsia, vaikka tietysti Legends kiinnosti kaikista eniten.

Varsinaista menestystä ei tällä kertaa tullut meidän tiimille, mutta pääasiahan oli osallistuminen!

Kaiken kaikkiaan Seinäjoen reissu oli kyllä huippuhauska, vaikka se tulikin vietettyä pääosin vain omalla porukalla. Keikoilla oli kivaa yleisöstä huolimatta, artistit olivat huippuja ja kyllähän ne seinäjokilaisetkin vähän lämpenivät kun Neon 2 esitti vanhoja hittejä. Ja yksi mainitsemisen arvoinen asia niin rata- kuin festarialueella olivat bajamajat! Niitä oli tarpeeksi, eli siis ihanan paljon, ja "joka puolella" ja ennen kaikkea ne olivat siistejä! Niistä siis järjestäjälle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! 

                                                     Vauhdikasta alkanutta viikkoa kaikille!

Hyvää Suomenhevosen päivää!

Tänään on liputuspäivä, mutta syy siihen ei taida olla kaikilla tiedossa. Tänään on nostettu liput salkoon kansallisaarteemme suomenhevosen kunniaksi!

Sen turpa on samettia ja sydän kultaa. Suomenhevonen on 110-vuotisen historiansa aikana kokenut monenlaista: se on ollut pelto- ja metsätöissä, sotahevosena, ravurina ja ratsuna. Tämä uuttera ja peloton toverimme on ehdottomasti ansainnut oman päivänsä ja lipun salkoon sen kunniaksi!

Minulla on ollut kunnia tuntea elämäni aikana monta hienoa suomenhevosta, vaan hienoin ja rakkain niistä on ja tulee aina olemaan jo edesmennyt tammani Maalveera, tuttujen kesken Veera tai Rukka. Tuon lempeän ja kiltin tamman kanssa tuli koettua monenmoista ja ikuisesti olen kiitollinen, että sain sen kanssa kymmenen vuotta kulkea samaa polkua.

Kun Veerasta aika jätti viisi vuotta sitten, ajattelin, etten enää ikinä hanki uutta hevosta. Ketään Veeran veroista ei tulisi koskaan.

Ei varmaan tulekaan. Se tulee aina olemaan se elämäni hevonen. Mutta sinne sydämeen mahtuu kuitenkin toinenkin, ja niin vihdoin viime kesänä elämääni saapui pieni mutta pippurinen Stella.

Stella on toisaalta niin erilainen ja toisaalta niin samanlainen kuin Veera. Stella on omanarvonsa tunteva pippurinen neiti, jolle ei ryppyillä. Mutta on silti on kuitenkin kivaa aina välillä laittaa pää mamman kainaloon ja pyytää rapsutusta.

Stella on niin nuori, että lähes tulkoon kaikki on sen kanssa vielä uutta ja jännittävää. Jännittävintä on ehkä ollut olla ensimmäinen ihminen, joka sen selkään on kiivennyt ja joka on sillä ratsastanut. Tällä viikolla minusta tulee toivottavasti myös ensimmäinen, joka sillä on koskaan kärryillä ajanut!

Vaikka suomenhevoset ovat yleisesti ottaen aika ahnetta porukkaa, en ole ikinä tavannut niin ahnetta hevosta kuin Stella! Se varmaan kiipeäisi leipäpalasta vaikka puuhun, jos osaisi. Osittain siksi se on ollut niin oppivainenkin, kun herkuilla on helppo motivoida.

Veera oli hyvin herkkä hevonen, ja se opetti ratsastamaan kauniisti, ohjasta kiskomatta ja painoapuja käyttäen. Stellalla kun ei ollut kukaan koskaan aikaisemmin ratsastanut, olen päässyt toteuttamaan samoja oppeja sillä. Se onkin osoittautunut mainioksi ratsuksi, jonka kanssa ratsunalkeiden opetteleminen on ollut todella helppoa! Kuinka helppoa se on jatkossa, sen näyttää aika.

Olen ollut todella onnekas, kun elämässäni on ollut ja on edelleen näin upeita suomenhevosia. Ilman näiden hevosten rintamalla taistelleita ja jälleenrakentamisessa auttaneita esi-isiä voisi meidän suomalaisten historia ja nykyelämä olla erilaista.

Niinpä siis lippu salkoon suomenhevosen kunniaksi, se jos joku on sen ansainnut!

Suomi 100 -tuotteita

Viime viikolla piti ostaa lahja ja halusin ostaa lahjaksi jotain kaunista ja kotimaista. Mieleen putkahti tietysti heti Suomi 100 -juhlavuoden tuotteet, joita löytyy monista tuoteryhmistä. Tällä kertaa halusin kuitenkin suuntautua astia-/lasiosastolle.

Arabian Myrna-kuviosta olen aina pitänyt, ja juhlavuoden Myrna-mukit ovat mielestäni todella kauniit ja veikkasin, että lahjan saajakin olisi saattanut niistä pitää, kun oli "Myrna-ikäluokkaa".

Olin jo nostamassa näitä ostoskärryyn, kunnes vilkaisin pohjaa, ja kappas:

Suomi 100 -juhlavuoden Myrna-mukeja ei tehdä Suomessa, vaan Thaimaassa!

Toki olen tiennyt Arabian siirtäneen paljon (vai kaiken?) tuotantoa muualle, mutta jotenkin silvi naiivisti kuvittelin, että Suomi 100 -tuotteet tehtäisiin Suomessa. Vaan ei. Hölmö minä.

Jäi sitten Myrnat hyllyyn. Aloin tietenkin tutkia muitakin Suomi 100 -tuotteita, ja vaikka iso osa tehdään jossain aivan muualla, oli siellä jotain kotimaassakin valmistettua, joten sain kun sainkin kotimaisen lahjan kasaan. No, lahjakassia lukuun ottamatta, niistä en löytänyt yhtäkään Suomessa tehtyä.

 Suomi 100- Mariskooli ja Kastehelmi-tuikku ovat valmistettu Suomessa. Sinisen tuikun pariksi ostin vielä mattavalkoisen, joka ei ole juhlavuoden virallinen tuote, mutta Suomessa tehty sekin.

Myös Kastehelmi-servetit oli tehty Suomessa. Juhlavuoden Kastehelmi-tarjotin sen sijaan oli valmistettu Romaniassa, joten se jäi kauppaan.

Nämä Jokipiin pellavaiset laudeliinat eivät ole Suomi 100-tuotteita, mutta ne ovat Suomessa tehtyjä ja sopivat erinomaisesti lahjan teemaväriin, joten ne pääsivät vielä mukaan.

Itse tykkäisin kovasti suosia kotimaista, mutta se alkaa olla todella vaikeaa, kun satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi valmistetut tuotteetkin on tehty jossain ihan muualla. En voi olla ihmettelemättä, että missä on esimerkiksi Arabian kansalaisylpeys, kun tuo markkinoille muualla tehtyjä Suomi 100 -tuotteita? Onneksi voi jättää ostamatta ja valita kotimaista tilalle.

Oletko sinä ostanut tai aiotko ostaa Suomi 100 -tuotteita? Vaikuttaako valmistusmaa ostopäätökseesi?

Kirppislöytöjä, vol. 8

Kirppiksiä on taas tullut jonkun verran koluttua ja muutama kiva löytö tullut tehtyä noiden tuunauksien lisäksi.

Emaliastioiden lisäksi olen heikkona myös vanhoihin peltitarjottimiin :) Tämä lähti mukaan 50 sentillä.

Tästä jouduin pulittamaan peräti euron.

Tämä nahkainen laukku maksoi 2,50 euroa ja oli vieläpä kotimaista tuotantoa. Täytyy myöntää, etten ole tuosta Three bagsista kuullut, vaikka paljon kotimaista tavaraa ostankin. Täytyy tutustua tarkemmin! Tästä laukusta tykkäsin kovin, kauniin yksinkertainen, hyvän kokoinen ja ruskea nahka on mun mieleen.

Vihdoin onkin perjantai, viikonloppuna onkin ihanaa ohjelmaa luvassa kun kokoonnumme tyttöjen kanssa viettämään iltaa ja muistelemaan menneitä :) 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Havilla

Perjantaina kävimme siskon kanssa Havin outletissa Riihimäellä kynttiläostoksilla. Tuolla outletissa myydään kakkoslaadun kynttilöitä 3,80 euron kilohintaan. Itse kun polttelen paljon kynttilöitä, niihin saa menemään vuodessa pienen omaisuuden, joten on hyvä välillä tankata oikein kunnolla tuota kakkoslaatua. Ne palavat yhtä hyvin kuin ykköslaatuisetkin, mutta niissä on ulkomuodossa aina vähän sanomista, esim. pieniä kolhuja tai painaumia.

Tuli sitten ostettua melkein 10 kiloa kynttilöitä! Pöytäkynttilöitä, tuikkuja ja kruunukynttilöitä. Pärjää näillä vähän aikaa!

Vähän tuli joulunpunaistakin ostettua :) Ja servettejä decoupage-askartelua vasten. Tuolla on myynnissä sekä paketeissa olevia että irtomyynnissä olevia servettejä. Varsinkin nuo irtomyyntiservetit ovat käteviä, kun voi ostaa vain sen muutaman mitä askarteluihin tarvitsee.

Olin luullut, että kynttilävarastoni kumisevat tyhjyyttään, mutta kotona sitten havaitsin, että varmaan toinen samanlainen melkein kymmenen kilon satsi löytyi jo kotoa :D Kynttilöitä ostelen aina alennusmyynneistä kausiväripoistoja ja kirppareiltakin tulee ostettua, kun tulee vastaan.

Eiköhän tällä satsilla pärjää vähän aikaa! Lähes 20 kiloa kynttilöitä kestää varmaan jopa minulla pitkälle kevääseen...

Säilytän kynttilöitä koreissa kirjahyllyn päällä.

Lintulaudatkin laitoin viikonloppuna paikoilleen. Yleensä lokakuun lopulla olen aina aloittanut lintujen talviruokinnan, vaikka maa ei silloin välttämättä olekaan vielä jäässä, kun nämä talvet ovat mitä ovat nykyään. Tänä aamuna oli jo tirppoja hakemassa apetta :) Minulla on kolme eri ruokintapaikkaa, jotta kaikille riittää ruokaa ja suojaisa paikka käydä hakemassa sitä. Talipalloja en vielä laittanut, niitä laitan vasta sitten, kun tulee pakkasta ja linnut tarvitsevat kunnolla rasvaa pysyäkseen lämpiminä.

Viikonloppuna tuli haravoitua pihaa. Pidän haravoimisesta, mutta pihallani puita riittää ja haravoitavaakin on paljon. Enpä ehtinyt viikonloppuna kuin ehkä kolmasosan haravoida, ja hommaa jäi varmaan vielä arviolta kymmeneksi tunniksi. Mutta! Keskiviikoksi on luvattu lunta ja sen jälkeen pitäisi olla ainakin viikko pakkasta, joten lumi jää ainakin hetkeksi maahan, eli loppu haravoiminen jää ainakin hetkeksi. Ihanaa kun tulee lunta! On heti niin paljon valoisampaa. On niin ihana laittaa pihalle valoja ja lyhtyjä kun ne hohtavat hankea vasten.

Lumista alkanutta viikkoa siis kaikille!

Flunssantappokeinoja

Se on täällä taas! Flunssakausi nimittäin. Tuota pirulaista tuntuu olevan nyt paljon liikkeellä. Pari viikkoa sitten näytti uhkaavasti siltä, että minäkin siihen flunssaan sairastun, mutta kuinka ollakaan; sain yskän ja nuhan selätettyä ilman, että ne äityivät ikäväksi sohvan pohjalle kaatavaksi flunssaksi. Flunssassa olen näin ollen ollut viimeksi kesäkuussa 2015. Pientä nuhaa ja yskää on kyllä ollut, mutta sitä kipeää flunssaoloa, jota inhoan, ei ole ollut yli vuoteen.

Kuinka olen sitten onnistunut välttelemään flunssaa yli vuoden? Pistetäänpäs parhaat vinkit jakoon!

1. Käsienpesu. En ole mikään hygieniahysterikko, mutta tämän merkitystä on pakko korostaa. Pesen kädet aina kaupasta, kuntosalilta ym. tullessa, sillä siellä niitä bakteereja ja viruksia tarttuu käsiin ja pesemällä kädet ne saa kätevästi huuhdottua viemäriin eivätkä ne pääse pesimään elimistöön. Sen sijaan ulkona möyrittyäni tai koiria rapsutettuani en kiirehdi käsiä pesemään, sillä on hyvä altistua baktreereille. Se tekee hyvää vastustuskyvylle!

2. Lepo. Mietin pitkään, laitanko tämän vai käsienpesun ykköseksi, sillä lepo on flunssan ennaltaehkäisyssä erittäin tärkeää. Elimistö tarvitsee riittävästi lepoa jaksaakseen taistella viruksia ja bakteereja vastaan. Jos pitää valita treenin ja levon väliltä, kannattaa aina valita lepo.

3. Nenäkannu. Flunssakaudella käytän nenäkannua joka aamu. Se ei varsinaisesti auta tukkoisuuteen, mutta huuhtoo nenä- ja poskionteloita viruksista ja bakteereista, jotka aiheuttavat flunssaa ja muita tauteja. Vannon ehdottomasti nenäkannun nimeen, sen käyttö aamuisin ei vie paljoa aikaa ja säästää monelta flunssalta.

 Nenäkannun saa ostettua apteekista, se maksaa vähän alle 10 euroa. Nenäkannuun laitetaan suolaa ja lämmintä vettä, ja suolavesi kaadetaan toisesta sieraimesta sisään ja se valuu toisesta ulos. Kuulostaa paljon kamalammalta kuin mitä se onkaan :) Keväisin käytän nenäkannua myös siitepölyallergian oireiden lievittämiseen. Jos tuntuu siltä, että flunssa olisi painamassa päälle, käytän nenäkannua useamman kerran päivässä, ennaltaehkäisynä aina aamuisin.

4. Vitamiinilisät ja muu ravinto. Riittävä ravintoaineiden saanti on olennaista vastustuskyvyn kannalta. Esimerkiksi D-vitamiinia on Suomessa mahdotonta saada tarpeeksi syyskuusta huhtikuulle ilman purkista otettavaa vitamiinilisää, sillä auringon valoa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Se, kuinka vahvaa lisää tarvitaan, on ihmisestä kiinni. Suomen D-vitamiinisaantisuositukset ovat maailman alhaisimpia, eikä D-vitamiini imeydy esimerkiksi maitotuotteista kauhean hyvin. Itse syön talvikaudella peräti 100 mikrogramman lisän päivittäin purkista. Käytössä on Lidlistä ostettu Optisana-merkkinen D-vitamiinilisä, sillä se on edullista ja kotimaista. Jos purkista napsiminen ei innosta, hyviä D-vitamiininlähteitä ovat mm. lohi ja sienet, mutta näitä saa popsia melkoisen määrän päivässä saadakseen tarvittavan määrän D-vitamiinia. D-vitamiininsaantinsa voi tarkistaa verikokeella.

D-vitamiinin lisäksi päivittäisessä käytössä on sinkki. Olen lukenut tutkimuksista, joiden mukaan sinkin runsas syönti flunssan painaessa päälle lyhentäisi oireiden kestoa jopa kolmella päivällä, ja sitten taas tutkimuksista, joiden mukaan vaikutus olisi parhaimmillaankin vain puoli vuorokautta. Mitä siis uskoa? No, uskon tässäkin asiassa ennaltaehkäisyyn, eli sinkkilisään ympäri vuoden.

Tietenkään mikään ravintolisä ei korvaa monipuolista, terveellistä ruokavaliota. Näin syksyisin metsät ovat täynnä superfoodia eli marjoja, jotka suorastaan pursuavat vitamiineja, kivennäisaineita ja flavonoideja. Marjat ja kasvikset ovat hyväksi lähestulkoon jokaisen kropalle. Ravinteikas ruoka, vahvempi keho, vähemmän sairastelua.

On tietenkin yksilöllistä, miten eri ravintotuotteet vaikuttavat eri ihmisiin. Monet lopettavat maitotuotteiden syömisen kokonaan flunssan puskiessa päälle, sillä joidenkin tutkimusten mukaan maitotuotteet ylläpitävät kehossa tulehdustilaa, mikä ei tietenkään ole hyvä juttu varsinkaan silloin, kun sairastaa.

4. Liikunta. Se tekee ihmeitä vastustuskyvylle, ennaltaehkäisevästi tämäkin tokin. Kun flunssa jo painaa päälle, ei kannata urheilla. Mutta kun elimistöä kuormittaa terveenä ollessa, se vahvistuu ja jaksaa taistella paremmin pöpöjä vastaan. Kaikki liikunta on hyväksi, kaikkien ei todellakaan tarvitse hikoilla kuntosaleilla tai ryhmäliikuntatunneilla. Kävely on erinomaista liikuntaa niin keholle kuin mielellekin. Ja hyötyliikuntaa kannattaa ehdottomasti hyödyntää!

Mikä avuksi kun flunssa jo painaa päälle?

Siinä vaiheessa, kun oireet ovat jo ilmaantuneet, ei hirveästi ole enää tehtävissä. Lepo ja nenäkannu ovat ne, millä voi yrittää vielä estää taudin pahenemisen, mutta siinäpä se.

Toivottavasti näistä vinkeistä on jollekulle iloa!

Jos sinulla on joku hyvä flunssantappokikka, kerro se kommenttikenttään! :)

Oikein mukavaa ja flunssavapaata viikonloppua kaikille!

Jugurttiämpäreiden tuunausta, vol. 2 - Jugurttiämpäristä yrttiruukuksi

Edellisellä kerralla jugurttiämpäreistä tuli säilytyspurkkeja naulakkoon. (Postauksen löydät täältä.) Tällä kertaa niistä tuli tapetinjämien ja pitsin avulla yrttiruukkuja.

Kyseessä ovat siis nämä kilon jugurttiämpärit.

Päällystin ämpärit vanhoilla tapetinjämillä käyttäen decoupage-tekniikkaa, kun liima-vesiseosta sattui olemaan vielä purkissa edelliskerran jäljiltä. Sitten liimasin pitsit purkkeihin, ja lopuksi päällystin koko komeuden Tikkurilan Unica Akva-lakalla, jolloin tapetti saatiin vedenpitäväksi, ja ruukkuja voi näin ollen käyttää ulkonakin. Itse suosin kotimaista, joten siksi Tikkurilan lakka, mutta mikä tahansa venelakka ajaa varmaankin saman asian.

Oma suosikkini on tuo sinisellä ruusulla varustettu! Minulta muuten löytyy samaa tapettia keltasävyisenä makuuhuoneesta, tästä tulossa postausta myöhemmin.

Nämä ämpärit taitavat päästä yrttiruukuiksi terassille. Ihanaa, kun ei tarvitse heittää jugurttiämpäreitä roskiin eikä ostaa uusia ruukkuja :)