maanantai 27. helmikuuta 2017

Miltä meillä oikeasti näyttää?

Kyllästyttääkö katsella aina idyllisen siistejä blogikoteja, joissa sohvatyynyt on aina suorassa ja missään ei näy tahran tahraa? Ei hätää, tervetuloa meille!

Pitkään olen miettinyt, uskallanko tehdä tämän postauksen, mutta nyt päätin uskaltaa. Kannattaa suhtautua tähän vähän pilke silmäkulmassa ;)

Itseäni joskus vähän risoo se, että kaikilla muilla näyttää aina olevan niin harmonisen siistiä, ja minulla ei, ei todellakaan. Sitten muistelen, kuinka itsekin otan blogiin kuvia: ne kaikki tiellä olevat tavararöykkiöt vaan yksinkertaisesti siirretään toiseen paikkaan, pois kameran ulottuvilta. Ja sitten ne siirretään taas takaisin, tai johonkin toiseen paikkaan.

Tätä postausta selatessasi saatat ihmetellä, miten yksi ihminen ja kaksi koiraa saavat näin paljon sotkua aikaiseksi. Sitä ihmettelen minäkin!


Kaikkihan nyt tietävät sen TUOLIN. The Chair. Se tuoliparka, johon heitetään kaikki puolipitoiset vaatteet, joita ei halua laittaa enää kaappiin, mutta jotka eivät ihan vielä ole pesukoneen tarpeessa. Tässä kuvassa olen höystänyt Tuolia vielä kuivumassa olevilla aamutakilla ja pyyhkeellä.


Tunnustan erittäin auliisti, että petaan petini todella harvoin. Aamulla Emma jää vielä nukkumaan peittojen alle kun herään, ja siinä vaiheessa, kun kaivan Emman väkisin peittojen alta aamupissalle, on jo niin kiire töihin, että peti jää petaamatta.


Meillä on lähes aina vähintään yksi matto rullalla, siitä pitävät monsterit huolen.


Aah, kostean illan jäljiltä tuppaa aina jäämään vähän siivottavaa aamuksi. Tai jos paha olo yllättää, seuraavaksi aamuksi. Jeppe on myös tuonut oman lisänsä kuvaan teurastamalla pehmolelun kuvan oikeaan reunaan.


Olisi niin ihanaa, kun keittiössä olisi aina siistit pinnat ja laskutiloilla ei olisi ylimääräistä tavaraa. Todellisuus on kuitenkin toinen...



Tiedättehän sen tunteen, kun tiskikoneen tyhjentäminen on valtavan suuri ponnistus, ja sen suunnittelemiseen täytyy käyttää ainakin päivä, joskus jopa kaksi?


Koirien lelut löytyvät siististi omasta koristaan ainoastaan silloin, kun olen juuri 30 sekuntia sitten kerännyt ne sinne.


Monstereiden nenätaidetta löytyy olkkarin ikkunasta lähes aina. Jos ikkunan haluaisi pitää puhtaana, sen saisi pyyhkiä suunnilleen tunnin välein.


Ikkunataiteen lisäksi olohuoneelle antaa mukavan lisäsäväyksen se, että torkkupeitot ja sohvatyynyt ovat hyvin harvoin paikallaan. Yleensä ne ovat epämääräisessä mytyssä sohvalla, kuten yläpuolen kuvassa...

... tai sitten ihan reilusti lattialla.

No, ei meillä nyt ihan aina tältäkään näytä ja nämä kuvat eivät onneksi ole saman päivän aikana otettuja :) Ja rehellisesti sanoen, kuka haluaisi lukea blogia, jossa päivästä toiseen näyttää tältä? Mutta joskus on ihan hyvä ottaa vähän rennommin ja todeta, että meidän kodissa asutaan ja eletään, eikä sen tarvitse todellakaan näyttää sisustuslehden sivuilta repäistyltä. On myös hyvä muistaa, että ihmiset tuppaavat silottelemaan elämäänsä someen ja jakoon pääsevät useimmiten vain ne hyvät hetket. Huonojakin hetkiä on kuitenkin kaikilla ja vielä enemmän niitä hetkiä, kun keittiöstä löytyy tiskivuori ja sohvatyynyt eivät ole suorassa. Se on elämää se.

Rentoa alkanutta viikkoa kaikille!

torstai 23. helmikuuta 2017

DIY: Betonikranssi

Tuikkulyhtyjen lisäksi tuli tehtyä betonista ihastuttavan rosoinen ja yksinkertainen kranssi. Melkoista monitoimimateriaalia tuo betoni! Kyseessä on siis Sementtilaasti S 30, ja sen käsittelyyn voit katsoa vinkkejä edellisestä betonipostauksesta täältä (klik!).


Tällä kertaa laitoinkin betonia silikonivuoan pohjalle. (Tämä vuoka on pyhitetty askartelulle eli leivontakäyttöön tästä ei enää ole...)

Kranssihan siitä tuli!


Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on minusta tosi kaunis! Rosoinen betoni ja herkkä pitsi sopivat niin hyvin yhteen! Käytin tähän tarkoitukseen paksua pitsiä, sillä betoninen kranssi on tietenkin melko raskas. Hion ensin vähän kranssin terävää takareunaa, jottei se naarmuttaisi ovea.
 
Tuntui kuitenkin, että kranssi kaipaisi vielä vähän jotain.


 Laitoin vielä toisen lenkin pitsiä. Tähän lenkkiin saa sitten ripustettua vuodenajan mukaan erilaisia koristeita. Nyt, vaikka ulkona tulikin eilen vielä lunta oikein tupruten, laitoin siihen herkän keväisen tekoruusun.


Tämä kranssi pääsi kuistin sisempään ulko-oveen toivottamaan tulijat tervetulleiksi.

Tämä oli nyt viimeinen betonipostaus tällä erää, lisää ehkä tulossa myöhemmin :)

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!




maanantai 20. helmikuuta 2017

DIY: Betonituikkuja


Näin ihania kahvipusseihin tehtyjä betonituikkuja jossain askarteluryhmässä Facebookissa taannoin. Laitoin korvan taakse, että näitä on kokeiltava, ja nyt sain vihdoin aikaiseksi. Nämä olivat ihanan helppoja tehdä, jahka sai betonin koostumuksen kohdilleen.

Betonituikut

Tarvikkeet: 

S30 Sementtilaastia (rautakaupasta)
Vettä
Ämpäri tms. betonin sekoitusta varten
Kauha tms. sekoittamiseen
Kahvipusseja
Narua
Tuikkujen tai muovisten lyhtykynttilöiden kuoria
Hanskat

Hanskat ovat ihan ehdottomat betonia käsitellessä, sillä se voi ärsyttää ihoa!

Tee näin:

1. Sekoita betoni. Tätä nimikkeellä S30 Sementtilaasti kulkevaa betonia saa joka rautakaupasta 25 kilon säkeissä. Säkki maksaa kaupasta riippuen noin 5-7 euroa. Pussin kyljessä on jonkinlainen ohje sekoitussuhteesta, mutta parhaiten sen oppii kokeilemalla. Itse tein alkuun aivan liian kuivaa betonia, eikä niistä tuikuista tullut kauhean nättejä.

Huomaa, että S30-sementtilaasti vaatii plusasteiden puolella olevat työskentelyolosuhteet. Itse sekoittelin betonin plussakelillä ulkona ja vein sitten tekeleet sisälle kuivumaan.

Kannattaa sekoittaa betoni pienissä erissä, noin kolmasosa kymmenen litran ämpäristä kerrallaan, ellei sinulla ole betoninsekoituskonetta. Liian iso määrä betonia on vaikea saada sekoitettua kunnolla ämpärin pohjaa myöten. Betonin sekoitus ilman konetta ei myöskään ole heikkoranteisen hommaa, sillä se on yllättävän raskasta. Itse sekoitin betonin ämpärissä lastan avulla.


 Kaada ensin kuivabetonia vähän ämpärin pohjalle ja lisää sitten vettä vähitellen.

Tämä betoni on aivan liian kuivaa.

Tässä on jo parempi löysyysaste.

2. Kaada betoni kahvipusseihin. Itse tein lisäksi myös yhteen siirappipullon pohjaan tuikkulyhdyn.

Kaada betonia vähän yli kahvipussin puolenvälin. Ravista sen jälkeen pussia hetki, jotta suurimmat ilmakuplat häviävät ja betoni tasoittuu. Paitsi tietenkin jos pidät TODELLA rosoisesta lopputuloksesta.

Kurista sitten kahvipussia yläosasta ja sido se narulla.



3. Länttää sitten tuikkukipon kuori keskelle lyhdyn yläosaa noin tuikkukynttilän korkeuden syvyyteen. Itse totesin, että nämä muoviset lyhtykynttilöiden kuoret ovat parhaita tähän hommaan, sillä ne on helppo irrottaa jälkikäteen korkean reunan ansiosta. Kuoren voi myös öljytä, jolloin se on todella helppo irroittaa, mutta siinä tapauksessa lyhdyn maalaaminen ei öljytyiltä kohdilta onnistu.

Huomioi myös, että kynttiläkuoren ympärille jää riittävän paksut reunat, ettet siis kurista kahvipussin suuta liikaa. Jos reunoista tulee liian ohuet, ne murtuvat (näin minulle kävi muutaman kanssa).

4. Anna kuivua. Kuivumislämpötilasta riippuen tähän voi mennä pari päivää tai kauemminkin. Itse kuivatin nämä sisällä, jolloin ne kuivuivat hyvin muotoonsa vuorokaudessa, mutta täysi kuivuus saavutetaan vasta useamman päivän kuluessa. Jos näitä ei halua maalata, riittää, että ovat kuivuneet koviksi muotoonsa. Jos taas haluaa maalata, kannattaa odottaa useampi päivä, jotta betoni on varmasti kokonaan kuivaa.

5. Kuori kahvipussi tuikun päältä varovasti ja irroita lyhtykynttilän kuori. Valmiin lyhdyn voit maalata tai olla maalaamatta ja koristella haluamallasi tavalla.


Minä koristelin pitsillä ja erilaisilla härpäkkeillä. Oikeanpuolimmaisessa lyhdyssä on jo hitunen pääsiäistä :) Keskimmäinen lyhty on se siirappipullon pohjaan tehty.




Mielestäni näistä tuli todella söpöjä, ja ehkä parasta näissä on se, että noita somisteita voi vaihdella vuodenaikojen mukaan. Jouluksi voi vaihtaa jouluisen nauhan ja jonkun jouluisen koristeen. Heh, arvaattekin jo ehkä mitä lähipiirini saa joululahjaksi tänä vuonna :D

Ekan tekemäni erän betoni jäi tosiaa hieman kuivaksi eikä niistä tuikuista tullut kauhean nättejä. Maalasin ja koristelin ne kuitenkin:




Kuten kuvista näette, näiden pinta jäi todella rosoiseksi varsinkin tuon valkoisen osalta. Maali tasoitti tilannetta hiukan, joten ihan kelvollisia näistä tuli koristeiden kanssa, joskaan ei mielestäni läheskään yhtä ihania kun noista ylempänä olevista.

Yhdestä 25 kilon betonisäkistä tulee melko monta tuikkulyhtyä, eli näitä teen siis lisääkin, jahka kelit vähän taas lämpenevät. Meilläpäin oltiin koko viime loppuviikko plussan puolella, tänä aamuna oli pakastunut ja nyt sataa lunta. On aivan sairaan liukasta! Viime syksynä ostamilleni nastakengille on todellakin ollut käyttöä. Mä olisin kyllä jo niin valmis vastaanottamaan kevään!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!


keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Kuinka paljon sinä kaadat muovia viemäristä alas?

En yhtään, moni todennäköisesti vastaa, sillä eihän kukaan nyt nykyaikana enää mitään vanupuikkoja tai tamponeita vedä vessanpöntöstä alas (ainakaan toivottavasti). Näin minäkin olisin vastannut vielä vähän aikaa sitten. Olenhan tietoisesti lopettanut esimerkiksi teollisten kuorinta-aineiden käytön niiden sisältämien silminnähtävien muovirakeiden vuoksi ja fleecevaatteiden ostamisen, sillä sen lisäksi, että fleece tehdään muovista, siitä irtoaa jokaisella pesukerralla veteen mikromuoveja, joista kaikkia jätevedenpuhdistamolla ei saada vedestä talteen, vaan ne päätyvät edelleen vesistöihin.

Pari viikkoa sitten maailmaa järkytti uutinen rantaan ajautuneesta kuolleesta valaasta, jonka suolisto oli täynnä muovia. Oli muovipussia, -käärettä, -pakkausta ja mikromuoveja. Mikromuoveista onkin tullut varsinainen vesistöjemme vitsaus ja käytännössä vesistöön päätyneitä mikromuoveja on mahdotonta saada sieltä pois. Osan mikromuoveista saa jätevedenpuhdistamo napattua, osa jää matkan varrelle imeytyessään pohjavesistöön, mutta osa päätyy vesieliöiden ruuaksi.

Kosmetiikassa käytetään mikromuoveja paljon. Itse luulin, että kosmetiikan mikromuovit ovat esimerkiksi niitä kuorintavoiteiden kuorivia mikrohippusia, ja niiden välttäminenhän on helppoa. Sitten törmäsin pari viikkoa sitten CosmEthics -sovellukseen, jonka avulla voin tutkia, mitä käyttämäni kosmetiikka sisältää.

CosmEthics on siis älypuhelinsovellus, joka on saatavilla Android-puhelimille ja iPhonelle. CosmEthics on kuluttajalle ilmainen. Sillä skannataan tuotteen viivakoodi, ja se käy läpi tuotteen tuoteselosteen ja ilmoittaa, mikäli tuote sisältää muovia, alumiinia, parabeeneja tms. sen mukaan, mitä asetuksia sinne itse haluat laittaa.





CosmEthicsin asetuksissa voi siis itse määrittää, mistä haluaa sen hälyttävän. Voi käyttää joko CosmEthicsin valmiita listoja, joista löytyy mm. muovit, alumiinit ja parabeenit, tai määrittää itse. Mikäli tuote sisältää jotain seuraamistasi aineista, ohjelma ilmoittaa henkilökohtaisesta hälytyksestä, jonka jälkeen voi selata tuoteselosteesta, mitä se sisältää.




 Tämä sovellus on mielestäni äärimmäisen kätevä, sillä muoveilla on niin monenlaisia nimikkeitä noissa inceissä, että maallikon on lähes mahdotonta tuoteselostetta tavaamalla päätellä, sisältääkö tuote muovia vai ei.

Tästä sovelluksesta innostuneena päätin skannata käyttämäni kosmetiikan. Ihan kaikkea en valitettavasti pystynyt, sillä tuotteista pitää löytyä viivakoodi, ja osa tuotteista oli alun perin tullut pahvipakkauksissa, joita ei enää ollut tallella. Mutta joka tapauksessa lopputulos oli aika järkyttävä: käyttämästäni kosmetiikasta suunnilleen puolet sisältää muovia!


Vedän siis viemäristä alas peseytyessäni melkoisen määrän muovia. Ja ihan tietämättäni. Lähes kaikista käyttämistäni tuotemerkeistä löytyi tuotteita, joissa oli muovia, ja tuotteita, joissa sitä ei ollut. Ainoastaan XZ-sarjan tuotteet olivat kaikki muovittomia.

Osasta tuotteita (mm. Maybellinen luomivärit) löytyi myös alumiinia ja osasta (mm. Lidlin testivoittajakosteusvoiteesta) parabeeneja. Parabeenit tuntuvat olevan vähän kiistanalaisia kosmetiikassa, osan lähteistä mukaan ne ovat erittäin allergisoivia ja osan mukaan niiden allergisoiva vaikutus on hyvin vähäinen. Itse en saa parabeeneista oireita.


Kuinka aion toimia jatkossa?

Ympäristöasiat ovat sydäntäni lähellä. Kierrätän ja pyrin olemaan ekologinen, vaikken viekään sitä äärimmäisyyksiin. Kaikessa en kuitenkaan ole ekologinen, ajanhan esimerkiksi autolla ja ostan uuttakin tavaraa, sitä muoviakin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen pienikin ympäristöteko on hyvä juttu, eikä ekologisuutta tarvitse viedä äärimmäisyyksiin, vaan voi tehdä sen, mikä on itselle helppoa. 

Aion suosia ostoksissani muovittomia tuotteita, niitäkin on paljon. Ihan kaikkea muovia en kuitenkaan pysty kosmetiikastani karsimaan, mutta koska muovittomiakin tuotteita on helposti saatavilla, aion jatkossa suosia niitä. Kokonaan muovitonta kosmetiikkaa haluavalle taitaa ainoa vaihtoehto olla luomukosmetiikka.

Teolliset kuorinta-aineet tosiaan karsin kosmetiikastani jo aikoja sitten. Nykyään kasvojen ja vartalon kuorinta sujuukin ympäristö- ja ihoystävällisesti tällä tuotteella:





Ja on muuten loistotuote! Tätä voi käyttää päivittäin ja ihoni epäpuhtaudet ovat selvästi vähentyneet tämän käytön myötä. Myös naaman kiilto on vähentynyt huomattavasti! Tämä purkki on tullut lavuaarini reunalle jäädäkseen :)


Tuliko tämä muovien määrä kosmetiikassa sinulle yllätyksenä? Vaikuttavatko ympäristöasiat sinun ostopäätöksiisi?

maanantai 13. helmikuuta 2017

Pinkki naulakko

Viikonloppuna sain tuunattua erään naulakon, kirpparilöytö sekin.




 Ja siitä tuli, yllätys yllätys, pinkki, sillä pinkkiä maalia löytyi vielä hyllystä. Ihan yksiväristä en tästä halunnut, vaan maalasin tapit mintunvihreällä. Maalasin ensin nuo tapit, ja heti tuli mieleen, että miksen maalannut naulakkoa mintunvihreällä ja tappeja muunvärisiksi! Koska olen kuitenkin laiska, ja päättänyt valita sen pinkin, pinkki siitä tuli. Toivottavasti pian löytäisin jotain mintunvihreäksi tuunattavaa!


Ihan nätti siitä tuli kyllä noinkin. Vieläkin tosin jäi tuota pinkkiä maalia, joten vielä pitäisi keksiä jotain pinkinnettävää!

Huomenna on ystävänpäivä. On ihanaa, että olen saanut tämän bloggaamisen myötä uusia blogiystäviä <3 Hyvää ystävänpäivää siis kaikille "real life" ystäville sekä blogiystäville!


torstai 9. helmikuuta 2017

Pari suodatinpussikranssia

Iltapuhteena on tullut väsättyä muutama suodatinpussikranssi. Näiden näprääminen telkkarin ääressä on hyvä sijaistoiminto sille, että napostelisi jotain!




Tähän käytin joulun aikaan tekemästäni punasävyisestä kranssista ylijääneitä ruusuja. Koska ne eivät riittäneet koko kranssiin enkä jaksanut värjätä enää enempää, laitoin punasia vain keskelle ja reunoille valkoisia.


Toinen kranssi oli ihan vaan valkoinen, mutta pienellä keväisen pinkillä twistillä:



On näissä kyllä aikamoinen näpertäminen, mutta se on ihan mukavaa. Ohjeen näihin voit katsoa täältä:


Voitin arvonnan ihanassa Mansikoita ja vaahtokarkkeja -blogissa.
Palkinnon hain eilen postista ja se oli todella mieluinen ja niin minun näköiseni! Kiitos vielä, Maiccu!



Suklaalevy oli pakko piilottaa kaappiin heti kuvan ottamisen jälkeen, muuten kiusaus kävisi liian suureksi! Minulla on niiiiiiiin huono itsekuri, ja tuo on ihanaa suklaata!



Keittiöpyyhkeisiin oli käytetty kierrätyspuuvillaa, mikäs sen ihanampaa!



Kauniit servetitkin sain, ja huulirasvan ja kasvonaamion. Naamiota aion kokeilla viikonloppuna! Ihan liian harvoin tulee hemmoteltua kasvojen ihoa :)

Tämä todellakin piristi kipakkaa pakkasviikkoa!  Kiitos vielä, Maiccu!

Tällä viikolla on tainnut suuressa osassa Suomea olla melko rapsakkaa keliä. Meillä pakkaslukemat ovat olleet -9 ja -21 asteen välillä, eli ihan tarpeeksi kylmää minulle! Oikeastaan ei haittaisi yhtään, vaikka nyt tulisikin kevät. Jeppeä ei pakkanen hidasta, se painaa ulkona takki päällä reippaasti, mutta Emma ei pysty eikä kykene, jos on takki päällä, ja ilman ei tarkene. Onneksi näitä pakkasia kestää aina meidän leveysasteilla vain muutama päivä, niin Emma voi hyvin lekotella ne päivät sisällä. Huomenna taas lauhtuu, joten Emma pääsee taas metsälenkille ja jalkapalloa pelaamaan.

Kohta edessä onkin taas jo viikonloppu, ja kuten uumoilinkin viime viikonlopun jälkeen, tämä taitaa mennä ihan vaan kotona sohvanpohjalla, toki tulee ulkoiltua koirien kanssa ja muutenkin, mutta kreisibailaaminen taitaa jäädä tältä viikonlopulta väliin :)

Aurinkoista loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille!


tiistai 7. helmikuuta 2017

Parola-bileet!

Lauantaina kokoonnuimme yläasteaikaisten ystävien kanssa viettämään iltaa pitkästä, ihan liian pitkästä, aikaa. Oli ihanaa nähdä ystäviä ja vaihtaa kuulumisia! Olemme kaikki kotoisin pienestä kyläpahaisesta nimeltä Parola, josta illan nimikin juonsi juurensa.


Pitäähän sitä nyt Parola-bileissä Parola-banneri olla! Tämä roikkuu minulla vieläkin, se on niin hieno ja muistuttaa hauskasta illasta, etten ole raaskinut ottaa vielä pois.

Illan mittaan syötiin ja juotiin, ja muisteltiin menneitä. Ja tietysti kuunneltiin 90-luvun ja 2000-luvun alun hittejä. Oi niitä aikoja!



Ystävät toivat myös syömistä ja juomista tullessaan, joten kaikkea ei tarvinut tehdä itse. Näitä pippaloita varten leivoin kuitenkin mm. Sarin kotona -blogista tuttuja vadelma-suklaaleivoksia (klik!) ja täytyy sanoa, että näiden maku oli kerrassaan erinomainen, mutta jostain syystä Sarin leivonnaiset olivat paljon kauniimpia :D



Iltaahan ei suinkaan istuttu kuivin suin. Löysin Finnmarin myymälästä tällaisen ihanan hanallisen booliastian, josta oli kätevä tarjoilla karpalo-greippiboolia.
 

Pinkki kuohuviini oli hyvää! Tätä on saatava toistekin!


Minulla oli tallessa vielä tuubitoppi, jota käytin usein hameena silloin reilut kymmenen vuotta sitten, kun tuli täytettyä 18 ja juostua baareissa joka viikonloppu. Totta kai se piti vetää päälle vanhojen aikojen kunniaksi! Nykyään tulee onneksi juostua baareissa paljon harvemmin, mutta tuo toppi toimitti edelleen hyvin hameen virkaa!

Iltaa jatkoimme vielä Hämeenlinnan yöhön, jossa oli tällä kertaa poikkeuksellisen hauskaa. Johtui ehkä siitä, että ilolientä kului illan aikana melkoisesti?

Itsehän vietin tipatonta tammikuuta ihan tahattomasti, ei vaan tullut nautittua pisaraakaan alkoholia jostain syystä. Se tuli nyt sitten katkaistua heti kun helmikuun puolelle päästiin. Nyt tuli kuitenkin juhlittua kunnialla, joten luulen, että pari seuraavaa viikonloppua kuluu ihan kotona sohvan pohjalla. 

Oli kyllä aivan mahtava ilta, kiitos, ihanat Parola-ystäväni! Tätä täytyisi tehdä useammin :)