torstai 30. marraskuuta 2017

Minimonsterimaniaa!

Minimonsterit ovat poistuneet pentulaatikosta, maailma on niille avoin ja meno on ihan jäätävää!

Sunnuntaina otin ensimmäistä kertaa pentuja aitauksen ulkopuolelle kuljeksimaan, ja kaikki olivat heti hyvin innoissaan. Rohkeita tyyppejä joka iikka, yhtään ei jännittänyt! Vauhtia vaan oli niin kamalasti, että kuvia näistä monstereista on vaikea saada! :D



Jeppe ei ole kyllä ollut tilanteen kehittymiseen yhtään tyytyväinen ja se kyseleekin jatkuvasti, mihin nää voisi palauttaa ja koska. Sorry, Jeppe!

Minimonsterit ovat kasvaneetkin jo ihan hurjasti, eilen tuli täyteen jo 5 viikkoa!

 Justiina

 Rukka

 Taisto

Paavo


Minimonsterit tietysti edelleen nukkuvat ja syövät pentuaitauksessa, ja ovat siellä tietysti aina, kun en ole kotona. Mutta muuten pyrin pitämään niitä vapaana mahdollisimman paljon, jotta lihaksisto ja luusto kehittyvät liikkuessa.

Ruoka on niin hyvää, että kuppiin pitää sukeltaa!


Kaikki minimonsterit ovat varsinaisia sylihiiriä, aina jos istahtaa lattialle niiden ulottuviin, joku vähintään on heti sylissä, usein kaikki ja vielä mammakoirakin!


Tytöt ovat selkeästi poikia vahvaluonteisempia. Kaikki ovat kamalia riiviöitä, mutta todellinen sota syttyy siinä vaiheessa, kun tytöt alkavat tappelemaan. Silloin Emmakin jo rientää väliin!


Emma kun on itsekin ikuinen henkinen kakara, vaikka onkin jo 4-vuotias, se jaksaa leikkiä pentujen kanssa. Pennuilta kun ei pääse pakoon välttämättä edes silloin, kun yrittää piiloutua:


Onneksi sohvalla on mammakoiralle hyvä paikka, johon pienet riiviöt eivät pääse!


Hyvät unenlahjat ovat periytyneet ainakin Paavolle, joka usein simahtaa lelulaatikkoon kesken leikkien:


Maanantaina kun tulin töistä, minua odottikin yllätys! Emma oli olohuoneen ikkunassa odottamassa, kuten yleensäkin, mutta olohuoneen lattialta nukkumasta löytyikin yllättäen suuri seikkailija Taisto!


Taisto oli paennut pentuaitauksesta ja käynyt nukkumaan housujeni päälle (nukun edelleen olohuoneessa, ja yöllä kun tuli kuuma, olin potkaissut ne jalasta).

Aikamoinen poika tuo Taisto! Niin aikamoinen, että se on uskaltautunut jo Jepenkin kanssa leikkimään.


Vähän Taistoa rohkaisin usuttamalla Jepen rotan hännän Taiston suuhun, ja pian se uskalsi napata sen jo itsekin. Ajattelin, että Jeppe saattaisi lämmetä minimonstereille, jos saisi niistä leikkikavereita! :D

Sunnuntaina jo tuli itku ekan kerran, kun ajattelin, että kohta nämä lentävät jo pesästä pois Rukkaa lukuun ottamatta. Rukka jääkin onneksi meitä kaikkia ilahduttamaan äänijänteillään! Tänä aamuna heräsin puoli tuntia ennen herätyskellon soittoa siihen, että Rukka huusi kurkku suorana. Ei sillä mitään hätää ollut, mutta se halusi pois pentuaitauksesta tutkimaan suurta maailmaa. Julmasti annoin sen huutaa, sillä tiesin, että edessä on pitkät 16 vuotta, jos se nyt oppii, että itkemällä saa tahtonsa periksi. Vartti meni, ennen kuin Rukka hiljeni ja nukahti. 


Huomenna saakin avata joulukalenterista jo ensimmäisen luukun. Monsterimaista joulukuun alkua kaikille!

torstai 23. marraskuuta 2017

DIY: Mitä tehdä kynttilänjämistä?

Näin talvella kynttilöitä kuluu hurjasti, minulla ainakin! Varsinkin pöytäkynttilöistä tuppaa jäämään toisinaan melko suurikin jämä, ja itse napsin talteen myös tuikkukynttilöiden pohjalta steariinin jämät, samoin kruunu- ja antiikkikynttilöiden loppupätkät päätyvät uusiokäyttöön.


No mitä niistä kynttilänjämistä sitten voi tehdä, jollei halua heittää roskiin? Tässäpä muutama kokeiltu ja hyväksihavaittu idea!

1. Uudet kynttilät

Kuppikynttilät

Kuppikynttilöihin saat kynttilänjämien lisäksi kierrätettyä myös mummon vanhat, parittomat kahvikupit!
 

Cupcake-kynttilät

Cupcake-kynttilät

Piparikynttilät

 Kun niitä kynttilöitä kerran kuluu, järkevää on tietysti tehdä vanhoista jämistä uusia!

Ohjeet kuvien kynttilöihin löydät täältä:


2. Sytykeruusut

Sytykeruusuihin on oiva kierrättää kynttilänjämien lisäksi kananmunakennot!


Ohjeen löydät täältä:

Sytykeruusuja huomattavasti pienempitöisiä ovat sytykesipsit. Niihinkin saa kynttilänjämät upotettua, mutta miinuksena on se, että vanulaput ovat (yleensä) uudistuotantoa.


Sytykesipsien ohjeen löydät täältä:

Kynttilänjämille löytyy siis paljonkin uusiokäyttöä, älä siis heitä niitä roskiin!
Jos itseä ei jämäaskartelu kiinnosta, kyselepä lähipiiristä, suurella todennäköisyydellä sieltä löytyy joku, joka mielellään ottaa jämät vastaan askartelumateriaaliksi!

Loppuun vielä pakollinen minimonsterikuva, sillä ne vaan on niin ihania <3


Minimonsterit kasvavat hurjaa vauhtia, täyttivät eilen jo 4 viikkoa. Ihan liian pian lentävät jo pesästä pois! Minimonstereista vielä myöhemmin omaa postausta taas tulossa :)


Tunnelmallista loppuviikkoa kaikille!


torstai 16. marraskuuta 2017

Minimonsterit esittäytyvät!

Ihanaiset minimonsterit täyttivät eilen jo 3 viikkoa. Ylähampaat ovat kaikille puhjenneet ja veikkaan, että tämän seurauksena Emma-mamma ei enää kauhean kauaa suhtaudu minimonstereihin niin lempeän rakastavasti :D


Nyt minimonsterit jo kävelevät ja leikkivät, vaikka valtaosan niiden ajasta viekin edelleen nukkuminen ja syöminen. Kynsiä on jo leikattu ja pian ne madotetaankin jo ensimmäistä kertaa, samoin tällä viikolla tapahtuu vielä tutustuminen kiinteään ruokaan.


Nyt minimonstereille on alkanut jo kaikille kehittyä oma ihana persoona, ja ne ovat kaikki kerrassaan valloittavia! Jos voisin, pitäisin ne kaikki, niin ihania ne ovat! Mutta luulen, että vastalauseita alkaisi kuulua lompakkoni lisäksi myös Jepeltä... Virallisia nimiä minimonstereilla ei vielä ole, sillä niitä ei ole vielä rekisteröity, koska sirut pitää saada ensin ja siruttaa voi alkaen viisiviikkoisesta. Kutsumanimet niillä kuitenkin jo on, ja omanlaisensa värityksen ansiosta ne erottaa kohtuullisen helposti toisistaan.

TAISTO


Pieni Taisto-mies syntyi pentueen toisena, enkelipojan jälkeen. Taisto on todella kaunis poika! Se nauttii suuresti nukkumisesta ja sillä onkin erinomaiset unenlahjat.

Taisto kuvassa päällimmäisenä.

Veljensä tavoin Taistossakin on vähän mielensäpahoittajan vikaa, jos joku asia on Taiston mielestä huonosti, niin sen taatusti kuulee! Taistolla alkaa olla jo myös melkoinen puruvimma ja -voima, äitinsä ei pentuna pureskellut juuri mitään eikä ketään, mutta Taisto taitaa olla toista maata!



Taistolle on onneksi jo katsottuna huippuhyvä koti erään ystäväni luota, ja siellä on Taistolle kuria pitämässä belgianpaimenkoira sekä Taistoa huomattavasti suurempi kissa. On ihanaa, kun tietää, että pennulle on hyvä koti luvassa, mistä ei puutu kavereita eikä aktiviteetteja!



RUKKA


Pentueen pienin, Rukka-tyttö, syntyi Taiston jälkeen. Mutta vaikka Rukka on pieni, äitinsä tavoin siitäkään ei pippuria puutu! Rukalla on erityispiirteenä musta läntti nenänpielessä, mikä saa sen näyttämään siltä kuin se nyrpistäisi jatkuvasti nenäänsä :)


Olin alkujaan ajatellut, että odottelen, millainen karva näille minimonstereille tulee, ennen kuin päätän, minkä pidän. Emmahan on sileäkarvainen, mutta isä puolikarkea, joten pennuista voi tulla kumpaa tahansa. Itse haluaisin pitää sileäkarvaisen, sillä se sopii paremmin meidän sileiden laumaan. Mutta tämä pieni tyttö on hurmannut minut täysin! Se on niin äitinsä tyttö ja niissä on todella paljon samaa, joten onko ihmekään, että tähän rakastuin. Niinpä olen jo päättänyt, että tämä tyttö jää meille, tuli sille millainen karva tahansa :) Sillä onkin isot kengät täytettävänä, sillä se on saanut nimensä edesmenneen hevoseni Veeran mukaan. Veeraa kun kutsuttiin usein Rukaksi.



JUSTIINA


Pentueen suurimpana syntynyt Justiina on edelleen pentueen suurin. Sillä menee kilon painon rajapyykki ihan juuri rikki! Justiinalla onkin aivan erinomainen ruokahalu, ja liekö siitä johtuen se olikin ensimmäinen minimonstereista, joka ponnisti kävelemään. Justiina on pennuista kaikista reippain ja uteliain, ja yrittää jatkuvasti jo pentuaitauksestakin karkuun. Valitettavasti vaan tuo kynnys on Justiinalle vielä liian korkea!


Siinä missä veljet itkevät kun kukaan ei tuo tissiä valmiiksi suuhun, Justiina menee ja ottaa juuri sen, mitä haluaa. Melkoisen vahvatahtoinen narttu taitaa tästä tytöstä tulla! Mutta juuri sellainenhan pitää russelin ollakin <3

Justiinalle ei ole vielä kotia löytynyt, mutta toivon, että löydän tälle ihanalle tyttöselle sen juuri oikean kodin!



PAAVO

 
Paavo syntyi pentueen viimeisenä ja on Justiinan tavoin melkoinen köntti. Kilon rajapyykki ei ole Paavollakaan kaukana! Paavo on varsinainen mielensäpahoittaja, 90 prosentilla kerroista kun pentulaatikosta kuuluu riipivää vikinää, joka tarkoittaa, että joku asia on huonosti, on asialla Paavo! Paavo pahoittaa mielensä siitä, jos tissi ei tule valmiina suuhun, tai jos joku sisaruksista on tiellä, tai ihan vaikka siitä, jos kuu ja tähdet ovat väärässä asennossa. Se juuri tekee Paavosta niin ihanan ja hellyyttävän <3 


Nuoresta iästään huolimatta Paavo on onnistunut hiomaan anovan koiranpentukatseen aivan huipputerään! Toivon löytäväni Paavolle pian ihanan kodin, sillä minä en voisi noita nappisilmiä vastustaa ja meille jäädessään Paavo tulisikin aina saamaan kaiken haluamansa! Onneksi tosin toistaiseksi vaikuttaa vain siltä, että Paavo haluaa vain ruokaa, rapsutuksia ja silityksiä. Se rakastaa huomiota ja rapsutuksia ja rapstutettavana ollessaan se onkin aina tyytyväisenä hiljaa. Miten ihana kainaloinen tästä tuleekaan!


Jos rapsuttaja ei tule Paavon luo, Paavo tulee rapsuttajan luo, tai ainakin yrittää! Harmillisen usein matka katkeaa tähän pentuaitauksen kynnykselle ja väsy yllättää.


Viikonloppuna täytynee jo vähän kasvattaa pentuaitausta, jotta minimonstereilla on tilaa leikkiä! On tärkeää, että ne pääsevät leikkimään ja kuljeskelemaan, jotta lihaksisto ja luusto kehittyy.

 Taisto ja Rukka.

Justiina ja Paavo.


Ihana Emma-mamma on saanut jo pikkuisen palailla vanhoihin rutiineihin, iltalenkki tehdään nyt joka ilta ja Emma toisinaan ottaa päikkäreitä vieressäni sohvalla. Emma on onneksi pysynyt melko hienossa kunnossa, toki tissit roikkuvat, mutta vyötärö on tallella ja karva on pysynyt todella hyvässä kunnossa! Osuutensa tässä on varmasti sillä, että Emma lenkkeili ihan lopputiineyteen asti, tosin loppuvaiheessa toki melko hillitysti, ja sitä on ruokittu hyvin, eli Acanan penturuualla, jota olen höystänyt Nutrolinin iho ja turkki -öljyllä, kananmunalla ja jauhelihalla.

Yönsä Emma viettää edelleen pentulaatikossa ja minä olkkarin sohvalla. Mammakoiran etuihin kuuluu saada pitää pentuja toisinaan tyynyinä.


Jeppe ei ole toistaiseksi osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa pentuja kohtaan, vaikka onkin niitä haistellut. Kaipa se on vielä epäuskoisen epätoivon vallassa?! Toivotaan, että se vielä lämpenisi.

Taisto ja Paavo.


Minimonsterimaista viikonloppua kaikille!


perjantai 10. marraskuuta 2017

DIY: Kuppikynttilät

Vaihteeksi jotain muuta kuin Minimonsteri-postausta, mutta ei huolta: postauksen lopussa on muutama kuva ihanaisista!

Olen ollut nyt kesälomalla reilun pari viikkoa, minimonstereiden syntymästä asti, ja koska Emma on niin huippumamma, olen ehtinyt tehdä muutakin kuin istua pentulaatikon äärellä. Tässä eräänä päivänä tuli tehtyä vanhoista kahvikupeista ja jämäkynttilöistä kuppikynttilöitä.


Kuppikynttilät

 Tarvikkeet:

Vanhoja kahvikuppeja
Nastallisia sydänlankoja tai sydänlankaa ja esim. klemmareita
Pillejä tms. tikkuja sydänlankojen paikallaanpitämiseen
Vanhoja kynttilöitä
Kattila kynttilöiden sulattamiseen
Pinsetit



Tee näin:

1.  Asettele sydänlangat kuppeihin pystyyn kahden pillin tai muun tikun avulla.




Minulla oli sekä valmiiksi nastoitettuja lankoja sekä metritavarasydänlangasta leikattuja pätkiä. Jostain bongasin hyvän tarkan markan vinkin: tavallisessa sydänlangassa voi käyttää painona esim. klemmaria tms. pientä metallista esinettä. Tämä tulee huomattavasti halvemmaksi kuin ostaa valmiiksi nastallisia sydänlankoja.

2. Sulata vanhat kynttilänjämät kattilassa liedellä miedolla lämmöllä. Itse olen ostanut kirpparilta kattilan ihan vain tähän tarkoitukseen. Nypi pinseteillä vanhat sydänlanganpätkät pois steariinista.


Kannattaa käyttää vain yhdenvärisiä kynttilänjämiä, muuten saat ruskeita kynttilöitä. Itse käytin vaaleansinisiä ja punaisia jämiä.

3. Kaada sula steariini varovasti kuppeihin. Anna jähmettyä. Jätä vähän steariinia jemmaan, sillä kynttilät vajoavat vähän keskeltä.


4. Kun kynttilät ovat jähmettyneet, niihin tulee todennäköisesti vajoama sydänlangan viereen. Sulata vielä pieni määrä steariinia ja täytä vajoaman aiheuttama kuoppa. Anna jähmettyä.

Valmiita!


Tämä oli todella helppo ja hauska askartelu ja on aina mukavaa saada kynttilänjämät uusiokäyttöön, niitä kun tässä taloudessa kertyy!



Minimonsterit ovat kasvaneet hurjasti ja kaikki pientä Rukkaa lukuun ottamatta ovat ottaneet jo  hoipertelevat ensiaskeleensa! Rukkakin pönkii jo sen verran ponnekkaasti pystyyn, että eiköhän sekin lähde kävelemään lähipäivinä.

Tytöt ja pojat somasti omissa kasoissaan!

Kaikilla on myöskin jo silmät auenneet. Kohta meillä on vilinää kun nämä minimonsterit lähtevät kunnolla liikkeelle!

Nukkuminen on silti edelleen minimonstereiden tärkein työ syömisen ohella.


Ihana mammakoira Emma kävi tänään ensimmäistä kertaa minimonsterien syntymän jälkeen lenkillä! Todettiin sen kanssa, että pentulaatikon uskaltaa jo jättää oman onnensa nojaan vartiksi. Tähän asti Emma on tehnyt vain tarpeensa pikaisesti pihaan, mutta tänään kysyin siltä, että haluatko lenkille. Emma juoksi salamannopeasti ovelle, joten tuli selväksi, että kyllä, todellakin se halusi lenkille! Käytiin vain kortteli ympäri, mutta se teki hyvää Emmalle. 



Tämäkin viikonloppu menee hevostellessa ja minimonstereita ihaillessa. On ne vaan niin ihania!
Rentoa viikonloppua kaikille!