perjantai 30. syyskuuta 2016

Paljon onnea, pieni EmppisPemppis!






Niin on taas vuosi vierähtänyt ja piskuisella Emmalla tuli tänään jo kolme vuotta mittariin!

Jotenkin sitä on vaikea uskoa, sillä Emma tuntuu olevan edelleen ihan yhtä kakara kuin pentunakin :)

Pitkään mietin, että mikä olisi parempaa kuin Jeppe. No kaksi Jeppeä! Niinpä päätin ottaa toisen russelin. Olin miettinyt kevätpentua, mutta tammikuussa 2014 silmiini osui ilmoitus pienestä Emmasta, joka oli vielä kotia vailla, enkä minä voinut vastustaa. Emmahan oli täydellinen!

Emman ensimmäinen yö meillä.

Emma kotiutui heti hyvin, minkäänlaista ikävää kasvattikotiin se ei potenut. Emma on ollut pienestä pitäen oikea sylihiiri, aina on saatava olla iholla, jos vain mahdollista.


 Emmalla oli pentuna numeroa liian iso takki, mutta sittemmin se on kasvanut siihen.

Jeppe oli helpottunut saatuaan kyttäyskaverin, enää ei ole koko naapuruston kyttäys yksin Jepen harteilla!




Jeppe on Emman idoli, ja kaikkea on kokeiltava, mitä Jeppekin. Jeppe ei ole Emmaan ihan yhtä ihastunut, sillä onhan se kova jätkä ja tommoset toisesta tykkäämiset on ihan nössöjen hommaa! Mutta kyllä se Emmaa sietää, sillä onhan Emmassa hyvät puolensakin. Äkkiseltään kysyttäessä Jepelle ei välttämättä tule mieleen yhtäkään, mutta kyllä niitä silti on.

Loppuun vielä Emman synttäriselfie:


Hyvää syntymäpäivää, rakas pikku Emma! Älä koskaan kasva aikuiseksi!



 

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Ruokailuhuoneen remontti ja nykylook

Taloni keskikerroksessa sijaitsee keittiö, ruokailuhuone, olohuone ja wc/kylpyhuone. Puolitoista vuotta sitten, vuoden 2015 keväällä, tehtiin olo- ja ruokailuhuoneeseen vähän remppaa. Tässäpä kuvia, miltä ruokailuhuone näytti ennen:

 Näkymä keittiön ovelta.


Näkymä olohuoneesta.

Tietenkään en ole muistanut ottaa ennen-kuvaa, jossa näkyisi, että olo- ja ruokailuhuoneen välillä oli ennen seinä. Mutta, kuten tästä myyntikuvasta käy ilmi, sellainen oli:


Tämä remppa oli myös kosmeettinen, mutta myös taloteknisiä ominaisuuksia paranneltiin vähän. Tuo väliseinä kaadettiin muuriin asti (muuri on vasemmalla, ei näy kuvassa) ja seiniin laitettiin viiden sentin ekovillalevyt. Ekovillan päälle laitettiin kipsilevyt. Päädyin kipsilevyyn, vaikka joidenkin mielestä rintamamiestalon seinien ainoa oikea pintamateriaali on pinkopahvi tai huokolevy. Kipsilevy tuntui kuitenkin minulle oikealta ratkaisulta.

 Koolauksessa käytetyt puut ovat muuten purkupuuta, jota sain töistä. Se oli ihan priimaa ruuvinreikiä lukuun ottamatta, ja päätymässä kaatopaikalle, joten pelastin nämä omaa remppaani varten.


 Ruokailuhuoneen huonekalut olivat säilössä olohuoneessa kun ruokailuhuonetta rempattiin, ja sitten toisin päin.

Ekovillaa oli hauska käsitellä. Se ei pistele lainkaan, sillä se on tehty sellusta.


Ilmansuluksi laitettiin paperi. Ekovilla ja ilmansulkupaperi varmistavat sen, että rakenne pysyy hengittävänä. Huomatkaa kuvassa murjottava pikkumonsteri! Emman mielestä remppaaminen ei ole kivaa.

Remppaamassa minulla oli ihan ammattilaiskirvesmies sekä ystäväni ja hänen miehensä. Itse tein, minkä osasin ja pystyin. Ystävästäni oli suuren suuri apu tätä tehdessä, tuskinpa olisi ikinä valmistunut ilman häntä! Iso kiitos vielä, jos luet tätä :)

Sähköt uusittiin myös, ja olipa ihanaa päästä eroon vanhoista sähköistä.  No, sähköpääkeskuksen uusiminen on joskus vielä edessä, mutta ainakin keskikerroksen sähkövedot ovat nyt tältä vuosituhannelta :)

Lattiasta revimme ystäväni kanssa kauheat muovimatot pois ja kunnostimme ja maalasimme lattian.



 Lattialaudoista sahattiin seinän vierestä viiden sentin pätkät pois, jotta ekovilla ja ilmansulkupaperi saatiin lattian alle, jotta lattianrajassa ei vetäisi. Ja tässä on oikeasti ihan huikea ero entiseen! Viime talvella olo- ja ruokailuhuoneen lattiat olivat huomattavasti lämpimämmät kuin keittiön, jossa tätä ei ole tehty.


Ystäväni kanssa maalasimme myös ikkunanpokat. Ikkunaan ja lattioihin valitsin saman sävyn, joka oli astetta tummempi harmaa kuin keittiössä, sillä keittiön lattiassa näkyy mielestäni lika turhan hyvin... Lattian ja ikkunanpokien sävy on Tikkurilan H495 Harso.

Seiniin valitsin tapetin sijaan maalin, lähinnä laiskuuttani. Maalaaminen on niin paljon helpompaa, ja jos haluaa vaihtaa huoneen ilmettä, uudelleenmaalaus on helppoa.

Väriksi halusin lämpimän ja pirteän keltaisen, jotta minulle paistaisi aurinko joka päivä! Maalina on Tikkurilan Harmony, ja ei, se ei ole hengittävä perinnemaali. Nyt joku miettii, että eikös se seinärakenteen hengittävyys kärsi tuosta? Ei. Seinärakenteen tulee hengittää ulospäin, ja sitä se tekee edelleen. Muovia sisältävä maali seinän sisäpinnalla ei siis tee hallaa hengittävälle seinärakenteelle. Kun talossa on koiria, on mukavaa, että seinissä on maalia, jota voi pyyhkiä, siksi päädyin Harmonyyn. 

Remontin jälkeen ruokailuhuoneessa näyttää tältä:

 Yleisnäkymä olohuoneen puolelta.



 Muuria vasten olevaa nurkkaa hallitsee kustavilainen astiakaappi, jonka olen naarannut huuto.netistä. Pieni vaaleanlila kaappi on kirppikseltä. Kaapin alla muuten näkyy vielä vanhan pönttöuunin perustukset. Uuni on purettu jo kauan ennen minun aikojani, enkä ruvennut noille perustuksille tekemään muuta, kuin maalasin samalla sävyllä kuin muunkin lattian.




 Tämän ihanan Singerin sain talon myyjältä kaupantekijäisiksi. Sen sisällä on ihan ehta ja toimiva poljettava ompelukone, jota en tosin ole ikinä käyttänyt.

Tämäkin jakkara on kirpputorilöytö.

Tämäkin senkki on kirpputorilta.


 Ihanan värikäs ruokailuryhmäni :) Vanhakin ruokailuryhmä oli ihana, mutta remontin myötä siitä tuli hivenen liian suuri ruokailuhuoneeseen. Kirjahyllyt ovat Ikeasta, muuten ruokailuhuone onkin pitkälti sisustettu kirppislöydöillä.


Ruokailuhuone ja olohuone ovat periaatteessa samaa tilaa. Olohuoneen esittelen teille myöhemmin!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

maanantai 26. syyskuuta 2016

Kärpässienikorvikset

Tuossa lähikirpputorilla on yksi pöytä, jossa on myynnissä jonkun itsetekemiä korvakoruja. Ne ovat todella hienoja, mutta en ollut toistaiseksi löytänyt vielä paria, joka olisi suorastaan huutanut minun nimeäni. Mutta eilen löysin!


Kärpässienifanina en kyllä epäröinyt näiden ostamista hetkeäkään! Hintaa näillä oli kuusi euroa. Normaalisti en uskalla ostaa kirpputoreilta korviksia, mutta koska nämä eivät olleet käytetyt vaan käsityötä, saatoin hyvillä mielin ostaa.


Nämä ovat ihanan pirtsakat ja pääsivät heti päivää piristämään töihin :)

Samalta kirpparireissulta tarttui mukaan nämä nahkaiset avokkaat:






Pohjista ja korkolapuista päätelleen nämä ovat uudet, vain sovitetut. Viisi euroa ei todellakaan ole paha hinta uudenveroisista nahka-avokkaista!



Kyllä nyt kelpaa lähteä uuteen viikkoon uusilla korviksilla ja uusilla kengillä!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

perjantai 23. syyskuuta 2016

Pinkki vedenkeitin


Yleensä laiskana lämmitän teeveden vain mikrossa, mutta vieraiden varalta olisi kiva, jos olisi vedenkeitin, sillä parin mukillisen lämmittäminen mikrossa kestää jo melko kauan. Kyllähän minulta vedenkeitin jo löytyi, sellainen kirpputorilta ostettu ankea perusmalli, mutta se on sullottuna kaapin perälle. Clas Ohlsonilla tuli vastaan sitten tällainen vähän pienempi, ihanan pinkki vedenkeitin. Se oli vielä jossain tarjouksessa, ja hintaa jäi 11,99. Siihen hintaan päätin raaskia, jotta saan vedenkeittimen esille, jotta se on helposti käytettävissä.


Tämä pääsi nyt sitten työtason nurkkaan, kun ei vie paljoa tilaa ja on niin nätin värinen. Samaa pinkkiä sarjaa oli ainakin myös kahvinkeitin, leivänpaahdin, sauva-ja tehosekoitin sekä vatkain. Tällä kertaa en ollut muuta vailla, vaikka se kahvinkeitinkin oli todella söpö. En kuitenkaan ole valmis luopumaan tuosta Moccamasteristani, jonka olen löytänyt kirpputorilta neljällä ja puolella eurolla :)

Hauskaa viikonloppua kaikille!

 


keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Eteisessä

Rintamamiestalojen eteiset ovat usein ahtaita, niin myös minulla. Alun perinkin ahdas eteinen on pienentynyt vielä lisää silloin, kun kylpyhuone on rakennettu, sillä eteisestä on lohkottu vielä muutama neliö kylppärin käyttöön. Nykyään kun takkeja ja kenkiä on paljon enemmän kuin entisaikaan, on niiden säilytys haasteellista ahtaassa eteisessä. Eteiseen olen aikojen saatossa tehnyt jos jonkinlaista pikkumuutosta ja varmasti tulee lisääkin tehtyä, jos ja kun keksin vielä käytännöllisempiä ratkaisuja.


Tässä on siis entinen näkymä tultaessa kuistilta eteiseen. Vasemmalla on heti oviaukko yläkertaan johtaviin portaisiin, edessä on kylpyhuone/wc ja oikealla (ei näy kuvassa) on oviaukko olohuoneeseen. Perällä näkyy keittiö, ja tuo sinne johtava "käytävä" on alle metrin levyinen, eli ahdasta on.


Eteiseen, kuten muuallekin, oli jossain vaiheessa laitettu tällainen "ihana" muovimatto. Ylempänä olevassa kuvassa olen jo alkanut kuoria sitä pois, ja kas, mitäpä alta löytyikään! Lautalattia!

Eteisessä oli myös muuttaessani aivan kamala seinälaminaatti, sellainen puuta jäljittelevä, mutta joka oli selvästi laminaattia. Se oli niin kamala, etten ole älynnyt edes ottaa siitä kuvaa, ja yksi ilta muutama vuosi sitten sain insipiraation lähteä repimään sitä pois. Laminaatin alta paljastui näin ihana tapetti:


Valitettavasti tämä tapetti oli vain räiskäisty paikoilleen kuvioita kohdistamatta, ja se oli monesta kohtaa myös repeillyt. Iso kuvio myös vei sitä vähäistäkin tilaa eteisestä, joten eräänä kauniina päivänä päätin maalata eteisen seinät erittäin vaalealla vaaleanpunertavalla beigellä, samalla, mitä minulla on mm. portaikossa. Samalla päätin maalata myös lattian samalla vaaleanharmaalla, mitä oli jo keittiössä. Maaliksi valitsin tällä kertaa vesiohenteisen Betolux Akvan, sillä se kuivuu nopeasti. 

Kuvaa maalauksen ajalta.

No, se oli suuri virhe. Tuo maali kyllä kuivuu nopeasti, mutta se ei kestä kulutusta. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin lattia on jo aivan naarmuilla. Jossakin muualla tuo maali varmasti menettelisi, mutta eteiseen kohdistuu niin suurta liikennettä, varsinkin kun on kaksi koiraa, etten kyllä suosittele tätä Akvaa eteiseen kenellekään.

Eteisessä minulla oli alun perin myös suuri ja massiivinen naulakko seinällä. Se olisi muuten ollut siihen hyvä, mutta koska tila on pieni, päätin vaihtaa sen pienempään. Kellarin portaikosta otin tämän ruskean naulakon:


Väri oli kyllä omalla tavallaan kaunis tuollaisenakin, mutta ihan liian synkeä noin pieneen tilaan. Siispä maalasin naulakon ja tein siihen harjanvarresta tangon henkareille. Nuo naulakot olivat niin tiukasti kiinni, etten saanut niitä irti, joten nekin piti maalata.



Koska säilytystilaa ei ole koskaan liikaa, laitoin vielä naulakon ylle säilytyshyllyn.


Ikeasta ostin "korit" tuohon hattuhyllylle, todellisuudessa ne ovat kukkaruukut.


Tuohon kapeaan tilaan olen laittanut lipaston, jonka olen saanut äidiltäni.


Pieni lipasto on Ikeasta myös. Se on Rast-sarjaa, joka myydään käsittelemättömänä, ja olen sen maalannut samalla sävyllä kun naulakonkin. Lipaston yläpuolella oleva naulakko löytyi piharakennuksesta.

Yläkerran portaikko, reunassa ovi kuistille.

 Nyt näkymä ovelta eteiseen on jo vähän valoisampi.

Yksi isompi projekti, josta haaveilen, on kuistin saattaminen puolilämpimäksi tilaksi, jolloin sinne saisi lisää säilytystilaa kengille ja takeille. Nyt se ei oikein siihen sovellu, kun ei ole kiva paukkupakkasilla vetää jääkylmiä kenkiä jalkaan... Mutta, jälleen kerran, tämä on budjettikysymys.

Onko muilla ongelmia ahtaiden eteisten kanssa? Oletteko keksineet hyviä säilytysratkaisuja?





maanantai 19. syyskuuta 2016

Monsterimökki

Saan töistä aina joskus kaikenlaista jätepuuta, ja tuossa tuonnoin sain jämäpätkiä valkolakatusta paneelista. Siitähän sitten sainkin kuningasidean tehdä monstereille mökkimäisen sängyn. Russelit ainakin, muista koirista en tiedä, tykkäävät usein nukkua vähän luolamaisissa "pesissä". Niinpä ajattelin että seinällinen nukkumapaikka olisi monstereiden mielestä kiva.

No eihän se mennyt ihan niin kuin Strömsössä, todellakaan. Mietin, että eihän tässä mitään vatupassia tarvitse ja se oli kyllä suuuuuuuuuuuri virhe. Monsterimökistä tuli nimittäin aivan vino! Pystyssä se kyllä pysyy ja on todella tukevakin, eli lähinnä tämä vinous on kyllä kosmeettinen haitta.



Emma kävi koeistumassa monsterimökkiä moneen kertaan projektin edetessä. Koska en ole ikinä mitään tällaista rakennellut, eteni monsterimökki todella hitaasti ja jouduin sitä useasti purkamaan ja suunnitelmatkin muuttuivat muutamana kertaan työn edetessä.

Valmistui se sitten lopulta:


Kelpasi onneksi ainakin Emmalle!




Monsterimökin maalasin muuten sillä kovan onnen kalkkimaalilla. Listat ovat myös jämälistoja, jotka olen töistä pelastanut roskikselta, sekä omista rempoista jääneitä jämiä. Tuo mökin vinous toi aika paljon haastetta myös listoittamiseen, varsinkin kun en ollut ikinä eläessäni mitään listoittanut. Onneksi akryylillä sai pelastettua paljon! :D Lopuksi vedin vielä koko komeuden päälle venelakkaa, jotta tämä kestäisi ulkokäytössä, sillä niin paneelit kuin listatkin olivat tietysti sisäkäyttöön tarkoitetut, eikä kalkkimaalikaan ymmärtääkseni kestä kosteutta.



Mökin sivulla olevasta ikkunasta Emman on hyvä seurata maailman menoa!


Monsterimökistä piti alunperin tulla mökkerö sisäkäyttöön, mutta koska en vatupassin lisäksi viitsinyt rasittaa mittaakaan yhtään enempää kuin oli pakko, monsterimökki oli ihan liian iso sisälle ja joutuikin ulos terassille. Tänä vuonna sen käyttöaste tuskin on kummoinen kun kyseessä ei ole mikään talvieristetty koppi, ja kohtapuoliin laitan sen talvisäilöön muiden puutarhakalusteiden mukana. Mutta onpahan ensi kesäksi monstereille varjoisa lepopaikka pihahommien lomassa, jos väsy iskee.


Sisältä monsterimökki on melko pelkistetty, kun totesin, ettei monstereita varmaan kauheasti kiinnosta, onko ikkunoissa listat vai ei ;)

Olisin halunnut tehdä monsterimökin katolle myös "terassin", mutta totesin, etteivät kirvesmiehentaitoni riitä tekemään mitään tikkaita tai portaita, joita pitkin monsterit pääsisivät terassille, joten se sitten jäi.

Kaiken kaikkiaan monsterimökki oli ihan hyvä harjoitusprojekti, kun ei ole tullut mitään tällaista ennen rakenneltua. Nyt on vähän käsitystä nikkaroimisesta ja ennen kaikkea siitä, mitä teen ensi kerralla toisin.

Monsterimaista alkanutta viikkoa kaikille!