tiistai 27. marraskuuta 2018

Joulublogissa on elämää, käykää siellä!

Oletkin ehkä huomannut, että Sinkkis on hiljentynyt. Syy on selvä: Joulu lähestyy ja olenkin siirtynyt puuhailemaan ja höpisemään joulujuttuja Joulublogini Kinkkuelämää:n puolelle!



Kinkkiksessä leivotaan, askarrellaan ja höpistään kaikenlaista joulusta. Mutta älä luota sanaani, vaan käy itse katsomassa! :)

Facebookissa muuten starttaa joulukuun 1. päivä koirieni Emman ja Rukan eli Köntsien joulukalenteri! Luvassa on joka päivälle ihana jouluinen kuva Köntsistä sekä jokin köntsämäinen jouluismi eli jouluinen aforismi! Kannattaa käydä siis tykkäämässä! Kalenteria voit seurata myös Instagramissa seuraamalla omaa sivuani @jennisalvisto

Ja jos hevosaiheiset joulukuvat kiinnostavat, myös hevoseni Palluran Facebook-sivulla ja Instagram-tilillä @teampallura alkaa joulukalenteri joulukuun ensimmäinen päivä!

Köntsämäisen jouluista alkanutta viikkoa kaikille! Lauantaina on jo joulukuu!!

Ps. Myös Kinkkiksen Facebook-sivusta kannattaa tykätä, pysyt parhaiten kärryillä Kinkkiksen uusista teksteistä!


keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Minimonsteritreffit

28.10. meillä vietettiin Minimonsteritreffejä ja samalla Minimonstereiden yksivuotissynttäreitä! Pahoitteluni, että postauksessa on kestänyt näin kauan. Kuvia vaan tuli otettua satoja, joista suurin osa tietenkin epäonnistuneita, joten niiden läpikäymisessä ja käsittelyssä on kestänyt. Tässä kuitenkin niitä onnistuneempia otoksia treffeistä!

Vauhtiahan näiltä treffeiltä ei puuttunut ja ilokseni kaikki Minimonsterit saapuivat paikalle! Oli niin ihana nähdä niitä kaikkia. Kaikista onnellisin taisi kuitenkin olla Rukka. Siitä oli ihanaa, kun sisko ja veljet olivat leikkimässä enkä ole varmaan koskaan nähnyt sitä näin onnellisena! Myös Minimonstereiden isän Wolsun oli tarkoitus saapua paikalle, mutta valitettavasti se estyi kuitenkin. Ehkäpä seuraaville treffeille sekin kuitenkin pääsisi mukaan!

 Tilda (entinen Justiina), Taisto ja Rukka.

 Taisto <3


Taisto ja Tilda.

Lentävät sisarukset Tilda ja Paavo!


 Rukka Paavo-veljen hellässä syleilyssä, vieressä ihmettelee Tilda.



 Emmasta oli ehkä hivenen ärsyttävää, että sen lapset tulivat takaisin, vaikka ne olivat jo kertaalleen lähteneet! Välillä sekin kuitenkin innostui leikkimään.



Tildan huisi palloloikka!

Vauhti-Tilda!

Niin onnellinen kuin Rukka olikin, kyllä sitä väsytti treffien jälkeen! Seuraavat pari päivää Rukkasella menikin akkuja ladatessa.




Minimonsterimaisen ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

torstai 25. lokakuuta 2018

Minimonsterit 1 vuotta!

Niin se aika rientää, ja vuosi on kulunut ihanien Minimonstereiden syntymästä!

Kaikki ihanat minimonsterit asuvat edelleen lähellä ja olen niitä tavannutkin. Paavo pistäytyy meillä toisinaan myös hoidossa.



Muistan vieläkin, miten kova paikka Minimonstereiden lähtö omiin koteihinsa oli! Onneksi piskuinen Rukka-Monsteri jäi minua ja Emmaa ilahduttamaan. Rukka oli pieni syntyessään ja pieneksi se myös jäi.


Rukalla on kuitenkin aina ollut ison koiran ruokahalu!











Sunnuntaina vähän juhlistetaan Minimonstereiden synttäreitä ja meille tuleekin koko monsterirevohka kylään! Myös Minimonstereiden isä tulee paikalle. Sitä odotellessa!

Minimonsterimaista loppuviikkoa kaikille!

maanantai 22. lokakuuta 2018

Kierrättäen uusi koiransänky

Vihdoin monstereilla on uusi, arvoisensa sänky! Nimittäin kunnon prinsessasänky pylväineen ja katoksineen. Tämäkin syntyi luonnollisesti kierrätysmateriaaleista, eli vanhasta sohvapöydästä, jämämaalista ja kirpparilta ostetusta pitsiverhosta. Uutta oli ainoastaan verhojen sitomisessa käytetty nauha.



Lähtökohta oli siis tämä, tori.fi:stä ilmaiseksi saatu puinen sohvapöytä:




No, jos ihan totta puhutaan, niin se ei ollut aivan ilmainen, sillä vein siitä kahvipaketin vastineeksi. Tykkään aina viedä vastineeksi jotain pientä, kun saan jotain ilmaiseksi.

Hion sohvapöydän pöytälevyä lukuun ottamatta, sillä se jäisi joka tapauksessa lattiaa vasten. Kiinnitin jalat paikoilleen. 



"Katoksen" olisi voinut kiinnittää myös pelkkien jalkojen varaan, mutta totesin, että siitä tulee siistimpi, kun laitoin jalkojen päätyyn pätkät rimaa, joiden varaan verhon saisi roikkumaan. Rima löytyi omista jämävarastoista.

Seuraavaksi vuorossa oli maalaus. Maalasin tämän eräästä projektista jääneellä vaaleanpunaisen jämällä. Sitten laitoin paikoilleen pitsiverhot sekä monstereiden vanhasta sängystä patjan, lampaantaljan ja tyynyt. Voilá!









Monsterit viihtyvät sängyssä, niistä on mukavaa olla "pesässä".



Ja eihän se oli prinsessansänky eikä mikään ilman valoja!


Kyllä monstereiden nyt kelpaa, eikä sänky edes tullut kalliiksi! Sille tuli hintaa noin 5,50 eli kahvipaketin, kirppispitsiverhon ja nauhan hinta. Ja tietysti tekemisen vaiva, mutta ihanaahan monstereille oli sänkyä tehdä!

Monstereiden kanssa toivotamme kaikille oikein ihanaa alkanutta viikkoa!

torstai 11. lokakuuta 2018

Ajatuksia omasta ympäristökäyttäytymisestä

Jos on seurannut mitään mediaa tällä viikolla, edes sitä sosiaalista, ei ole voinut välttyä ympäristökeskustelulta. Kulutamme ihan liikaa, maapallon kantokyky on äärirajoillaan. Saastutamme, tuhoamme, tapamme. Tapamme eläinlajeja ja tuhoamme kokonaisia ekosysteemejä. Ja kaikki tämä vain siksi, ettemme jaksa pohtia omaa kulutuskäyttäytymistämme tai muuttaa sitä. Meret hukkuvat muoviin, päästömme lämmittävät ilmastoa. Kun kiinalaiset saastuttavat moninkertaisesti suomalaisiin verrattuna, miksi juuri meidän pitäisi muuttaa kulutuskäyttäytymistämme?



Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven! Itse syyllistyn moneen ympäristösyntiin. Yksityisautoilen, asun yksin omakotitalossa. Minulla on lemmikkieläimiä, joista yksi on suuren hiilijalanjäljen tekevä hevonen. Mutta! Kompensoin ympäristösyntejäni tekemällä myös paljon ekotekoja. 





Ehkäpä tärkein ekoteko on se, että kierrätän. Pahvit, muovit, metallit, paperit ja lasit päätyvät kaikki kauppareissulla kierrätyspisteelle. Sen jälkeen, kun kotikaupunkiini saatiin muovinkeräys, tuottamani sekajätteen määrä pieneni radikaalisti. Suomessa kierrätetty muovijäte ei edes joudu Kiinassa dumpatuksi mereen, vaan se jatkojalostetaan Suomessa. 


Vesistöön jättämääni kemikaalikuormaa olen pienentänyt vaihtamalla huuhteluaineen pyykkietikkaan. Lisäksi olen karsinut kosmetiikastani mikromuovirakeita sisältävät tuotteet kuten esimerkiksi teolliset kuorintavoiteet. Ihoni kuorin nykyään luonnollisesti suolalla. Kosmetiikasta tulee paljon muovijätettä, mutta kierrätän ne tunnollisesti. Se ei vaadi juurikaan edes vaivaa. 

Fleecevaatteita en myöskään enää osta, sillä fleecestä irtoaa jokaisella pesukerralla veteen mikromuoveja, joita edes jätevedenkäsittelylaitoksella ei pystytä poistamaan. Vielä kun hevosille olisi fleecenveroisia kuivatusloimia, voisi vaihtaa senkin pois!



Kosmetiikkaa pyrin nykyään ostamaan vain tarpeeseen ja silloinkin mahdollisimman paljon kotimaista. Suomessa tehty "lähikosmetiikka" vähentää päästöjä, kun kuljetusmatkat ovat lyhyempiä. Samalla tukee suomalaista työtä. Käytän kyllä edelleen esimerkiksi meikkiä, mutta en ostele hetken mielijohteesta enää uusia luomivärejä tai huulikiiltoja, vaan vasta sitten, kun vanhat ovat loppu.

Kotimaista kosmetiikkaa suosiessa on muuten yleensä myös helpompaa kierrättää. Kokemuksieni mukaan kotimaisista tuotteista löytyy ulkomaisia paremmin pakkausmateriaalille kierrätysohjeet. Jos olet epävarma kosmetiikkapurnukoiden loppusijoituspaikasta, voit tarkistaa sen tästä.



Askartelen paljon ja pakko tunnustaa: toisinaan syyllistyn askartelumateriaalien tilaamiseen Kiinasta. Se on niin epäekologista ja -eettistä kun olla ja voi. Kiinakaman valmistajien työoloja ei vahdita, kuten ei myöskään päästöjä tai kemikaalien käyttöä. Olenkin rajoittanut Kiinakaman tilaamisen siihen, että jos ostaisin saman tuotteen Suomesta kaupasta, se olisi kuitenkin Kiinassa tehty. Silloin voin tilata sen suoraan alkulähteeltä. Tätä Kiinakamaa tulee onneksi tilattua erittäin harvoin ja pääosin askartelenkin kierrätysmateriaaleista. Esimerkiksi kynttilänjämät jatkokäytän aina joko uusiin kynttilöihin tai sytykemateriaaleiksi.

Suuri ylpeydenaiheeni, Emman pentulaatikko, joka on ruuveja lukuun ottamatta tehty kokonaan kierrätysmateriaaleista:








Sisustan pääosin myös kierrätyskamalla. Todella harvoin tulee ostettua kaupasta esimerkiksi uutta huonekalua, vaan yritän aina etsiä tarvitsemani käytettynä ja tuunaamalla tehdä siitä mieleiseni. Näin toimimalla olen saanut aikaan myös persoonallisen kodin.


Mitä tulee hevoseeni, on totta, ettei se ole mikään ekologinen harrastusväline. Se syö ja paskoo (eli tuottaa päästöjä) ja tallille ajan yleensä autolla. Mutta! Hevosen oston myötä on vähäinenkin harjoittamani lentäminen jäänyt pois. Lentäminen on niin saastuttavaa puuhaa, että todennäköisesti heppailemalla pääsen pienemmillä päästöillä.

Ympäristökeskustelussa kuulee usein argumenttina, että suomalaisten tuottamat päästöt ovat pisara valtameressä verrattuna siihen, mitä kiinalaiset, intialaiset ja amerikkalaiset päästelevät. Totta, mutta siltikin olen sitä mieltä, että yksilötasolla kaikki voisivat tehdä jotain. Emmehän me syö Suomessa elävältä keitettyä koiraakaan, vaikka kiinalaiset tekevätkin niin. Kortensa voi kantaa kekoon monella tapaa, eikä se, että vaikkapa lentää silloin tällöin, sulje pois sitä, etteikö silti voisi kierrättää olematta tekopyhä. Pienikin ekoteko on parempi kun ei lainkaan ekotekoa!

Toivottavasti joku sai tästä edes jonkun pienen idean, miten voisi omassa arjessaan toimia ekologisemmin. Ekologista loppuviikkoa kaikille!




keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Pinkkiä pukkaa: Seinälampetti

Tämä äidin jostain minulle tuoma lampetti oli odottanut muodonmuutosta pienen ikuisuuden:

 Vihdoin sain sen tuunattua! Se oli jostain syystä vain jäänyt, vaikka tuunaus ei todellakaan ollut isotöinen. Hion ja maalasin, liimasin vähän pitsiä ja kätköistäni löytyneen sydänkoristeen.



Vielä täytyy tuo kynttiläpesä "tuunata" akryylimassalla, sillä se on vähän liian suuri kruunukynttilälle. Sisälle kun pursottaa akryylimassaa, reunoille, kynttilä pysyy paremmin.



Lampetin laitoin seinälle olohuoneeseen. Se valaisee yllättävän hyvin, kun kynttilän taustalla on peili! Ja mikäpä muu syksyssä olisikaan parasta kuin kynttilänvalo!

Tunnelmallista loppuviikkoa kaikille!


keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Lahja: tölkkikakku

Näitä vähän erilaisempia lahjoja on tullut nyt tehtyä oikein urakalla. On ollut hillopurkkia ja tuunattua Ikean lipastoa. Muutamalle, joille halusin viedä jotain "käytännöllistä", on tullut väsättyä tölkkikakku, siis ikään kuin tölkkiversio vaippakakusta.

Tölkkikakun voi tehdä joko alkoholia sisältävistä tölkeistä, tai vaikkapa limutölkeistä. Tölkkien lisäksi tarvitsee tukevaa pahvia, kakkupaperia, pikkuherkkuja tölkkien kaveriksi sekä sellofaania ja nauhaa koristeluun.


Ensimmäisen kerroksen kokosin pahvista leikkaamani pyöreän palan päälle. Väliin laitoin vielä kakkupaperin, jottei pahvi näyttäisi niin rumalta. Tölkkien keskelle laitoin karkkipussin ja sidoin tölkit yhteen nauhalla.

Toinen kerros koottiin samalla periaatteella ensimmäisen päälle, paitsi että siitä tein pienemmän. Jälleen naru ympärille. Näiden päälle laitoin vielä viimeiseksi kerrokseksi yhden tölkin. Laitoin vielä tölkkien väliin ja vierelle vähän lakuja ja muutakin karkkia. 

Lopuksi käärin "kakun" sellofaaniin".


Samalla periaatteella tein myös ystävälleni cokiskakun.



Nämä lahjat eivät ainakaan jää nurkkiin pyörimään!

Aurinkoista loppuviikko kaikille!

Ps. Olethan huomannut, että Joulublogi Kinkkuelämää on aktivoitunut?