lauantai 31. joulukuuta 2016

Hyvää uutta vuotta!

2016 alkaa olla taputeltu ja kohta on aika ottaa vastaan uusi vuosi.


Minun ilotulitteeni ovat tänäkin vuonna nämä tähtisadetikut. Jeppe pelkää pauketta, joten uutta vuotta vastaanotan ihan kotosalla monstereiden kanssa. Jepellä on tänä vuonna ensimmäistä kertaa testissä Sileo-merkkinen lääke, jonka pitäisi vaikuttaa ääniherkkyyteen. Saa nähdä, auttaako, toivottavasti! Emma ei ole laisinkaan paukkuarka, ja se katseleekin ilotulituksia mielellään ikkunasta.


Hyvää uutta vuotta ja onnea ja menestystä vuodelle 2017 kaikille Sinkkiksen lukijoille!


perjantai 30. joulukuuta 2016

Onko elämää joulun jälkeen? Ainakin alennusmyynneissä!

Niin tyhjä ja haikea olo, kun joulu alkaa vedellä viimeisiään. Niin olen nauttinut joulunodotuksesta ja joulunajasta. Mutta jotain ihanaa tapahtuu aina joulun jälkeen: kauppojen alennusmyynnit!

Tänä vuonna en ostellut hirveää määrää alekamaa, vaan tein pari täsmäiskua ja ostin pari isompaa, tai siis kalliimpaa, ostosta. Sievoisen summan sain kyllä näihinkin uppoamaan, mutta toivon mukaan ovat pitkäikäisiä.

Pitkään olin halunnut Joutsenen untuvatakkia, mutta ne ovat melko tyyriitä. Kaveri sitten vinkkasi, että siellä on välipäivinä hyviä tarjouksia, joten ajelin Riihimäelle Joutsenen tehtaanmyymälään tarjouksia katselemaan. Tällainen punainen ihanuus tarttui mukaan:


 Tätä takkia olisi ollut myös tummissa väreissä, mutta en jaksa ymmärtää, miksi suomalaiset haluavat aina pukeutua tummaan, kun talvella on muutenkin niin pimeää ja ankeaa. Niinpä ostin punaisen!

Joutsenen untuvatakit valmistetaan täysin elintarviketeollisuuden sivutuotteena tulevista höyhenistä, eli Joutsenen untuvatakki on eettinen valinta. Valitettavan moni takkivalmistaja käyttää höyheniä, jotka on nypitty eläviltä linnuilta. Täysin verrattavissa kauheudessaan turkistarhaukseen, mutta untuvarääkkäykseltä on helpompi ummistaa silmänsä. Jos haluaa pukeutua hyvällä omallatunnolla untuvaan, Joutsen-takki on hyvä valinta. Halpoja nämä takit eivät ole; omastani pulitin 299 euroa, ja se oli sentään alennuksessa! Normaalihinta takille näkyi olevan 527 euroa, joten alennus oli tuntuva kuitenkin. Toivon mukaan tämä takki on kuitenkin useamman vuoden sijoitus. Ja mielelläni maksan ekstraa siitä, että tiedän, ettei yhtäkään hanhea ole nypitty elävältä minun takkini takia. Täysin kotimaisia Joutsenen tuotteet eivät ole, sillä tehtaita on Suomen lisäksi myös Virossa. Nyt vaan sitten odotellaan niitä pakkasia, että saan tämän ihanuuden käyttöön!

Toisen ale"löytöni" tein Zalandolta. Olin jo havitellut pitkään vähän pienempää nahkaista käsilaukkua, ja nyt löysin ihanan söpön pinkin pikku Michael Korsin.



Ihan ilmainen ei tämäkään ollut, hintaa jäi satasen pintaan, mutta on toivottavasti pitkäikäinen tämäkin. Olen hylännyt kaikki keinonahkaiset laukut tyystin, haluan nahkaa, joka kestää käyttöä ja kuluu kauniisti.

Mukavan omaisuuden sain siis näihin kahteenkin ostokseen tuhlattua, vähän hirvittää. Mutta mieluummin kerralla kallista ja kestävää, kun joka kuukausi uusi halparytky!

Näin se vetelee vuosi 2016 viimeisiään. Minun vuodenvaihteeni menee taas ihan kotosalla koirien kanssa, sillä Jeppe pelkää rakettien pauketta. Mutta ketkäpä olisivatkaan parempaa uudenvuoden seuraa kuin monsterit!

Tunnelmallista loppuvuotta kaikille!


torstai 22. joulukuuta 2016

Hyvää joulua!

Minulla on jouluvalmistelut vielä ihan vaiheessa, sillä toissapäivänä iski yllättäen flunssa (vai influenssa?) ja se on vienyt voimat aivan täysin. Onneksi olin ehtinyt jo joulusiivoa vähän aloittaa ja laatikot sun muut tehdä jo pakkaseen etukäteen. Olisin halunnut lopun joulusiivon tehdä tänään, jotta saan kuusenkin tuotua sisälle, mutta taitaa jäädä huomiselle, ellei jopa aattoaamulle. No, tulee se joulu vähän vähemmälläkin!

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille hyvää joulua!










Oikein hyvää joulua kaikille Sinkkiksen lukijoille!

Ps. Lisää joulukuvia löydät Joulublogini Kinkkuelämää puolelta!

torstai 15. joulukuuta 2016

Jäälyhtyjä

Meitä on täällä Kanta-Hämeessä hellinyt viime päivinä ihana pikkupakkanen. Jäälyhtyjäkin on onnistunut jäädyttämään kun on ollut pakkasta.


Nämä lyhdyt jäädytin kahdessa osassa, sillä lisäsin veteen ruusun lehtiä ja terälehtiä. Näin sain äidin antamille syntymäpäiväruusuille vähän jatkoaikaa. En kuitenkaan halunnut, että kaikki lehdet valuvat pohjalle, joten siksi laitoin ensin pohjalle vähän vettä, jäädytin sen, ja lisäsin sitten vasta lopun veden.

"Tavallisen" jäälyhdyn tekeminenhän on hyvin yksinkertaista ja helppoa:

Laita ämpäriin vettä ja laita se ulos jäätymään. Pakkasesta riippuen jäätymisessä menee tunteja tai vuorokausi tai pari. Kun ämpärin pohja alkaa pullistua, on kiire ottaa lyhty ämpäristä ulos.

Kanna jäätynyt lyhty ämpärissä hetkeksi sisään, jolloin se pikkuisen sulettuaan irtoaa helposti ämpärillä. Lyhty jää yleensä keskeltä jäätymättä ja reikä kynttilälle tulee siis itsestään. Joskus, jos lyhty on jo ehtinyt jäätyä pitkälle, voi pinnan puhkaista jollain terävällä, jotta saa veden valumaan keskeltä ulos. 



Tein myös toisenlaisia lyhtyjä kakkuvuokaan. Nämä ovat vielä helpompia tehdä, sillä reikä kynttilälle on jo vuuassa valmiina. 





Punainen väri on saatu aikaan jäädyttämällä vuuan pohjalle ensin vähän karpalomehua, ja laittamalla sitten vasta vesi päälle.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!


tiistai 13. joulukuuta 2016

Tuikkuteline

Jokin aika sitten ostin kirpparilta tällaisen tuikkutelineen:


Kaunis se oli sellaisenaankin, mutta näin värien ystävänä kaipasin siihen vähän maalia päälle. Joten ei muuta kuin pensseli töihin! Käytin punaista jämämaalia ja kylkeen liimasin vähän pitsiä.



Hyvin istuu jouluiseen kotiin tuo tuikkuteline. Jos jouluttaa, niin käypä katselemassa tuolla Joulublogin (klik!) puolella, mitä kaikkea muuta jouluista olen puuhaillut :)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

torstai 8. joulukuuta 2016

DIY: Cupcake-kynttilät

Itsenäisyyspäivänä tehtiin siskon kanssa ihania cupcake-kynttilöitä vanhoista kynttilänjämistä. Ohje löytyi ihanasta The Little Village -blogista täältä (klik!) . Laitan tähän kuitenkin omankin ohjeen, sillä tuossa kynttilänteossa on muutamia sudenkuoppia, johon me kosahdimme, mutta jotka te ehkä voisitte välttää!



CUPCAKE-KYNTTILÄT

Tarvikkeet:

Kolmea eriväristä kynttilämassaa tai jos käytät vanhoja kynttilöitä,  kynttiläväriä
Nastallisia sydänlankoja (askartelukaupoista tai esim. Adlibriksesta)
Silikonisia tai teflonisia muffiinssivuokia
Kattila kynttilöiden sulatukseen
Kauha
Vispilä
Raastin
Pinsetit


Tee näin:

1. Sulata ensin ruskea kynttilämassa (tai jos haluat muunvärisiä kynttilöitä, niin senvärinen) kattilassa joko vesihauteessa tai miedolla lämmöllä ihan vaan kattilassa. Massassa on syttymisen vaara, joten älä sulata liian kuumalla lämmöllä! Kun heittää kattilaan summamutikassa erivärisiä kynttilänjämiä, saa aika todennäköisesti ruskeaa massaa, mutta kannattaa pelata varman päälle ja värjätä massa. Niin siitä tulee myös tasaisen väristä eikä muffinsseista tule raidallisia, kuten meillä osasta... Nypi pinseteillä vanhat sydänlangat massan joukosta pois, jos käytät vanhoja kynttilöitä.

2. Asettele sydänlangat muffissivuokien pohjalle. Meillä ei ollut nastallisia sydänlankoja, koska en löytänyt niitä askartelukaupasta, mutta näin jälkiviisaana totean, että niitä löytyy ainakin Adlibriksesta. Meillä oli vain sydänlankaa, ja sen kanssa pelaaminen oli aika hankalaa, kun se piti sitoa tikkujen avulla paikalleen. Jätä sydänlanka riittävän pitkäksi, sillä kynttilän päälle tulee vielä "kuorrute".


2. Kaada ensin pieni määrä kynttilämassaa vuoan pohjalle ja anna jähmettyä. Näin sydänlanka pysyy paikallaan.

3. Kun massa on jähmettynyt vuuan pohjalle, täytä vuoka.


4. Anna jähmettyä. Todennäköisesti vuuan keskelle tulee pieni vajoama kynttilämassan jähmettyessä, mutta koska näihin tulee vielä "kuorrute" päälle, se ei haittaa. Kun kynttilät ovat jähmettyneet, irroita ne vuoista.

5. Raasta valmiiksi strösseli, eli raastimella raasta kivanvärisestä kynttilänjämästä palasia, jotka sitten lopuksi ripotellaan kynttilän päälle strösseliksi.

6. Sulata valkoinen massa kattilassa, tai jos haluat toisenväristä kuorrutetta, senvärinen massa kuin haluat. Jos teet valkoista ja käytät vanhoja kynttilänjämiä, kannattaa lisätä joukkoon myös valkoista kynttiläväriä, jotta kuorrutteesta todella tulee valkoista, eikä likaisenharmaata.

7. Kun massa on sulanut, laita se kylmään vesihauteeseen jäähtymään ja ala vatkata seosta.


Me käytimme hyväksi kylmää kuistia ja vatkasimme siellä. Massa jähmettyy pikku hiljaa ja kun sitä vatkaa, siitä tulee ihanaa lusikoitavaa kuorrutetta.

7. Lusikoi kuorrutetta kynttilöiden päälle. Sitä kannattaa vähän painaa sormilla kiinni kynttilään, jotta se pysyy siinä. Tässä vaiheessa pitää olla nopea, sillä jos tuo kuorrutemassa jähmettyy liikaa, se pitää sulattaa ja vatkata uudelleen! Ripottele lopuksi strösseliä kynttiän pintaan. Paina sitäkin vähän, jotta se pysyy kiinni kuorrutteessa.

8. Anna jähmettyä ja leikkaa sitten sydänlanka sopivan pituiseksi, eli siten, että sitä jää noin sentti kynttilän päälle. Valmiita!


Näistä tuli aika herkullisen näköisiä :) Me käytimme vanhoja kynttilänjämiä, eli nämä ovat pääosin kierrätysmateriaaleista tehty. Uutena ostettiin kynttilävärit ja sydänlangat. Muffinssivuuatkin olivat kirpparilta, kuinkas muuten. Vispiläkin oli vanha rikki mennyt, jota en ollut raaskinut heittää pois. Nyt sillekin löytyi vielä käyttöä :)

Näistä suurin osa taitaa mennä lahjaksi, kun eihän näitä itse raaskisi polttaa! Yhtä koepoltin ja se paloi hyvin.


Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

torstai 1. joulukuuta 2016

Emma terveystarkastuksissa

Olen odottanut jo puolitoista kuukautta, että pääsisin tekemään tämän postauksen. Halusin, että homma on paketissa ja kaikki tulokset selvillä, ennen kuin kirjoitan tämän. Haaveilen teettäväni pikkumonsteri Emmalla pentuja ensi vuonna, ja jotta pennuille annetaan mahdollisimman hyvät eväät elämään, on syytä varmistaa, että vanhemmat ovat terveitä. Ja vaikkei jalostuskäyttöä harkitsisikaan, terveystarkastuksia on silti hyvä tehdä. Koirat ovat hyviä peittämään kipuaan ja joskus terveystarkastusten löydökset voivat tulla täysin yllätyksenä, kuten meillä. Varsinkin, jos koira harrastaa jotain kuormittavaa, kuten agilityä, on se syytä kuvata läpikotaisin vaikkei jalostuskäyttöä harkittaisikaan. Eipä tuo kuvaaminen hukkaan mene "kotikoirallakaan".



Russeleiden PEVISA eli perinnöllisten viikojen ja sairauksien vastustamisohjelma vaatii jalostuskäytössä toimivilta russeleilta ainoastaan silmien ja polvien olevan terveitä, mutta koska terveys on minulle se kaikkein tärkein ominaisuus koiria jalostettaessa, halusin tietää enemmän. Niinpä varasin Emmalle selkä-, lonkka- ja kyynärkuvaukset sekä polvitarkastuksen. Kävimme joukkotarkastuksessa, jossa oli siis muitakin kuvattavia koiria kerralla, jolloin hinta jää hieman edullisemmaksi kuin jos varaisi ihan yksityisen kuvausajan.

Onneksi halusin tietää enemmän kuin mitä tuo PEVISA vaatii, sillä Emman selästähän löytyi jotain. Kuvannut lääkäri totesi ykskantaan, että spondyloosihan sillä on, ja kysyi, että haluanko silti, että kuvat lähetetään Kennelliittoon. Vastasin, että ehdottomasti. Jokainen Kennelliiton Koiranet-tietokantaan kirjattu terveystutkimustulos auttaa rodun jalostustyössä, oli se tulos sitten millainen tahansa. Tiedän, että on kasvattajia ja omistajia, jotka olisivat tässä vaiheessa vastannut että ei, ja kas, paperilla olisi ollut terve, jalostuskäyttöön soveltuva koira. Minä en ole tällainen koiranomistaja!

Onneksi pidin pääni ja kuvat lähetettiin kuin lähetettiinkin Kennelliittoon lausuttaviksi. Kennelliittohan oli nimittäin ihan toista mieltä Emman selästä, tulokset olivat seuraavat:

 VA0 (normaali)
SP0 (puhdas)
LTV0 (normaali)

eli terve selkä. Voitte varmaan kuvitella, että tässä vaiheessa olin enemmän kuin ihmeessäni. Epäuskoisena lähetin Emman kasvattajallekin viestin, että katso nyt sinäkin, näenkö oikein. Ja näinhän siellä luki.

Varasin sitten ajan tuonne meidän "omalle" eläinlääkäriasemalle ja menimmekin sinne röntgeniin. Siellä kuvannut lääkäri sanoi, että selässä on kyllä jotain, mutta se ei ole tyypillinen spondyloosilöydös, mutta spondyloosiksi hänkin sen diagnoisi, jos pitäisi. Mutta tämä lääkäri halusi konsultoida vielä neurologia, jolla on huomattavasti enemmän kokemusta selkäsairauksista. Tätä piirrettä ihailen eläinlääkärissä: kehdataan myöntää, että oma erikoisosaaminen ei ihan tähän riitä, joten konsultoin enemmän kokemusta omaavaa lääkäriä. Ihmisillähän tämä on arkipäivää, yleislääkäri lähettää eteenpäin spesialistille.

Tiistaina sitten tämä meidän "oma" eläinlääkäri soitti, oli saanut spesialistilta vastauksen, ja spesialisti oli samaa mieltä kuin Kennelliittokin: Emmalla ei ole perinnöllistä spondyloosia. 6. ja 7. lannenikaman välissä on löydös, joka on käytännössä spondyloosia, mutta se on traumaperäinen eli tapaturmaisesti aiheutunut, eikä koiraa näin ollen tarvitse sulkea jalostuskäytön ulkopuolelle. Löydös oli myös niin pieni, ettei se haittaa koiran normaalielämää eikä aiheuta koiralle sellaista kipua tai rasitusta, että tiineys olisi koiralle liian raskasta. 



Olin niin helpottunut puhelun lopetettuani, ja olen edelleen. Pienelle Emmalle ei kasvakaan selkärankaan luupiikkejä eikä -siltoja, ja haaveita Pikku-Emmoista ei tarvitsekaan haudata!

Sitten aloin miettiä, että milloin tämä selkämuutokseen johtanut tapaturma on sattunut ja mikä se on ollut. Sen on täytynyt tapahtua alkukesästä, sillä Emma oli silloin vähän vaisu. Ei ontunut tai näyttänyt mitään klassisia kivun merkkejä, mutta ei leikkinyt yhtä paljon kuin normaalisti ja muutenkin oli vaisu. Ajattelin, että tämä johtui vain juoksuista ja ajankohta kuin sopi juurikin siihen. Näin hyviä koirat ovat peittämään kipunsa! Mutta nyt, kun tiedän tämän, tiedän, että vaisu Emma = kipeä Emma. Toivotaan, ettei vaisua Emma tarvitse tavata enää ikinä!

Mutta mikä tuo tapaturma on ollut, sitä en tiedä. Tuskin se on mitään kovin suurta ollut, kun en ole merkille pistänyt. Jotain on kuitenkin tapahtunut, huonoa tuuria ollut matkassa. Onni onnettomuudessa on ollut se, että vaikutus selkään on kuitenkin ollut hyvin pieni.



Tämä koko terveystarkastusruljanssi on ollut melkoinen prosessi, mutta normaalistihan nämä onneksi käyvät vähän helpommin! Lysti tuli maksamaan muutaman satasen, selkä-, lonkka- ja kyynärkuvat sekä polvitarkastus maksoivat kaksisataa euroa. Kennelliiton lausuntomaksut siihen 90 euroa päälle. Iso summa rahaa toki, mutta vain kärpäsenkakka siinä rahamäärässä, mitä koiraan uppoaa sen elämän aikana. Meille tuli vielä satasen ekstrakulu siitä ylimääräisestä käynnistä omalla lääkäriasemalla, mutta se oli ehdottomasti sen satasen väärti, sillä ilman sitä käyntiä ihmettelisin varmaan vieläkin.

Emmalla on nyt aika komea luustokuvaustulosrivi tuolla Kennelliiton Koiranet-tietokannassa: selän lisäksi terveitä olivat myös lonkat (A/A), kyynärät (0/0) sekä polvet (0/0). Nyt joulukuussa Emma menee vielä silmätutkimuksiin, ja jos sieltä tulee puhtaat paperit, aletaan Emmalle etsiä sulhasta ensi kesälle. Emman ihanat kasvattajatädit ovat luvanneet auttaa sopivan sulhon etsinnässä, mitä arvostan todella! Heillä on siihen paljon paremmat edellytykset kuin minulla ja näin saadaan sitten fiksu yhdistelmä aikaiseksi. Emman kasvattajat ovat muutenkin huipputyyppejä, todella kiinnostuneita kasvateistaan ja aina olen apua saanut kun olen pyytänyt. Varsinkaan kun itse ei ole mikään pitkän linjan koiraihminen, on se kasvattajan tuki ja apu mittaamattoman arvokasta. Ei, tämä ei ole maksettu mainos vaan oikeasti arvostan tuollaisia kasvattajia suuresti :)

Toki on vielä monta asiaa, mitkä voivat mennä mönkään, mutta minä jatkan nyt toiveikkaana haaveilua pikkuisista emmanpoikasista :)

Russelintuoksuista loppuviikkoa kaikille!