maanantai 29. helmikuuta 2016

Toisen pinnatuolin värimuutos

Viikonloppuna sain vihdoin toisenkin pinnatuolin maalattua.



Lähtötilanne oli tämä. Koska tuolin pinnat eivät olleet tasaisia, oli hiominen ja maalaaminen hankalampaa, kuin tasapinnaisen tuolin, mutta ei kuitenkaan ylitsepääsemättömän hankalaa. Väriksi valitsin pirteän vihreän, ja heti tuli keväisempi fiilis!


Värisävy on Tikkurilan J383 Helinä.

Vielä pari tuolia odottaa varastossa inspiraatiota. Toiseen onkin jo värisävykin valittuna, kun vaan olisi aikaa hioa ja maalata.

Mites muiden viikonloppu on sujunut?
Aurinkoista alkuviikkoa kaikille!


sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Luck Be an Old Maid

"How many guys do we ever hit it off with? Very few, and even if we do, those relationships don't last, and even if they did, men die first, so we're right back where we started." -Carrie Bradshaw, Sex and the City

Ihanan kyynistä!

Ennen vanhaan sinkut olivat vanhojapiikoja ja -poikia. Sittemmin on ollut trendikästä kutsua itseään sinkuksi, vaikka välillä sellainen vanhapiika-fiilis tuleekin.

Sinkut eivät enää teoriassa ole yhteiskuntamme paarioita eikä enää tarvitse maksaa vanhanpiian tai -pojan veroa. Silti välillä tulee sellainen olo, että sinut määritetään vain sen kautta, oletko sattunut löytämään kumppanin. Sillähän ei ole mitään väliä, millainen se kumppani on, kunhan on joku. Ai sä et ole vielä löytänyt ketään? No mut hei, älä huoli. Kyllä säkin vielä jonkun löydät!

Ihmiset, jotka elävät vielä siinä ajassa, jossa pariutuminen oli varsinkin naisen elämän tarkoitus, säälivät sinua eivätkä ymmärrä, että joku saattaa haluta olla mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Edelleen on valloillaan myös ajatus, että itsenäinen nainen on jotain omituista, itsenäinen mies sen sijaan on kertakaikkisen hieno tyyppi ja tavoiteltava saalis. Törmään tähän ajatteluun usein, asunhan yksin omakotitalossa. Ei, en ole ostanut sitä eksän kanssa ja jäänyt eron tultua siihen yksin asumaan. Yksin se on hankittu ja yksin siinä asun.



Lähipiiristäni löytyy useampi reipas nainen, joka on hankkinut ihan yksin omakotitalon. Lähipiirin sinkkumiehet taas viihtyvät paremmin kerros- tai rivitaloissa, ja kumpikin on ihan ok. Mutta se, että ensimmäistä pidetään vielä tähän maailmanaikaan vielä jotenkin outona, kertoo siitä, ettei yhteiskuntamme olekaan ihan niin tasa-arvoinen, kuin haluaisimme ajatella.

Aikanaan kun epätoivoissani harrastin nettideittalua, törmäsin useampaan mieheen, jotka ylpeinä kertoivat, että heidän omakotitaloissaan olisi emännän ja sisustajan paikka avoinna. Edelleen siis oletetaan, että nainen on se, joka muuttaa miehen luo ja joka on iloinen tuosta armopalasta, että pääsee jollekin emännäksi. Siis oikein passamaan aikuista miestä, ihanaa! Sen sijaan jos itse kerron, että minullakin olisi isännän paikka avoinna, pääsisit korjaamaan ihanaa vanhaa taloani, jonka valmiiksi saatuasi voit jo aloittaa toisesta päästä uudestaan, ja siinä sivussa korjatessa voit leikata ruohoa, kolata lunta ja pilkkoa polttopuita, saan vastakauiksi lähinnä nenännyrpistelyä.

Viime aikoina olen tuskastuneena joutunut useamman emäntää havittelevan miehen kohteeksi. Tuntuu siltä, että kun ei ole sormusta sormessa, olen automaattisesti vapaata riistaa näille emännänetsijöille. Oletetaan, että koska minulla ei ole kumppania, olen automaattisesti kiinnostunut näistä luomakunnan kruunuista, ihan jokaisesta. Olenhan minä lapsentekoiässä oleva nainen, miksi en siis tarttuisi miehen heittämään armopalaan!


Olen perusluonteeltani ystävällinen ja hymyilevä, ja valitettavasti tämä ymmärretään usein väärin kiinnostuksen merkiksi. Vaikka hymyilenkin rautakaupan myyjälle, en silti halua perustaa hänen kanssaan perhettä.

Naisissakin on paljon näitä ennakkoluuloisia, siis nimenomaan varatuissa naisissa. Joskus minulla oli kaveri, joka oli aivan vakuuttunut siitä, että olin kateellinen hänen poikaystävästään, ja kyseinen kaveri jaksoi jatkuvasti myös hokea sitä, huumoriin verhottuna tietysti. Koskaan en raaskinut sanoa, etten ole hänen poikaystävästään kateellinen, sillä hän ei ole minun tyyppiäni. Minä kun viehätyn pääasiallisesti miehistä, joilla on aivot! Sittemmin ollaan onneksi etäännytty tämän kaverin kanssa ja nykyään kaikki kaverini ja ystäväni ovat fiksuja ihmisiä.
 
Kaipa se loppujen lopuksi on itsestä kiinni, onko single & fabulous, kuten Sinkkuelämää-Samantha sanoi, vai vanhapiika. Näin sunnuntaina, kun mitään sutinaa ei ole ollut näkyvissä viikkoihin, olo on kuin vanhallapiialla, mutta eiköhän se tästä. Huomenna viimeistään olen single & fabulous!


keskiviikko 24. helmikuuta 2016

DIY: Decoupage -tekniikka

Viikonloppuna tuli kokeiltua parin kirppislöydön tuunaamista decoupage -tekniikalla. Decoupage -tekniikkaa käyttäen saa kiinnitettyä serveteistä, lehdistä tms. leikattuja kuvia helposti sileäpintaiseen esineeseen.

Askartelukaupoissa myydään erikseen decoupage -lakkaa, mutta myös 50/50-suhteessa sekoitettu liima-vesiseos käy lakan sijasta. Itse luonnollisesti tarkan markan vartijana päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Koska kotoa löytyi vesiliukoista askarteluliimaa valmiina, käytin sitä.

Tässä lähtötilanteet:



Ensin maalasin suodatinpussitelineen ja rasian kotoa valmiiksi löytyneillä jämämaaleilla. Niiden kuivuttua levitin kerroksen liima-vesiseosta pinnalle, ja laitoin servetistä leikkaamani kuvion siihen päälle. Koska rakastan keinuhevosia, käytin näissä Ikeasta ostamiani keinuhevosservettejä.




Seuraavaksi levitin liima-vesiseosta servetin päälle. Ensimmäinen keinuhevonen repesi, kun en tajunnut, että liima-vesiseos tekee servetistä superhaurasta. Eli täytyy siis olla todella varovainen liima-vesiseosta/lakkaa levittäessään. Annoin kuivua välillä ja levitin toisen kerroksen, sitten kolmannen. Liima-vesiseos muuttui värittömäksi kuivuessaan.






Lopputulos oli kiva, varsinkin suodatinpussitelineen osalta! Rasiaa käsitellessä olisi pitänyt älytä leikata servettejä sen verran, etteivät mene päällekkäin, nyt kohta, jossa kuvat ovat päällekkäin, on vähän muita tummempi.

Tämä tekniikka oli ihanan helppo, joten tulen käyttämään jatkossakin! Oletko sinä tehnyt decoupage -töitä?

tiistai 23. helmikuuta 2016

Pieni koirien Match Show- eli Mätsäriopas

Nyt kun mätsärikausi alkaa olla aluillaan, ajattelin koota koirallisten iloksi pienen oppaan koirien Match Show -tapahtumia, eli tuttavallisemmin mätsäreitä, varten.

Mätsäri on epävirallinen ja leikkimielinen koiranäyttely, jonka tarkoituksena on arvostella koiran liikkumista ja käyttäytymistä ja ennen kaikkea koirakon yhteistyötä, ei koiran ulkonäköä. Valitettavasti tämä on nykyään monelta tuomarilta unohtunut, ja tuomari painottaa koiran ulkomuotoa enemmän kuin yhteistyötä ohjaajan kanssa. Näin ei kuitenkaan pitäisi olla. Onneksi kuitenkin hyviäkin tuomareita on paljon.

Mätsäreissä pukeutuminen on vapaampaa kuin näyttelyissä, mutta silti on kohteliasta kunnioittaa tapahtumaa ja sen järjestäjiä pukeutumalla suht koht siististi. Koiran ei tarvitse olla näyttelytrimmissä, mutta olisi suotavaa, että se on puhdas ja siisti. Koiran on kuitenkin ehdottomasti oltava rokotettu.

Mätsäreitä järjestetään ympäri Suomea, niistä ilmoitellaan kauppojen ilmoitustauluilla ja Internetissä. Yksi parhaimmista paikoista tarkistella mätsäritarjontaa on koirat.com -sivuston Tapahtumat/Match Show -osio.


Mätsäreihin ilmoittaudutaan yleensä paikan päällä. Ilmoittautuminen alkaa yleensä tuntia ennen arvostelujen alkamista, eli esimerkiksi ilmoittautuminen klo 11 ja arvostelu klo 12.

Mätsäriluokat jaetaan yleensä seuraavasti, poikkeuksiakin saattaa olla:

Isot pennut
Pienet pennut
Isot aikuiset
Pienet aikuiset
Veteraanit

Lisäksi saattaa olla myös Junior Handler -luokka 10-17 vuotiaille esittäjille ja/tai lapsi ja koira -luokka. Pienten koirien raja menee yleensä 40 senttimetrin säkäkorkeudessa (aikuiskorkeus), mutta poikkeuksiakin saattaa olla. Pennun raja vaihtelee 9 kk:n ja 12 kk:n välillä järjestäjästä riippuen, mutta ilmoittautuessa voi varmistaa nämä.

Mätsäriin tarvitset mukaan koiran lisäksi ainakin:

- rokotustodistuksen
- osallistumismaksun verran (yleensä 5-10 €) rahaa
- näyttelyhihnan tai hihnan ja kaulapannan (ei valjaita eikä fleksiä)
- numerolappupidikkeen tai hakaneulan lapun kiinnittämistä varten
- namia tai lelun koiran palkkaamista varten
- vesikupin ja vettä koiralle
- makuualustan koiralle
- koirankakkapusseja

Lisäksi, koska päivästä saattaa tulla pitkä, haluat ehkä ottaaa mukaan myös:

- kokoontaitettavan tuolin
- näyttelyhäkin, jos koirasi on sellaiseen tottunut ja viihtyy siinä
- eväitä
- välineitä koiran siistimistä varten, esim. puhdistuspyyhkeitä tai harja
- kelistä ja vuodenajasta riippuen herkästi palelevalle koiralle takki



Mätsärin kulku on suunnilleen seuraava:

1. Ilmoittautuminen. Ilmoittautuminen tapahtuu yleensä paikan päällä ja sen yhteydessä tarkistetaan koiran rokotustodistus. Saat ilmoittautuessasi numerolapun, joka tulee kiinnittää näkyville joko numerolappupidikkeessä tai hakaneulalla.

2. Arvostelu kehissä. Yleensä mätsäreissä on useampi kehä samaan aikaan käytössä, mutta joskus on niin, että luokkia on enemmän kuin kehiä, jolloin yleensä pentuluokat arvostellaan ensin. Kehiin mennään pareittain ilmoittautumisjärjestyksessä. Kehäsihteeri kuuluttaa numerolappujen numerot ja pari menee kehään. Ole siis tarkkana ja kuulolla, jotta kuulet oman numerosi kuulutettavan. Aluksi molemmat koirat asetetaan seisomaan tuomarin eteen. Sitten tuomari pyytää yleensä koirakkoja ravaamaan ensin yhdessä kierroksen ympäri, jonka jälkeen tuomari arvostelee molemmat koirat yksittäin. Koirilta tarkistetaan hampaat ja tuomari saattaa muutenkin tunnustella koiraa, joten kotona kannattaa harjoitella ainakin hampaiden katsomista ja paikallaan seisomista. Pienet koirat arvostellaan pöydällä. Tuomari haluaa yleensä nähdä koirien liikkuvan myös yksittäin esimerkiksi kiertäen kehän ja ravaamalla sen jälkeen suoraan poispäin tuomarista ja takaisinpäin tai ravaamalla kolmion.Tuomari neuvoo kyllä, miten haluaa liikkeet esitettävän. Tämän jälkeen tuomari antaa koirakolle joko punaisen tai sinisen nauhan. Punaisen nauhan saanut koirakko on suoriutunut kehässä tuomarin mielestä paremmin.

 





3. Kun kaikki parit on arvosteltu, menevät kehään kaikki sinisen nauhan saaneet koirakot. Ensin kierretään kehää ryhmässä ympäri, tämän jälkeen tuomari yleensä pudottaa joukosta koirakkoja pois jättäen jäljelle neljä, jotka sijoittuvat. Tuomari saattaa haluta näiden neljän vielä liikkuvan yksitellen, jotta saa päätettyä, miten sijoittaa koirat. Näistä neljästä tuomari siis valitsee voittajan ja kolme sijoittunutta.






4. Sinisten nauhojen saaneiden jälkeen arvostellaan samalla tavalla punaisen saaneet koirakot. Molemmista ryhmistä voittajat pääsevät vielä Best In Show -kehään, jossa kisaavat kaikkien luokkien voittajat.


5. Best In Show'ssa käytännöt ja palkittujen määrät vaihtelevat, joissain mätsäreissä palkitaan vain BIS I eli voittaja, joissain neljä parasta. Yleisesti ottaen BIS-kehän kulku on kuitenkin samanlainen kuin muidenkin ryhmäkehien.




Mätsäreissä kannattaa  muistaa, ettei aina voi voittaa eikä aina voi olla hyvä päivä :) Mätsäriä ei kannata myöskään ottaa liian vakavasti ja niitä tulee aina uusia. Sijoituksella ei ole väliä, kunhan itse on tyytyväinen omaan ja koiran esiintymiseen. Ja jos ei ole, tietää, mitä ensi kertaa varten voi parantaa. Varsinkin pennun ja nuoren koiran kanssa mätsärit kannattaa lähinnä tilaisuutena tutustua vähän kehiin ja uusiin asioihin. Mätsäriin mennessään ei tarvitse osata esiintyä siellä, paikan päällä neuvotaan kyllä, miten toimia. Jos olet ensikertalainen, kannattaa katsella vähän muiden kehäkäyttäytymistä. Iloisella, avoimella mielellä ja hyvällä käytöksellä pärjää pitkälle!

Tsemppiä mätsärikehiin!

maanantai 22. helmikuuta 2016

Pinnatuolin värimuutos

Aikaisemmin jo kirjoitinkin, että olen hullaantunut pinnatuoleihin. Viikonloppuna oli aika päivittää keittiön valkoinen pinnatuoli vähän pirteämpään väriin.


Lähtötilanne oli siis tämä. 

Ensin hioin tuolin hiomapaperilla, jonka karkeus oli 60. Esineen tai huonekalun, johon kohdistuu kulutusta, pohjatöihin kannattaa panostaa, jotta maali pysyy. Tuolia hioessa käsihionta riittää kuitenkin mainiosti.


Kuten kuvasta huomaa, tuolin alkuperäinen väri on ollut musta/tiikki. Kun pohjaväri on ollut tumma, ei edes kannata tavoitella täydellistä peittoa yhdellä maalikerroksella. Jos sutii maalia liian paksusti, tulee valumia. Tosin valumia ei kannata pelätä hysteerisesti, sillä vaikka ne ovat ärsyttäviä, ovat ne kuitenkin helposti hiottavissa pois.


Tämä tuoli vaati paikoitellen jopa kolme kerrosta maalia täydellisen peittävyyden saavuttamiseksi. Tummemmalla maalisävyllä tilanne olisi toki ollut helpompi, mutta olen mieltynyt pastellisävyihin, ja koska kaapista löytyi jämäpurkki keltaista maalia, sai tämä tuoli pintaansa hempeän aurinkoisen sävyn.



Lopputulos oli ihanan pirteä!


Siinä on koko keittiön tuolikonkkaronkka. Väreissä ei ole säästelty :)

Aurinkoista viikkoa kaikille!

torstai 18. helmikuuta 2016

Nudet korkokengät

Tiedättekö, miten vaikeaa on löytää nahkaisia, nudenvärisiä korkokenkiä? Minä tiedän!

Olen nykyään hyvin tarkka siitä, millaisia kenkiä ostan. Keinonahkaisia en suostu ostamaan, sillä ne eivät kestä käyttöä. Mieluummin maksan vähän enemmän kunnon nahkakengästä.

Hakusessa on jo pidempään ollut nudenväriset korkkarit. Se, etten halua keinonahkaisia, rajoittaa valikoimaa heti huomattavasti. Se, etten halua myöskään kiiltonahkaisia, rajoittaa huomattavasti enemmän. Pidän enemmän tavallisesta nahasta, sillä sen pienet virheet ja kolhut ovat huomattavasti helpompia korjata kuin kiiltonahan. Vertaa vaikkapa puulattiaa ja laminaattia; puulattian virheet ovat korjattavissa, ja ne jopa antavat puulattialle asennetta ja luonnetta, mutta laminaattiin kun tulee naarmu, se on siinä ja pysyy. Sama pätee nahkaan ja kiiltonahkaan (ja myös keinonahkaan).

Kierrettyä tuli niin perinteisiä kenkäkauppoja kuin selailtua nettikauppojakin. Sitten, vihdoin tuossa joulun jälkeen, silmiini osuivat kaikki vaatimukset täyttävät korkkarit Zalandolla! Koska näillä oli hintaa vähän reilu satanen, piti odotella vielä sopivaa alekoodia. Kun sellaisen sain, oli vihdoin aika tilata nämä ihanuudet kotiin.




Sopivat kengät löytyivät siis Steve Maddenilta. Oikeanväriset ja oikeaa nahkaa, eikä kiiltonahkaa. Perfect!











 Näissä kengissä on ihana, ajaton, klassinen muotoilu eikä liian isoa korkoa. Mukavat nämä eivät jalassa varsinaisesti ole, mutta harvat korkokengät ovat... Nahka ei ehkä ollut ihan niin laadukasta, kuin olisin toivonut, mutta saa nähdä, miten se kestää käyttöä. Joka tapauksessa nämä ovat tulleet kenkäkaappiini jäädäkseen!

Joko muilla on kevätkengät hankittuna?


tiistai 16. helmikuuta 2016

Hankijalkapalloa

Olen aika varma, että naapurini pitävät minua hulluna russelinaisena, joka pelaa koiriensa kanssa jalkapalloa joka päivä, tuli taivaalta mitä tahansa. Näin talviaikaan tuleekin pelattua lähes joka päivä, paitsi pahimmilla jäätikkökeleillä jätimme väliin. Jalkapallo on vanhemman koirani suosikkiliikuntamuoto, eikä Jeppeä paljon vuodet paina, kun se juoksee pallon perässä.



Meiltä löytyy 1600 neliön aidattu tontti, joten lääniä jalkapalloilulle on ihan hyvin.






Emma on hivenen Jeppeä laiskempi jalkapalloilija, se unohtuu välillä pallon perästä haistelemaan tai ihmettelemään. 








 Meillä on jalkapallona käytössä hevosille tarkoitettu pallo, syystä että mikään muu pallo ei oikein tahdo kestää russelien käsittelyssä. Tämä pallo on edesmenneen hevoseni ja palvellut niin Veera-tammaa kuin Jeppeäkin jo vuosikaudet. Tässä pallossa oli joskus kahva, mutta se on vuosien saatossa purtu pois.




Välillä pallo menee hankaliin paikkoihin, mutta Jeppe on mestari pallon liikuttelussa, joten se saa sen paikasta kuin paikasta pois.


Jalkapallo on melkoisen rankkaa liikuntaa, varsinkin, jos on hankea. Eilen oli vielä raskas suojalumihanki, joten monsterit olivat kolmen vartin palloilun jälkeen aivan poikki.


Illalla maistuikin sitten uni!

Jos Jeppe ja Emma pääsisivät Suomen jalkapallomaajoukkueeseen, voisi Suomellakin olla joskus jotain mahdollisuuksia jalkapallossa... Kyllähän tällä treenillä pärjäisivät jo kesän EM-kisoissa, vai mitä? ;)

perjantai 12. helmikuuta 2016

Sinivalkoisia jalanjälkiä

Kaikki ovat varmasti jo kuulleet mainoslauseen "Jos jokainen suomalainen ostaisi kympillä enemmän kuussa kotimaisia tuotteita, se toisi Suomeen 10 000 uutta työpaikkaa." Monella onkin jo vastaus valmiina: en voi ostaa kotimaista, kun se on niin kallista!

Itsekään en ole valmis maksamaan tuotteesta 50 %:n kotimaisuuslisää, ihan vaan syystä että en ole kroisos. Mutta on monia hyviä suomalaisia tuotteita, jotka eivät todellisuudessa häviä hinnoissa ulkomaisille kilpailijoilleen lainkaan. Itse olen vaihtanut ostoskorissani monta tuotetta kotimaiseen, hinnasta ja laadusta tinkimättä. Tässä esittelyssä suomalaisia tuotteita, jotka ovat omassa arjessani käytössä:





Kosmetiikkaa ja hygieniatuotteita on erittäin helppo ostaa kotimaisena. Omassa arjessani edustettuina ovat Lumene, Erittäin hieno suomalainen, Herbina, Erisan ja Oxygenol. Ainun vauvoille tarkoitettua sinkkivoidetta tulee käytettyä ihottumaan tms. silloin tällöin. Erisanin puhdistusemulsio kasvoille on ollut luottotuotteeni jo vuosia. Lumenen Bright Now Vitamin C Dry Skin Cocktail on pelastanut kuivan ihoni tänä talvena!


Meikkilaukustani sen sijaan löytyy valitettavan vähän kotimaista, valokynä ja pari silmämeikkikynää, mutta olen vailla uutta meikkivoidetta ja mietinkin, jos sellainen löytyisi Lumenelta. Osaako kukaan vinkata rasvoittuvalle, mutta pintakuivalle sekaiholle meikkivoidetta?



Serlan talous- ja wc-paperit ovat paitsi kotimaisia, myös laadukkaita. Puoliarkki-talouspaperi tulee todella edulliseksi, kun sitä kuluu vähemmän kuin isompiarkkisia.



Myös siivous sujuu kotimaisin ainein, Kiilto tekee hyviä ja edullisia puhdistusaineita, pyykit puhdistuvat Sertolla. Yllätyksekseni huomasin toissavuonna mattopyykille mennessäni, että Havin mäntysuopa ei ole kotimaista, mutta sen sijaan Rainbowin on.



Lisäravinteissakin on kohtuuhelppo suosia suomalaista, tosin omastanikin hyllystä löytyy mm. magnesium ja MSM ulkomaantuonteina. Mutta yllättävää itselleni oli, että Lidlistä löytyy suomalaista D- ja B-vitamiinia. 



Lidlin Sportyfeel-sarjan proteiini- ja palautusjuomat sekä proteiinipatukat tehdään Suomessa. Välillä tarttuu mukaan noita juomia, jos sattuvat olemaan tarjouksessa. Nämä ovat kaiken lisäksi myös superhyvänmakuisia! Oma suosikkini on päärynänmakuinen proteiinijuoma, se maistuu aivan Ville Vallattomalta! Muuten proteiinilisänä menee tällä hetkellä Leaderin soijaa, joka sekin on kotimaista, kuten muutkin Leaderin lisäravinteet.



Keittiöön löytää helposti kotimaisia tuotteita Eskimo-sarjasta.



Kynttilöissä luotan Haviin, myös nuo ihanat marmorikynttilät tehdään Suomessa. 

Koirien osalta mietin hetken, että löytyykö minulta mitään kotimaista koirarompetta. Mitään koiran kuivaruokaa esimerkiksi ei valmisteta Suomessa, mutta kyllähän niitä tuotteita sitten löytyi, kun katseli pakkausten kylkiä:




Jeppe syö Nutrolinin Seniori-öljyä, joka tehdään Suomessa. Lihat ostan Kennelrehulta, nekin ovat kotimaisia. Jepen ja Emman pannat sekä Emman hihna ovat kotimaista nahkatyötä Kodin Terrasta.





Luita sun muita herkkuja koirille löytyy paljon kotimaisina. Koska omieni turkit ovat hyvin helppohoitoisia, riittää tämä kotimainen luomushampoo niille hyvin pesuaineeksi.



Maaleista valitsen lähestulkoon aina kotimaisen Tikkurilan. Vähän ehkä kaiken maailman halpismaaleja kalliimpi, mutta olen mieltynyt laatuun.

Loppuun vielä yksi kotimaisista suosikkituotteistani:


En ole löytänyt pesuaineista esim. vessanpesuainetta kotimaisena, siis sellaista, jossa on se nokka, jolla aineen saa sinne "helman" alle vaikuttamaan. Myös käsi- ja konetiskiaineet ovat hukassa, osaisiko kukaan vinkata?

Löytyykö sinulta joku kotimainen luottotuote? Vaikuttaako kotimaisuus ostopäätökseesi?