sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Katsaus vuoteen 2017

Aina näin vuodenvaihteessa tulee mietittyä kulunutta vuotta. Vuodesta 2017
 voin sanoa, että se on ollut minulle erittäin hyvä!

Yksi parhaista jutuista vuonna 2017 oli tämä:


Ihana oma pieni suomenheppa <3 Hevosenomistajuus 5 vuoden tauon jälkeen on ollut outoa ja ihanaa. Toivottavasti meillä on Stellan kanssa vielä yhteisiä vuosikymmeniä edessä!


Toinen tämän vuoden suuri juttu oli tietysti Minimonsterit:


Vieläkin on vaikea uskoa, että tuo niin pitkäaikainen haave tuli vihdoin tänä vuonna todeksi. Neljä ihanaa pikku-Emmaa!



Minimonstereiden ja hevosen myötä vuosi 2017 oli melko kiireinen varsinkin loppuvuodesta. Mutta se oli sitäkin antoisampi!

Liian vähän jäi aikaa tuunauksille, ja sen suhteen aionkin vuonna 2018 parantaa tapani! Jotain kivaa sain sentään tänäkin vuonna aikaiseksi.






Jos nyt pitää jotain negatiivista löytää vuodesta 2017, niin kieltämättä vähän kyrsii, että olen edelleen sinkku. Mutta minkäs teet kun hyvää en ole löytänyt ja huonoa en huoli!

Oma vuodenvaihde menee tänäkin vuonna kotosalla koirien kanssa, sillä Jeppe pelkää pauketta. Tosin tänä vuonna sen kuulo taitaa olla jo sen verran heikentynyt, että jospa Jeppe ei niin paljon pauketta kuulisi. Illalla aion vielä herkutella mozzarella-pestopastasalaatilla, sienisalaatilla ja jouluruuanjämistä itsetehdyillä sämpylöillä. (Jos laatikonjämiä on vielä jemmassa ja haluat niitä hyötykäyttää, ohjeen löydät täältä.)


Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulupukki matkaan jo käy...

... ja niinpä haluan toivottaa kaikille Sinkkiksen lukijoille hyvää joulua!


Lisää joulufiiliksiä Joulublogin puolella!

Hyvää joulua kaikille!

tiistai 12. joulukuuta 2017

Minimonsterimaista!

Ihan alkuun pahoittelen blogihiljaisuutta, mutta minimonsterit, hevonen ja työt ovat pitäneet minut niin kiireisenä, ettei aikaa ole yksinkertaisesti ollut.

Tämä viikko on alkanut itkunpuuskilla ja niitä on luvassa vielä lisää, sillä ihanat minimonsterit Taisto, Paavo ja Justiina lähtevät torstaina uusiin koteihinsa. (En pysty edes kirjoittamaan tätä itkemättä.) Mitään itkunaihettahan asiassa ei oikeasti ole, sillä näillä ihanaisilla on kaikilla tiedossa aivan huippukoti, jossa riittää rakkautta, koirakavereita ja tekemistä. Ja parasta on se, että kaikki pennut jäävät suunnilleen viiden kilometrin päähän, joten näen niitä varmasti jatkossakin usein ja toivon mukaan tulevat usein meille hoitoonkin! Mutta minkäs teet, olen aina ollut hyvin itkuherkkä ja ajatus siitä, että neljän minimonsterin sijasta onkin kohta enää vain yksi, saa kyyneleet välittömästi silmiin.





Vasemmalta oikealle: Taisto, Paavo, Rukka ja Justiina.

Minimonsterit ovat ulkoilleet jonkin verran, ja kaikki ovat hienosti jo ymmärtäneet, että pissoja ja kakkoja voi tehdä uloskin! Parhaiten sen on sisäistänyt pieni pullea Taisto, joka hienosti jo joka kerta ulkona käydessään pissaa ja kakkaa.



Vien minimonsterit ulos aina tässä pyykkikorissa, sillä sillä saa helpoiten kaikki kerralla ulos. Justiina on kaikista innokkain ulkoilija, se yrittää livistää ovesta ulos joka kerta, kun se aukeaa!

Pieni sileäturkkinen Rukka palelee helposti ja pyrkiikin toisinaan äkkiä takaisin koriin ja huutaa että nyt sisään!

Vauhtia näiltä vipeltäjiltä ei puutu! Pennut ovat aitauksessaan enää ainoastaan öisin ja silloin, kun olen töissä, ja muutoin saavat vipeltää vapaana. Lihaksisto ja luusto tarvitsee paljon liikuntaa kehittyäkseen, joten pyrin tarjoamaan pennuille mahdollisimman paljon tilaa liikkua.




Näillekin kirpparilta löydetyille nukenvaunuille löytyi vihdoin käyttöä! Minimonsterit jopa niissä viihtyivät parin minuutin kuvaussession ajan, kun näissä oli paljon kaikkea kivaa järsittävää!



Minimonsterit ovat vihdoin päässeet myös kiinteän ruoan makuun, ja hyvä niin: mammakoira Emma ei ole enää niin innokas imettämään, kun se alkaa olla melko kivuliasta näiden kanssa. Mutta leikkiä Emma jaksaa näiden kanssa loputtomasti, ja onkin ihanaa, että sille jää kotiin yksi pieni leikkikaveri. Jeppe kun ei niin muiden kanssa leikkimisestä tykkää. Jeppe ei myöskään ole vieläkään lämmennyt minimonstereille, vaan pakenee niitä nykyään usein yläkertaan, pikku termiitit kun eivät vielä portaita pääse ylös. Jeppe taitaa olla meistä ainoa, joka innoissaan odottaa minimonstereiden lähtöä!

Vielä kaksi päivää siis armonaikaa ennen kuin nämä ihanaiset lähtevät. Täytyy ottaa niistä kaikki irti!


Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Ps. Käy myös katsomassa minimonsterimainen joulukorttikuva Joulublogin puolelta!

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Sinivalkoista

Hyvää itsenäisyyspäivää! Sain Mansikoita ja vaahtokarkkeja -blogin Maiculta Sinivalkoista -haasteen. Oikeastaan sain sen tuonne Joulublogini puolelle, mutta toteutan sen nyt tässä Sinkkiksen puolella.

Kovin paljon sinivalkoista ei sisustuksestani löydy, mutta pitihän se itsenäisyyspäivän kunniaksi kerätä sinivalkoiset kuviin!



Vuoden ekat hyasintit tietysti Suomen väreissä!






Nöyrin kiitokseni kaikille, jotka ovat itsenäisyytemme puolesta taistelleet!


Hyvää itsenäisyyspäivää!