keskiviikko 30. elokuuta 2017

Keinuhevonen

Jokin aikaa sitten törmäsin kirpparilla tällaiseen keinuhevoseen:


 Ensin ajattelin, että eihän aikuinen ihminen mitään keinuhevosia tarvitse, ja kävelinkin jo tämän ohi, mutta palasin sen kuitenkin hakemaan. Eihän sillä nyt keinuttua tule, mutta koristeeksi...

Tämä jäi useammaksi viikoksi kuistille odottamaan inspiraatiota, sillä en keksinyt, minkäväriseksi sen maalaisin. Toisinaan saan heti kirppiksellä löydön bongattuani vision, miltä se näyttää tuunattuna, mutta tästä ei sellaista tullut. Kypsyttelin siis asiaa muutaman viikon ja lopulta päädyin tuttuun Tikkurilan mintunvihreään sävyyn, Capriin. Hioin keinuhevosen huolellisesti ja maalasin kahteen kertaan kiiltävällä Helmi-kalustemaalilla. Lopputulos:


 Paikan keinuheppa sai ruokailu- ja olohuoneen rajalta ja kaveriksi se sai sienipallin ja alleen vaaleanpunaisen virkatun maton, jonka olen joskus saanut äidiltä lahjaksi.






Illalla oli vielä pakko ihailla keinuheppaa kynttilänvalossa, mutta eipä tuo lattialla oleva lyhty kovin kätevä ole koirataloudessa, turvallisuudesta puhumattakaan...

Parasta syksyssä on ehdottomasti se, että pimenevien iltojen myötä voi poltella kynttilöitä. Meillä kynttiläkausi onkin jo hyvässä vauhdissa:






Tunnelmallista loppuviikkoa kaikille!

tiistai 22. elokuuta 2017

Kynttiläpakki

Taas on yli viikko vierähtänyt edellisestä postauksesta, pahoitteluni siitä. Mutta jotain olen sentään ehtinyt tuunata!


Lasten työkalupakki löytyi kirpparilta eurolla.

Päätin käyttää tähän jämämaaleja. Yhdessä turkoosissa purkista oli pohjalla pikku liru, joten päätin käyttää sitä toisena sävynä, jotta pääsin lähes tyhjästä purkista eroon. Toiseksi väriksi valitsin keltaisen.


Kaksivärisiä maalatessa pitää teipata rajat, ja se on ärsyttävän pikkutarkkaa puuhaa. Ja vaikka kuinka yritin painaa teipin hyvin kiinni, keltainen väri levisi silti!

Korjasin asian liimaamalla päätyyn ja reunoihin pitsiä.



Joskus tulee tehtyä tuunauksia, jotka eivät ihan vastaa odotuksia ja näyttivät huomattavasti paremmalta päässä kuin todellisuudessa. Tämä on yksi sellainen tuunaus. Luulen sen ehkä johtuvan siitä, että keltainen on liian kirkas, haaleampi olisi näyttänyt paremmalta.

No, siltikin olen sitä mieltä, että vanha ja tuunattu on parempi kuin pussillinen uusia, joten tämäkin pääsi käyttöön!



Työkaluille tämä lasten pakki oli aivan liian pieni, mutta kynttilöille juuri passeli!


Kynttiläkausi on alkanut ja näille on käyttöä! Mukavampi säilyttää osana sisustusta kuin kaapin perällä.

Sitten suuret uutiset!

Pieni ihana, kaunis ja pippurinen Emma-koirani on astutettu! Jos kaikki menee hyvin, 9 viikon kuluttua meille pitäisi syntyä kourallinen pikkumonstereita. Jeppe ei suinkaan ole isä, hänellä kun ei ole ollut lisääntymiskykyä enää vuosikausiin. Jepestä tulee toivottavasti kuitenkin ihana Jeppe-setä, joka johdattaa pikkumonsterit sitten aikanaan palloilun saloihin!


Jännityksellä pitäisi jaksaa odottaa vielä muutama viikko, ennen kuin tiineyden ensi merkkejä voi alkaa vahtaamaan. Koska tämä pentue on sekä Emmalle että minulle ensimmäinen, on kaikki erityisen jännittävää. Nyt kaikki tassut ja peukut pystyyn, jotta kaikki sujuisi hienosti!




torstai 10. elokuuta 2017

Kirpputorilahja: tuunattu avainkaappi

Kuulun niihin ihmisiin, jotka ostavat lahjoja kirpputorilta. En tosin mitä tahansa lahjoja tai krääsää, vaan ihan lahjansaajaa ajatellen ostettuja lahjoja. Äidilläni oli viime viikolla syntymäpäivä, joten tuunasin hänelle lahjaksi kirpputorilta ostamani avainkaapin.

 Lähtötilanne oli melko kammottava: kellastunutta mäntyä ja epämääräisiä koristeita.

Koristeet napsin pois veitsen avulla ja laitoin vähän puukittiä peittämään pahimpia veitsen tekemiä koloja.

Seuraavaksi porasin ripustusreiän, se kun tästä puuttui, ja reiän uudelle nupille.

Hion kaapin, maalasin ja laitoin uuden timanttinupin. Sydämen muotoisen reiän peitin kankaalla. Tästä tuntui kuitenkin vielä puuttuvan jotain, joten lisäsin vähän pitsiä.

Lopputulos!

Tein vielä kortin kaapille kaveriksi.


Lahja tuntui olevan erittäin mieluinen, joten tämä oli onnistunut kirppislöytö! Uskaltaisin myös sanoa, että tämä on paljon persoonallisempi lahja, kuin joku uutena kaupasta ostettu.

Mites te muut, ostatteko lahjoja kirpputoreilta?

Itse hankin myös mm. joululahjoja kirppareilta, joulublogini Kinkkuelämää puolella olen esitellyt muutamia:

http://jenninkinkkuelamaa.blogspot.fi/2015/12/ne-kirpputorijoululahjat.html



keskiviikko 2. elokuuta 2017

Naulakon muodonmuutos

Ihan ensiksi pahoitteluni kahden viikon blogihiljaisuudesta! Viime viikon olin kesälomalla, ja vaikka kelit eivät kauheasti loppujen lopuksi suosineetkaan, en jaksanut istua koneen ääreen. Kun työskentelee pääosin tietokoneella, on ihanaa viettää lomalla tietokonevapaata aikaa.

Muutaman tuunauksen ehdin aloittaa ja muutaman saattaa valmiiksi ja yhden jopa seinälle asti! Tämän naulakon olen löytänyt kirpparilta jo aikoja sitten:



Väri oli ihana, mutta koska halusin irrottaa kissat ja maalikin oli paikoin lohkeillut, maalasin tämän kokonaan eri väriseksi. Hion tämän huolellisesti ja sen jälkeen väriksi valikoitui jo aikaisemminkin minua ihastuttanut Tikkurilan Helinä-väri, jota kävin ostamassa uuden purkin, kun vanha oli jo käytetty viimeistä tippaa myöten.


Vieressä oleva Ikean mallistosta oleva naulakko kannattelee koirien hihnoja ja valjaita, joten tämän päätin jättää vain puhtaasti koristekäyttöön.


Tonttu on äitini tekemä, nuolevista ja pusuttelevista koirista varoittava kyltti on matkamuisto monen vuoden takaa Sisiliasta. Lyhty on luonnollisestikin kirpparilta :)


En ole koskaan ollut sinisen ystävä, mutta mitä enemmän katson tätä kuistin seinien sinisävyä, sitä enemmän siihen rakastun! Tämä on ihana tausta muille väreille.

Naulakon värisävystä pidän paljon ja olenkin sitä käyttänyt jo aikaisemmin, mm. tässä kuistilla myös sijaitsevassa pikku senkissä:


Ja tässä pinnatuolissa:


Viime viikon piti olla helleviikko, mutta ainakaan meillä Hämeenlinnassa helleraja ei rikkoutunut kertaakaan ja oli peräti kaksi päivää, jolloin ei satanut lainkaan. Itse asiassa helleraja on rikkoutunut Hämeenlinnassa tänä kesänä ainoastan kerran, toukokuussa. Eipä se auta muu kuin tottua, tällaisia ne kesät tulevat olemaan, kiitos ilmastonmuutoksen.

Ehdittiin me silti vähän monstereiden kanssa kuitenkin auringosta nauttia, Jeppe pääsi uimaan mökille ja pihallakin lekoteltiin. Vaan ei tule vanhuus yksin, kohta 13-vuotiaan herran täytyi ottaa välillä vähän lataustaukoja, jotta jaksoi taas leikkiä:


Emman kanssa me ei tänä kesänä tarjettu uimaan, kun vedet eivät ehtineet lämmetä tarpeeksi.

Lomasta leijonanosa kului tietenkin tallilla. Pikkuhevonenkin jäi toissa viikolla kesälomalle ratsunhommista, kun se oli edistynyt jo näin hyvin:


Täysin lomalla Stella ei ole kuitenkaan ollut, ollaan käyty kävelylenkeillä taluttaen ja harrastettu irtohypytystä, joka onkin Stellan mielestä parasta maailmassa heti syömisen jälkeen.

Eilen ei satanut lainkaan, joten totta kai tänään tulee sitten kaatamalla. Sateesta huolimatta hyvää loppuviikkoa kaikille!