Ajatuksia omasta ympäristökäyttäytymisestä

Jos on seurannut mitään mediaa tällä viikolla, edes sitä sosiaalista, ei ole voinut välttyä ympäristökeskustelulta. Kulutamme ihan liikaa, maapallon kantokyky on äärirajoillaan. Saastutamme, tuhoamme, tapamme. Tapamme eläinlajeja ja tuhoamme kokonaisia ekosysteemejä. Ja kaikki tämä vain siksi, ettemme jaksa pohtia omaa kulutuskäyttäytymistämme tai muuttaa sitä. Meret hukkuvat muoviin, päästömme lämmittävät ilmastoa. Kun kiinalaiset saastuttavat moninkertaisesti suomalaisiin verrattuna, miksi juuri meidän pitäisi muuttaa kulutuskäyttäytymistämme?

Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven! Itse syyllistyn moneen ympäristösyntiin. Yksityisautoilen, asun yksin omakotitalossa. Minulla on lemmikkieläimiä, joista yksi on suuren hiilijalanjäljen tekevä hevonen. Mutta! Kompensoin ympäristösyntejäni tekemällä myös paljon ekotekoja. 

Ehkäpä tärkein ekoteko on se, että kierrätän. Pahvit, muovit, metallit, paperit ja lasit päätyvät kaikki kauppareissulla kierrätyspisteelle. Sen jälkeen, kun kotikaupunkiini saatiin muovinkeräys, tuottamani sekajätteen määrä pieneni radikaalisti. Suomessa kierrätetty muovijäte ei edes joudu Kiinassa dumpatuksi mereen, vaan se jatkojalostetaan Suomessa. 

Vesistöön jättämääni kemikaalikuormaa olen pienentänyt vaihtamalla huuhteluaineen pyykkietikkaan. Lisäksi olen karsinut kosmetiikastani mikromuovirakeita sisältävät tuotteet kuten esimerkiksi teolliset kuorintavoiteet. Ihoni kuorin nykyään luonnollisesti suolalla. Kosmetiikasta tulee paljon muovijätettä, mutta kierrätän ne tunnollisesti. Se ei vaadi juurikaan edes vaivaa. 

Fleecevaatteita en myöskään enää osta, sillä fleecestä irtoaa jokaisella pesukerralla veteen mikromuoveja, joita edes jätevedenkäsittelylaitoksella ei pystytä poistamaan. Vielä kun hevosille olisi fleecenveroisia kuivatusloimia, voisi vaihtaa senkin pois!

Kosmetiikkaa pyrin nykyään ostamaan vain tarpeeseen ja silloinkin mahdollisimman paljon kotimaista. Suomessa tehty "lähikosmetiikka" vähentää päästöjä, kun kuljetusmatkat ovat lyhyempiä. Samalla tukee suomalaista työtä. Käytän kyllä edelleen esimerkiksi meikkiä, mutta en ostele hetken mielijohteesta enää uusia luomivärejä tai huulikiiltoja, vaan vasta sitten, kun vanhat ovat loppu.

Kotimaista kosmetiikkaa suosiessa on muuten yleensä myös helpompaa kierrättää. Kokemuksieni mukaan kotimaisista tuotteista löytyy ulkomaisia paremmin pakkausmateriaalille kierrätysohjeet. Jos olet epävarma kosmetiikkapurnukoiden loppusijoituspaikasta, voit tarkistaa sen tästä.

Askartelen paljon ja pakko tunnustaa: toisinaan syyllistyn askartelumateriaalien tilaamiseen Kiinasta. Se on niin epäekologista ja -eettistä kun olla ja voi. Kiinakaman valmistajien työoloja ei vahdita, kuten ei myöskään päästöjä tai kemikaalien käyttöä. Olenkin rajoittanut Kiinakaman tilaamisen siihen, että jos ostaisin saman tuotteen Suomesta kaupasta, se olisi kuitenkin Kiinassa tehty. Silloin voin tilata sen suoraan alkulähteeltä. Tätä Kiinakamaa tulee onneksi tilattua erittäin harvoin ja pääosin askartelenkin kierrätysmateriaaleista. Esimerkiksi kynttilänjämät jatkokäytän aina joko uusiin kynttilöihin tai sytykemateriaaleiksi.

Suuri ylpeydenaiheeni, Emman pentulaatikko, joka on ruuveja lukuun ottamatta tehty kokonaan kierrätysmateriaaleista:

Sisustan pääosin myös kierrätyskamalla. Todella harvoin tulee ostettua kaupasta esimerkiksi uutta huonekalua, vaan yritän aina etsiä tarvitsemani käytettynä ja tuunaamalla tehdä siitä mieleiseni. Näin toimimalla olen saanut aikaan myös persoonallisen kodin.

Mitä tulee hevoseeni, on totta, ettei se ole mikään ekologinen harrastusväline. Se syö ja paskoo (eli tuottaa päästöjä) ja tallille ajan yleensä autolla. Mutta! Hevosen oston myötä on vähäinenkin harjoittamani lentäminen jäänyt pois. Lentäminen on niin saastuttavaa puuhaa, että todennäköisesti heppailemalla pääsen pienemmillä päästöillä.

Ympäristökeskustelussa kuulee usein argumenttina, että suomalaisten tuottamat päästöt ovat pisara valtameressä verrattuna siihen, mitä kiinalaiset, intialaiset ja amerikkalaiset päästelevät. Totta, mutta siltikin olen sitä mieltä, että yksilötasolla kaikki voisivat tehdä jotain. Emmehän me syö Suomessa elävältä keitettyä koiraakaan, vaikka kiinalaiset tekevätkin niin. Kortensa voi kantaa kekoon monella tapaa, eikä se, että vaikkapa lentää silloin tällöin, sulje pois sitä, etteikö silti voisi kierrättää olematta tekopyhä. Pienikin ekoteko on parempi kun ei lainkaan ekotekoa!

Toivottavasti joku sai tästä edes jonkun pienen idean, miten voisi omassa arjessaan toimia ekologisemmin. Ekologista loppuviikkoa kaikille!