Oma pihani oli saanut rauhassa villiintyä viitisen vuotta, ennen kuin ostin talon pihoineen. Vieläkin on paljon hommaa, mutta pikku hiljaa piha alkaa saada muotoa. Tarkoituksena on kunnioittaa vanhaa pihaa ja tuoda sinne lisää perinnekasveja.
Pihastani löytyy tällaisia tumman pinkin värisiä pioneja. Näissä oli viime vuonna lähes 200 nuppua, kukinta oli komea! Viime kesänä sain ystävältä pistokkaan vaaleanpunaisesta pionista, saa nähdä, lähteekö se kasvuun.
Pihassani oli talon ostaessani harmillisen vähän kukkapenkkejä ja kukkaryhmiä. Tämän kukkapenkin olen rakentanut itse, laajentaen joka vuosi vähän lisää. Siinä on vielä paljon tyhjää, kun olen jättänyt kukille leviämisvaraa, mutta kevällää penkissä kukkii narsisseja, tulppaaneita ja krookuksia, kesällä mm. liljoja ja leimuja.
Pelargoni on yksi suosikkikukistani, sillä se on näyttävä ja kohtuullisen helppohoitoinen, ei vaadi kuin suojan pahimmalta sateelta ja vettä silloin tällöin. Yritän talvettaa pelargonit joka vuosi, ja joka vuosi osa niistä selviää, osa ei. Minulla ei ole mitään viileää varastoa, jossa ne voisivat talvehtia, joten koetan onneani aina laittamalla ne talveksi ikkunalaudalle ja kastelemalla silloin tällöin.
Juhannusruusu on pihani alkuperäisasukki. Se kukki viime vuonna kylmän kesän vuoksi vasta heinäkuussa.
Kultapallokin kukki myöhään.
Liljatkin kukkivat niin myöhään, että ehtivät kukkaan vasta samaan aikaan syysleimujen kanssa.
Kuistin portaikon kaiteessa oli tällainen miljoonakello/pelargoniasetelma. Pelargonit siirsin talvehtimaan sisälle syyskuussa, miljoonakellot jätin kylmälle kuistille. Siinä ne kukkivat joulukuun loppuun asti, kunnes pakkaset tappoivat ne.
Nämä tulppaanit taitavat olla ikivanhoja, ja silti nousevat joka kevät esiin ilahduttamaan kukinnallaan.
Kuistin päädyssä on syreeni, jonka tuoksu on kevätkesällä niin huumaava!
Lidlistä ostin tällaisen ruusun keväällä, yllätys oli melkoinen kun se alkoi heinäkuussa kukkia, muistaakseni tämän piti olla vaaleanpunainen :) No, todella kaunis noinkin.
Piharakennuksen edessä on rykelmä Vanamon ruusuja. Nämä paitsi ovat superkauniita, tuoksuvat ihanalta.
Viime vuonna tuli istutettua lisäksi ainakin särkynyttä sydäntä, palavaa rakkautta sekä syksyllä 293 kukkasipulia. Toivottavasti kaikki nämä ovat selvinneet talvesta ja pääsisin nauttimaan niiden kukkaloistosta keväällä ja kesällä :)
Pihastamme löytyy viisi vanhaa, noin 60-vuotiasta koivua, pari pienempää koivua, kolme omenapuuta, yksi suuri syreeni ja kolme pienempää, kaksi terijoen salavaa, jasmiini sekä visakoivu, ja ruusupuskia, joten haravoitavaa riittää. Haravoiminen on kuitenkin minusta mukavaa, enkä jaksa vaivautua mihinkään "poppakonsteihin", kuten ajelemaan lehtiä pienemmäksi tai keräämään niitä ruohonleikkurilla. Sitä paitsi parinkymmenen tunnin haravointiurakka käy hyvin liikunnasta ;) Ja kaikesta haravoimisesta huolimatta niitä lehtiä jää aina jonkin verran nurmikon ravinteeksi. Kuivia lehtiä otan aina muutaman säkillisen jemmaan, jotta saan niistä ja risusilpusta kuiviketta kompostiin talvella.
Pihastamme löytyy viisi vanhaa, noin 60-vuotiasta koivua, pari pienempää koivua, kolme omenapuuta, yksi suuri syreeni ja kolme pienempää, kaksi terijoen salavaa, jasmiini sekä visakoivu, ja ruusupuskia, joten haravoitavaa riittää. Haravoiminen on kuitenkin minusta mukavaa, enkä jaksa vaivautua mihinkään "poppakonsteihin", kuten ajelemaan lehtiä pienemmäksi tai keräämään niitä ruohonleikkurilla. Sitä paitsi parinkymmenen tunnin haravointiurakka käy hyvin liikunnasta ;) Ja kaikesta haravoimisesta huolimatta niitä lehtiä jää aina jonkin verran nurmikon ravinteeksi. Kuivia lehtiä otan aina muutaman säkillisen jemmaan, jotta saan niistä ja risusilpusta kuiviketta kompostiin talvella.
Nyt kun päivät ovat alkaneet pikku hiljaa pidentymään, voikin jo kohta alkaa miettiä ensi kevään ja kesän puutarhajuttuja. Joko sinun puutarhamietintämyssysi on päässä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti