Sinkkulaaksossa asustelee myös kaksi ihanaista jackrussellinterrieriä. Tätä kaksikkoa kutsun monstereiksi. Kerran eräs kaverini kysyi, että miten voin kutsua koiriani monstereiksi, kun ne ovat niin pieniä ja suloisia. Olin vähän hölmistynyt, sillä minulla ei ollut käynyt mielessäkään, että joku voisi pitää tuota haukkumanimenä, minä kun olen sen kaikella rakkaudella koirilleni antanut :D Kyseessä on siis täysin rakkaudella annettu hellittelynimi, vaikka tokikin tässä on kyseessä kaksi varsin hurjaa monsteria ;)
Vanhempi koirani Jenson, vaatimattomalta lempinimeltään Kuningas Jenson, pelästytti minut reilu viikko sitten pahanpäiväisesti. Se pissasi muutaman kerran alleen ja kun aloin asiaa miettimään, tuntui siltä, että myös juominen on lisääntynyt. Tätä oli kuitenkin mahdotonta arvioida tarkkaan, sillä koiria on kaksi, ja luonnollisestikin molemmilla on vapaa pääsy vesikupille. Jeppe oli halunnut myös monena yönä keskellä yötä pissalle. Koska Jeppe oli muuten yleisvoinniltaan hyvänoloinen, päätin, ettei tämä ole päivystysasia, vaan odottaisin seuraavaan aamuun.
Tässä vaiheessa tein suuren virheen: googlasin, mihin Jepen oireet sopisivat. No, Googlehan antoi vaikka mitä "mukavia" vaihtoehtoja, kuten diabeteksen, joka alkoi kuulostaa todennäköiseltä, sillä Googlen mukaan diabetes on yleinen vanhenevien koirien vaiva, ja ikäähän Jepellä on jo 11 vuotta.
Koiran diabetes kuulosti pelottavalta. Pystyyhän sitä Googlen mukaan hoitamaan ruokavaliolla ja insuliinipiikein, mutta olen päättänyt jo Jepen ollessa pieni, etten koskaan ryhdy mihinkään toimenpiteisiin, jotka heikentävät sen elämänlaatua oleellisesti, vaan sellaisen toimenpiteen ollessa välttämätön Jeppe pääsisi paremmille pallomaille kirmailemaan. Jeppe on niin virtava, eloisa ja liikkumista rakastava koira, ettei sille ikimaailmassa sopisi elämä, jossa sen liikkuminen olisi rajoitettua. Edessä oli uneton yö.
Aamulla varasin ajan Eläinlääkäriasema Helmeen, jossa Jeppeä on hoidettu jo kauan. Helmi on pieni, yksityinen eläinlääkäriasema Tervakoskella ja olen hyvin mieltynyt sen mukavaan ja osaavaan henkilökuntaan. Jeppe saikin ajan jo muutaman tunnin päähän, ja suuntasimme Helmeen tuoreen virtsanäytteen kanssa. Jepeltä otettiin lisäksi myös verinäyte ja virtsarakko ultrattiin, jotta voitiin sulkea pois mm. virtsakivet. Eläinlääkärin mukaan virtsarakko näytti hyvältä, joskin pieneltä. Verinäyte näytti hyvältä ja normaalilta, virtsassa oli merkkejä virtsatietulehduksesta. Diagnoosi oli helpotus: tämä olisi hoidettavissa antibiooteilla eikä merkkejä mistään vakavasta, kuten diabeteksesta, ollut. Olin niin helpottunut, että meinasin purskahtaa itkuun. Edellisyönä olin jo pohtinut, miten selviäisin maailmassa, jossa ei olisi Jensonia. Mitä tästä siis opimme: googlailu on toisinaan vain turhaa itsensä pelottelemista!
Jeppe sai antibioottikuurin sekä kipulääkettä. Tänään kävimme kontrollissa, ja virtsanäytteessä ominaispaino oli normalisoitunut ja pohjasakka oli siisti. Liuskatestissä oli kuitenkin vielä hieman verta, joten antibioottikuuria päätettiin jatkaa. Kuurin viimeisinä päivinä viedään vielä uusi virtsanäyte, jotta voidaan varmistua tulehduksen poistumisesta. Eläinlääkäri halusi lisäksi seurata jatkossa vielä muutaman kerran Jensonin virtsanäytteitä kolmen kuukauden välein, sillä virtsatietulehdus on uroskoirilla huomattavasti harvinaisempaa kuin nartuilla, ja on syytä varmistaa, että tulehdus myös pysyy poissa. Ja jollei, täytyy alkaa etsimään syytä sille.
Totta puhuen pissavaivoja lukuun ottamatta Jeppe ei ole ollut hirveän kipeänoloinen. Jalkapallo on Jepen lempiharrastus ja ne "treenit" ovat sujuneet ihan entiseen malliin. Toisaalta tiedän kokemuksesta, ettei Jeppe näytä kipuaan helposti.
Russelit ovat yleensä pitkäikäisiä, joten toivon, että Jensonilla olisi vielä ainakin viisi hyvää vuotta edessä. Eläinlääkärin mukaan Jepellä onkin tähän hyvät edellytykset, sillä se on kuitenkin hyvässä kunnossa, varsinainen teräsvaari. Vanhenemista on toki tapahtunut, enää ei palauduta ihan niin nopeasti, vaikka virtaa vielä riittääkin. Riehumisen vastapainoiksi vanhaherra kaipaa entistä enemmän unta. Eläinlääkäri muistuttikin, että omistaja itse tuntee koiransa parhaiten ja osaa aavistaa, koska se ei voi hyvin. On siis tärkeää seurata koiraa silloinkin, kun se voi hyvin, jotta tietää, mikä on normaalia ja mikä ei.
Olen ottanut Jepen ruokavalioon lisäksi jo muutama vuosi sitten Cartivet-nivelvalmisteen, vaikkei Jepellä ole nivelvaivoja ollutkaan. Cartivetissa on kondroiittisulfaattia, MSM:ää ja glukosamiinia, jotka auttavat nivelpintoja pysymään kunnossa. Jeppe syö tätä siis ennaltaehkäisevänä, jotta vanhenevat herran nivelet pysyisivät kunnossa. Jepen ruokavalio koostuu 50/50-suhteessa Acanan Adult Dog -nappulasta ja raa'asta lihasta. Lisäravinteena on Cartivetin lisäksi lohiöljy. Kananmunaakin Jeppe nauttii raakana kerran viikossa. Eläinlääkäri ei suositellut Jensonille tässä vaiheessa senioriruokaa, kun Jeppe on vielä niin virtava ja liikkuu paljon. Senioriruuat ovat usein vähäenergisiä ja eivät riitä pitämään paljon liikkuvia koiria lihassa ja lihaksissa. Toki sitten, kun liikkuminen vähenee, voi sitä senioriruokaakin miettiä. Toistaiseksi mennään tällä hyväksitodetulla ruokavaliolla. Acanan nappulaan olen mieltynyt, kun se tehdään vapaiden kanojen lihasta ja se sopii kummallekin koiristani.
Ulkona onkin tupruttanut lunta koko päivän. Monsterit pääsevätkin siis tänään pelaamaan hankijalkapalloa, mikä on niistä ehkä vielä aavistuksen verran kivempaa, kuin tavallinen jalkapallo. Lumista tiistaita kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti