Uusi ruokailuryhmä

No, ehkä varsinaisesti ei voida puhua uudesta, kun ikää on vuosikymmeniä. Mutta minulle uusi!
 Hankin jo viime vuoden puolella Facebook-kirppikseltä pyöreän puisen pöydän ja kaksi pinnatuolia, ja nyt olen vihdoin saanut ne maalattua, ainakin suurin piirtein. Kolmas tuoli on mummon peruja. Vanha ruokailuryhmäni sai uuden kodin, se oli todella ihana ja olin siihen tykästynyt, mutta se oli himpun verran liian suuri tähän tilaan. Tämä pöytä on sen verran pienempi, että ruokailuhuoneeseen jää nyt vähän enemmän tilantuntua. Ja miten pyöreä pöytä pinnatuoleineen istuukaan rintamamiestaloon!

Tällä kertaa pelasin varman päälle ja maalasin sekä pöydän että turkoosin tuolin ensin kahteen kertaan Otex-tartuntapohjamaalilla ja sitten vasta väriä pintaan.

Pöytä ei suinkaan ole valkoinen, vaan hailakan vaaleanpunainen. Sävy on Tikkurilan Y339 Malvikki, samaa sävyä on mm. keittiöni kaapit.

Tässä on viimeisin tuolimaalaukseni. Oli todella vaikeaa löytää silmää miellyttävä turkoosi! Sävy on Tikkurilan K366.

 

Punaisen tuolin värisävy on S327 Daalia.

Vihreän tuolin sävy on J383 Helinä.

Eipä tämä ruokailuryhmä ihan vielä valmis sentään ole, yksi tuoli odottaa vielä maalaamistaan, mutta en tiedä, millä värillä sen maalaisin! Ehdotuksia?

Kerrataanpa vielä, minkävärisiä tuoleja näiden lisäksi löytyy ennestään:

Aika hyvin on värejä jo edustettuna, meillä kun ei väreissä pihistellä ;)

EDIT: Viimeinekin tuoli on maalattu, valmis ruokailuryhmä löytyy täältä.

Puutarhahommia: Orapihlaja-aidan alasleikkaus

Eilen oli niin ihana kevätpäivä, auringonpaistetta ja lämpöä 12 astetta. Ja pakko sanoa, että kyllä sielu lepäsi puutarhahommissa! Ei kiirettä mihinkään, ihana ilma ja apuna monsterit. Kyllä kelpasi!

Oma pihani oli ollut lähes täysin hoitamatta viitisen vuotta, kun talon tontteineen ostin. Se siis muistutti lähinnä viidakkoa. Olen pihaa raivannut jaksamiseni ja ehtimiseni mukaan, nyt on neljäs kesä alkamassa ja vaikka paljon on jo tehty, paljon on vielä tekemättäkin, kaikkea kun ei voi tehdä kerralla. Tässä muutama otos pihasta talon ostoaikoihin:

Kun muutin, naapurit sanoivat ilahtuneensa suuresti siitä, että nurmikko on leikattu! Kuulemma edellisen asukkaan aikana se leikattiin kerran kesässä, jos sitäkään. Edelliseen asukkaaseen verrattuna olen siis ainakin pihanhoidon suhteen unelmanaapuri...

Eilen päädyin alasleikkaamaan etupihan orapihlaja-aidasta puolet. Päätin jo syksyllä, että keväällä on alasleikkauksen aika, sillä aitani on todella harva. Toinen puoli odottaa vielä leikkaajaansa, mutta tarkoitus on sekin tehdä piakkoin.

Pensasaitaa alasleikataan tuuheuttamistarkoituksessa: pensas lähtee haaroittumaan leikkauskohdasta, jolloin siihen kasvaa uusia oksia ja siitä tulee tuuheampi. Pensasaita alasleikataan yleensä 10-15 sentin korkeudelta ja paras ajankohta on keväällä ennen kasvuunlähtöä.

Tuo etupihan orapihlaja-aita on kerrassaan surkea, ikää sillä on arviolta 60 vuotta ja kaikesta päätellen se on alasleikattu koko elinaikanaan kerran. Pensaissa oli parhaimmillaan sellaisia arviolta halkaisijaltaan neljäsenttisiä runkoja, joiden päässä yli puolen metrin korkeudessa muutama hassu oksa. Alasleikkaus tuli siis todellakin tarpeeseen!

Harva se on, todellakin! Sahasin pensaiden rungot ihan käsisahalla matalaksi n. 10 sentistä. Nyt jäädään innolla odottelemaan tuuheutumista!

Seuraavan kerran pensasaita leikataan sitten 10-15 senttiä tämänkertaisen leikkauskohdan yläpuolelta. Jos pensaat lähtevät hyvin kasvuun, sen voi tehdä jo kesällä, mutta jos kasvu on huonohkoa, kannattaa odottaa ensi kevääseen. Vanhassa orapihlaja-aidassa on kyllä se hyvä puoli, että tapettua sitä ei saa millään, joten pienet virheet leikkauksessa saa anteeksi ;)

Nyt aita sitten on matalana, ja Emma-koiran takia en ole siitä kyllä innoissani, sillä piha on aidattu matalimmalla mahdollisella koiraverkolla siksi, että orapihlaja-aita toi aidalle tarvittavan korkeuden. Emma ei ole naapurustossamme varsinaisesti tunnettu siitä, miten hyvin se pysyy aidoissa, joten saa nähdä, tarvitseeko tuota korottaa. Onneksi naapurit ovat mukavia, eivätkä pistä pahakseen Emman vierailuja.

11-vuotiaalta Jepeltä ei virtaa puutu talvellakaan, mutta on ihana aina keväällä seurata, miten se oikein lataa auringosta lisäenergiaa ja tulee suorastaan hulluksi. Jeppe rakastaa pihatyöpäiviä kun saa möyriä pihalla pallon kanssa mielin määrin. Ikä ei paina Jeppeä pihahommissa! 

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

Kirppislöytöjä ja pieniä puutarhahommia

Tänään päätin ex-tempore lähteä kirppiskierrokselle, ja tulikin löydettyä vaikka mitä kivaa pikkurahalla!

Emmalle löytyi eurolla oma bulldoggi retuutettavaksi.

Disney-klassikko irtosi niinikään eurolla. Rakastan Disneyn vanhoja piirrettyjä!

Pari kranssipohjaa, niin ikään eurolla per kappale.

Nämä oli pakko ostaa ihan nostalgian takia! Muistatteko, kun pienenä oltiin kavereiden kanssa kirjeenvaihdossa ja osteltiin aina hienoja kirjepapereita? Nämä kirjepaperit menevät varmaankin askartelumateriaaliksi, hintaa näillä oli peräti 80 senttiä.

Neonpinkillä vyöllä oli hintaa 50 senttiä. Toivottavasti tätä tulee joskus käytettyäkin :D

Vanha valokuvakehys lähti eurolla matkaan.

Ensi joulua varten löysin kaksi pienempää kaitaliinaa ja yhden isomman, yhteensä näillä oli hintaa 1,20 euroa. Luultavasti teen näistä ensi jouluksi lahjapusseja.

Nämä ihanat euron tonttuverhot oli pakko saada!

Kirpparkierroksen päätteeksi menin vielä Jyskiin, josta tarttui mukaan tällainen ihana kynnysmatto:

 Tänää tehtiin myös monstereiden kanssa vähän puutarhahommia. Kävin ostamassa Terrasta vähän orvokkeja ja keräsin pihalta lyhdyt pois.

Pihalla olevaan pataan istutan joka kevät orvokkeja, sillä ne ovat lempikukkiani ja kestävät myös pientä pakkasta. Nyt ne näyttävät vielä vähän orvoilta, mutta täyttävät kyllä padan kesän mittaan. Viime kesä olikin niin kolea, että orvokit olivat miltei ainoita kesäkukkia, jotka kukoistivat pihassani koko kesän. Nyt padassa on vielä muutama narsissi, mutta kun ne kuihtuvat, siirrän ne pois, jotta orvokit saavat lisää tila.

Ostin myös kaksi amppelia, yhden portin pieleen ja yhden ulko-oven viereen. Ihanaa, kun saa harmauden keskellä vähän väriä! Piha on muuten vielä melko ankean näköinen, kun mikään ei vielä viherrä.

Lisäksi istutin vielä kaikki joululta jääneet hyasintin sekä pääsiäisestä jääneet narsissin sipulit maahan. Säästän ne joka vuosi ja istutan keväällä pihalle, ja suurin osa niistä nousee seuraavana keväänä sitten vielä ilahduttamaan.

Huomenna on vielä tarkoitus tehdä lisää pihahommia, kun pitäisi olla aurinkoinen päivä. Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

 

Testissä Lumene Blur ja Lumene Matt Control -meikkivoiteet

Tuossa jokin aika sitten pohdiskelin uuden meikkivoiteen ostamista. Tokmannilla oli jokin aika sitten hyvä tarjous Lumenen meikeistä, joten ostin pari tuotetta testiin.

Testiin ostin seuraavat tuotteet: Matt Control Oil-Free foundation, Longwear Blur foundation sekä Longwear blur meikkipuuteri. Oma ihoni on sekaiho ja alkaa kiiltelemään päivän mittaan, eikä ole sävyltään kauhean tasainen. Kaipaisin siis meikkivoiteelta jonkinlaista peittävyyttä, jotta se tasoittaisi ihoni värisävyä ja pieniä epätasaisuuksia. Olen myös laiska, enkä varsinkaan aamuisin jaksaisi tuhlailla aikaa läträämällä ensin primeria ja sitten meikkivoidetta.

 Matt Control Oil-Free foundation

Tämä oli hienoinen pettymys. Koostumukseltaan on ohutta ja miellyttävää levittää, mutta ei peitä juuri mitään. Meikkivoidesiveltimellä sai vähän paremman peittävyyden aikaan kuin sormin. Pysyy hyvin kyllä paikallaan eikä keräänny päivän aikana esimerkiksi nenänpieliin, kuten jotkut meikkivoiteet minulla tekivät. Nenä alkaa kyllä kiiltää päivän mittaan tämänkin meikkivoiteen kanssa ja joudun paikkailemaan meikkiä puuterilla. Sävy on omalle iholleni loistava ja sulautuu siihen täydellisesti. Valitettavasti tästä ei tule meikkipussini luottotuotetta, sillä tämä ei peitä tarpeeksi. Ohuempaa, kevyttä peittoa haluavalle tämä voi olla ihan hyvä tuote.

Longwear Blur foundation

Tämä oli astetta parempi ja peittävämpi kuin Matt control, mutta pettymys silti, ei tarpeeksi peittävää kuitenkaan. Tämä kuitenkin pitää lupauksensa pitkäkestoisuudesta: säilyy iholla hyvin, eikä keräänny nenänpieliin. Pitää kiillonkin tuota Matt controlia paremmin kurissa. Sävy on tässäkin hyvä. Siltikään ei jää meikkipussiini, koska ei peitä tarpeeksi. Vähän vähemmällä peitolla pärjäävälle voin kuitenkin suositella tätä lämpimästi!

Longwear blur -meikkipuuteri

 

oli ehdottomasti tämän testin pahin pettymys. Tämän pitäisi olla meikkipuuteri, eli yksi tuote, jolla saa tehtyä kätevästi, helposti ja nopeasti meikkipohjan. Ajattelin tämän olevan ihana tuote arkiaamuiksi, jos se vaikka säästäisi aikaa sen verran, etten aina myöhästyisi sitä kahta minuuttia töistä.

Kun sivelin tätä ensimmäisen kerran naamaan, oli pakko tarkistaa, olinko kuitenkin vahingossa ostanut kivipuuterin, mutta ei. Meikkipuuteri lukee purnukassa. Tämän peitto on siis hyvin minimaalista eikä tästä kyllä meikkipuuteriksi ole. Enköhän käytä tämän loppuun kivipuuterina, mutta toista en enää osta.

 

Lumene tuotti siis tällä kertaa pettymyksen. Jos jollain on vinkata hyvää meikkivoidetta rasvoittuvalle sekaiholle, ilmiantakaa kommenttikenttään :)

Yrjö kylässä

Luonani vieraili maanantaina ei-kutsuttu ja erittäin epätoivottu vieras, mahatauti eli siis tuttavallisemmin yrjö. Kovin salakavalastikin se tuli käymään: sunnuntaina illalla olo oli vielä mitä mainioin, käytiin Emma-koiran kanssa avaamassa hölkkäkausikin, maanantaina aamulla oli vähän hassu olo, mutta ajattelin sen johtuvan vain nälästä ja popsin normaaliin tapaan aamupalaksi kaksi keitettyä kananmunaa. Töissä sitten ne kananmunat päättivätkin tulla yläkautta takaisin ulos, ja vielä sellaisella paineella, että osa tuli nenän kautta. Voin kertoa, ettei ole mukavaa oksentaa keitettyä kananmunaa nenästä.

Lähdinkin sitten äkkiä kotia kohti, kotona saikin sitten oksentaa 15 minuutin välein. Yksinasumisessa on se huono puoli, että kun on kipeä, ei ole ketään, joka jelppaisi edes sen verran, että käyttäisi koirat ulkona ja toisi kaupasta mehua. Tällä kertaa olo oli niin kamala, että oli pakko soittaa isä hätiin päästämään koirat pissalle, kun olin siinä kunnossa, etten kyennyt nousemaan edes päästämään niitä ulko-ovesta aidatulle pihalle. Ja Jeppe parka oli ihan hädissään, luuli varmaankin että teen kuolemaa, kun oksensin niin rajusti.

Jepen onneksi jäin kuitenkin henkiin, illalla olo alkoi vähän helpottaa, joskin yläkertaan nukkumaan uskalsin hipsiä vasta neljän maissa aamuyöstä, kun pelkäsin, etten ehdi sieltä tarpeeksi ajoissa vessaan. Eilen kaikki suusta alas laitettu pysyikin jo sisällä, mutta olo oli edelleen heikko ja maha oli kipeä. Tänään olo olikin jo onneksi normaali, ja pääsin palaamaan töihinkin. Yrjö oli siis sentään edes nopea vieras eikä halunnut jäädä pitkäksi aikaa.

Tänään piti sääennusteen mukaan olla sadepäivä, mutta nyt siellä paistaakin aurinko ja lämpöä on yli kymmenen astetta. Mitä ihanin kevätpäivä siis! Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Kukkapylvään tuunausta

Jo aikoja sitten löysin kirpputorilta tällaisen vanhan kukkapylvään, joka oli todella huonossa maalissa.

Tämä oli maalattu jollain ihan kauniin violetilla maalilla, mutta huonosti. Pohjatyöt oli jätetty tekemättä, joten maali oli hilseillyt ja valumia oli myös paljon. 

Hioin vanhan maalin pois ja ei kun uutta tilalle. Maalasin tämän hempeällä, erittäin vaalealla vaaleanpunaisella, ja liimasin vähän pitsiä kaveriksi. 

 Pahoitteluni siitä, etten vieläkään osaa näköjään valokuvata suoraan :D

Minulla ei ollut tälle oikein paikkaa, eikä tarvettakaan, joten kukkapylväs muutti hyvään uuteen kotiin äidille.

Se olisikin sitten jo perjantai! Tänä viikonloppuna ohjelmassa onkin kaverin kolmekymppispippalot tänään ja loppuosa viikonlopusta meneekin varmaan niistä palautuen :)

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Russelinunta

Russelit tunnetusti rakastavat nukkumista, ja mitä hassuimmissa paikoissa ja asennoissa. Tässä vähän kuvamateriaalia omieni unibravuureista:

Tämä kuva on yksi ikisuosikeistani. Ostin nuoremmalle russelilleni Emmalle tällaisen prinsessasängyn, mutta niin siinä vaan kävi, että talouden äijärusseli halusi olla prinsessa, ja valtasi tämän. No, mikäs siinä!

Kyllä, siellä on piilossa russeli!

Emma tykkää töissä usein nukkua sylissä.

 

 

 Väsyneet naapurustokyylät ovat sammahtaneet ikkunan ääreen rankan kyttäystuokion päätteeksi.

 Jensonilla jää usein nukkuessa kieli ulos suusta, kun aikamiespojalla on enää seitsemän hammasta suussa.

Russelit hakeutuvat mielellään aurinkoon nukkumaan.

 Mahtuu, mahtuu...

 

Tai sitten ei!

 Joskus, kun nukkuu tarpeeksi sikeästi, ei edes haittaa, vaikka pää putoaisi terassilta.

Russelintuoksuista torstaita kaikille!