perjantai 31. elokuuta 2018

Hilloa: vähän erilainen rahalahja

Muutama viikko sitten olin tupareissa, joissa lahjatoiveena (ilmankin sai siis mennä, mutta mikäli halusi lahjan viedä) oli esimerkiksi lahjakortti ruokakauppaan tai vaikkapa pullonpalautuskuitti. Toisin sanoen siis materian sijaan toivottiin rahaa, mikä onkin ihan ookoo kun kotoa löytyy jo lähestulkoon kaikkea. Rahalahja on kuitenkin usein vähän persoonaton, joten päätin vähän jalostaa perinteistä "seteli kirjekuoressa" -lahjaa.

Lasipurkki, etiketti ja pieni kankaanpala, niistä syntyi hillopurkki!



Toivon mukaan lahja oli saajalleen mieluinen!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Työkalupakista kynttiläpakiksi

Äidiltä sain taannoin tällaisen vanhan työkalupakin, jonka hän oli napannut mukaansa kirpputorin ilmaiskorista:


Kaapista löytyi vielä jämämaalia Tikkurilan Tiffany-sävyssä, joten hion tämän ja maalasin Tiffanyllä ja vielä lisäsin somisteeksi pitsiä.


Siitä tuli aika sympaattinen! Mielestäni se oli kuin tehty antiikkikynttilöiden säilyttämiseen, joten laitoin ne tähän.


Pakki päätyi ikkunalautaa koristamaan vanhan emalitonkan viereen.


Joku saattaa muistaa edellisen tuunaamani kynttiläpakin (klik!). Kyseinen kynttiläpakki pääsi tämän "uudemman" pakin tieltä uuteen kotiin. Kyseisestä pakkituunauksesta onkin aika lailla tarkalleen vuosi, ja tuota viimevuotista blogitekstiä kirjoittaessani Emma oli juuri astutettu eli ihanat Minimonsterit oli laitettu aluille! Silloin vielä jännitettiin, tuleeko Minimonstereita ja tulihan niitä. Kohta nekin ovat jo vuoden, aika menee niin nopeasti!

Pallurablogin puolella on muuten aika tärkeää juttua aivovammasta, kannattaa käydä lukemassa! http://pallurablogi.blogspot.com/2018/08/kylla-kyparalle-elamaa-aivovamman-kanssa.html
Aurinkoista ja turvallista loppuviikkoa kaikille!


perjantai 17. elokuuta 2018

Mausteet järjestykseen!

Jotain muutakin ehdin kesällä tehdä kuin ikävöidä Jeppeä. Eräänä päivänä kyllästyin totaalisesti sekaisin kaapissa oleviin mausteisiin, jotka kaiken lisäksi aina pyörivät jossain hukassa silloin, kun niitä tarvitsisi.

En varmaankaan ole ainoa, jolla ei ole maustekaappia kodissaan! Osan mausteista säilytänkin tuunaamassani maustehyllyssä, mutta läheskään kaikki mausteet ja varsinkaan ne pussissa olevat eivät siihen mahdu.

Niinpä päätin ryhtyä tuumasta toimeen! Kätköistäni löytyi pieni puinen laatikko, josta päätin tuunata mausteille laatikon.



Minulla on vielä jemmassa jostakin projektista jäänyttä vihreää jämämaalia, jota halusin vähän sävyttää valkoisella. Maaliin tuli kaunis turkoosiin taittaa vaaleanvihreä sävy. Hioin laatikon, maalasin kahteen kertaan ja somistin vielä vähän pitsillä.




Se on juuri sopivan kokoinen mausteille, muttei vie kaapissa kuitenkaan liikaa tilaa.



Nyt kaikki mausteet ovat kuivakaapissa helposti esiin vedettävissä samassa laatikossa. Kätevää!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

tiistai 14. elokuuta 2018

Mulla on niin iso ikävä sua

Niin paljon kun rakastankin hellettä ja olen tästä kesästä nauttinut, on mielen perukoilla ollut koko ajan kaipauksen varjo. Keväällä edesmennyt koirani Jeppe otti kaikista vuodenajoista ilon irti, mutta kesää se rakasti kaikista eniten. Kesällä se oli niin elossa, kun olla ja voi.


Jepen kesä alkoi siinä vaiheessa, kun oli tarpeeksi lämmin, jotta kahluualtaan saattoi laittaa takapihalle. Se viihtyi tuntikausia leikkien pallon kanssa altaassa.


Uiminen oli Jepen lempipuuhaa! Sen uimakausi alkoi yleensä pääsiäisenä ja kesti myöhäiseen syksyyn.



Kukaan ei varmaan ollut yhtä onnellinen kuin Jeppe päästessään uimaan.


Siinä missä Jeppe tuntui latautuvan aurinkoenergialla, tuli väsykin välillä vähän yllättäen. Varsinkin kun ikää alkoi tulemaan.




Kesälomalla piti tietenkin päästä aina heti aamusta ulos leikkimään!


Jeppe nautti suuresti myös avoautoilusta! Se oli aina valmiina ajelulle isän Alfa Romeo Spiderilla!



Jeppe nautti myös mutakylvyistä ja mustikoista loppukesästä.


Tulen aina kantamaan tätä ihanaa pientä koiraa sydämessäni ja kaipaamaan sitä. 


Haikein terkuin
Jenni

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Roskalavalta kajahtaa: Pieni vanha pöytä

Jokin aika sitten sain Facebookin Roskalava-ryhmästä tämän vanhan pöydän. Sen pinta oli jo melko kärsinyt ja se kaipasi ehdottomasti uutta maalikerrosta.





Ei muuta kun hiomapaperi kauniiseen käteen ja sen jälkeen maalien jämiä tonkimaan. Ja sieltä löytyikin aivan ihana väri tälle pienelle pöydälle!


Mielestäni turkoosi sopii niin hyvin tuon tiikin kanssa yhteen! Tässä pöydässä on ilmeisesti alun perin ollut valkoiset jalat, ja pöytätaso ja laatikko ovat olleet tiikkiä. Tuo pöytätaso oli kuitenkin jo sen verran kulunut, että tarvitsi maalia. Olisin toki voinut palauttaa tämän myös alkuperäisiin väreihin, mutta se sopii paremmin meille värikkäänä. Laatikon halusin kuitenkin edelleen pitää tiikkisenä.


Tämä pääsi suorittamaan levysoitinpöydän virkaa entisen valkoisen tilalle.



Laatikossa oli pieni kauneusvirhe, mutta en anna sen häiritä. Vanhassa huonekalussa saa näkyä elämä!


Seuraava tuunaus onkin sitten ehkä tämä nyt ylimääräiseksi jäänyt entinen levysoitinpöytä. Ehkä sillekin löytyisi värikkäämpänä käyttöä!

Värikästä alkavaa viikkoa kaikille!


perjantai 27. heinäkuuta 2018

Väripommi!

Jokin aika sitten kerroinkin löytäneeni kirpparilta tämän tuunausta vailla olevan minilipaston.


Tämähän oli jo tällaisenaan ihan kauniin värikäs, mutta sen maali oli jotain todella huokoista (kalkkimaalia?) joka oli imenyt kaiken rasvan ja lian itseensä. Joten ei muuta kuin hiomishommiin! Maali onneksi myös irtosi helposti joten hiominen oli helppo homma. Sitten kaivoinkin kaikki jämämaalit esiin. Vaihdoin myös vetimet värikkäisiin eBaystä tilaamiini.



Lipastosta tulikin aikamoinen väripommi! Ehdin jo tovin miettiä, mihin sen sijoittaisin, kunnes keksin laittaa sen portaikkoon. Se on juuri sopivan pieni siihen.







Värikästä viikonloppua kaikille!

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Vauhtiajoilla

Viikonloppuna tuli poikettua Seinäjoen Vauhtiajoilla kannustamassa siellä Legends-sarjassa kisannutta työkaveria. Ja jos totta puhutaan, ei ajojen iltaohjelmakaan varsinaisesti haitannut.


Asia, joka Vauhtiajoissa kusi ihan huolella, oli aikataulutus. Legendsien ensimmäisen kisan piti olla jo lauantaina, mutta koska radalla oli mennyt niin paljon peltiä ryttyyn, siirtyivät Legendsit kokonaan sunnuntaille. 

No, siitä onneksi selvittiin, sillä ilmeisesti iltaohjelman oli aikatauluttanut joku muu, sillä ihana Pete Parkkonen esiintyi onneksi ajallaan! Pete on kyllä parasta, mitä suomalaisille sinkkunaisille on tapahtunut pitkään aikaan, tai ehkä koskaan.





Seinäjokilaiset miehet sen sijaan eivät olleet lähelläkään parasta, mitä suomalaisille sinkkunaisille voi tapahtua. Olen aina luullut, että hämeenlinnalaiset ovat maailman sisäänpäinlämpiävintä ja sulkeutuneinta porukkaa, mutta seinäjokilaiset taitavat kyllä viedä sen tittelin! Onneksi me viihdyttiin ihan hyvin omalla porukalla, niin ei haitannut vaikka keskusteluyritykset paikallisten kanssa kariutuivat siihen, että vastaukseksi sai murahduksen, tai jos henkilö oli vähän ulospäinsuuntautuneempi, niin kaksi murahdusta. Hekin siis ilmeisesti viihtyvät hyvin omalla porukalla, ja eihän siinä mitään.

Peten keikalla satoi kyllä kaikin tavoin ja koko rahalla, vettä nimittäin tuli ihan taivaan täydeltä. Onneksi jossain vaiheessa kirkastui, ja loppuillan saattoi juhlia ilman sadetakkia.


Vaikka seinäjokilaiset eivät osanneetkaan keskustella, buuata he kyllä osasivat! En voi käsittää, että miksi lähteä katsomaan artistin keikkaa ja sitten buuata artistille! Buuausta sai osakseen Anastacia, joka hölmönä meni paljastamaan, että hänen kitaristinsa on Ruotsista. Hävetti yleisön puolesta. Aikuiset ihmiset...

Sunnuntaina päästiin sitten onneksi seuraamaan kisojakin, vaikka aikataulutus pissi silloinkin, ja pahasti. 


Ennen Legendsiä seurattiin Touring Carsia, vaikka tietysti Legends kiinnosti kaikista eniten.



Varsinaista menestystä ei tällä kertaa tullut meidän tiimille, mutta pääasiahan oli osallistuminen!

Kaiken kaikkiaan Seinäjoen reissu oli kyllä huippuhauska, vaikka se tulikin vietettyä pääosin vain omalla porukalla. Keikoilla oli kivaa yleisöstä huolimatta, artistit olivat huippuja ja kyllähän ne seinäjokilaisetkin vähän lämpenivät kun Neon 2 esitti vanhoja hittejä. Ja yksi mainitsemisen arvoinen asia niin rata- kuin festarialueella olivat bajamajat! Niitä oli tarpeeksi, eli siis ihanan paljon, ja "joka puolella" ja ennen kaikkea ne olivat siistejä! Niistä siis järjestäjälle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! 


                                                     Vauhdikasta alkanutta viikkoa kaikille!